Jos koulutuspäivän avaa Aleksis Salusjärven puheenvuoro, päivästä ei voi tulla huono. Näin oli asia myös tänään 7.11.2018 Jyväskylässä järjestetyssä Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueen lasten- ja nuortenkirjastotyön päivässä, LaNu-foorumissa.
Ylestä ja Kiiltomadosta tuttu, lukutaitofoorumin ja Lukuliike-hankkeen aktiivi ja asiantuntija Aleksis muistutti kuulijoitaan, kuinka lukemaan innostajan pitäisi löytää lukijalleen relevantit tekstit, ne joiden takia kannattaa osata lukea. Siinä missä nuoriin miehiin Jyväskylässä puree räppi, Joensuussa on otettava käyttöön mörinähevi.
Samaa ideaa olivat ilahduttavasti käyttäneet mm. pietarsaarelaiset yläkoulun äikän opet: runoutta käsiteltäessä oppilaita muistutettiin, että heistä suurin osa harrastaa jonkin sortin lyriikkaa päivittäin musiikkia kuunnellessaan.
Piken koordinaattori-Jarkko on kirjoittanut lisää Aleksin esityksestä
Lukuliike on myös löykkiöläisistä aivan mahtava hanke ja Aleksis kumppaneineen tekevät arvokasta työtä. Hankkeeseen saadaan jatkossa (jokohan se oli varmaa?) koordinaattori, jolloin toivottavasti tieto koulujen ja kirjastojenkin välillä kulkee nykyistä sutjakkaammin. Kaikissa kunnissa kirjastot eivät taida esimerkiksi olla tietoisia, mitkä koulut ovat saaneet rahaa koulukirjastonsa kehittämiseen. Yleisillä kirjastoilla voisi olla sellaistakin osaamista, joka auttaisi koulun kirjastotoiminnan kehittämisessä. Tavoitteet ovat yhteiset.
Loppu Pike-kirjastojen lanu-päivästä pohdittiin alueen yhteisiä toimintalinjoja, suunnitelmia, tulevia keskustelujen ja koulutusten aiheita. Runkona toimi vauhdikkaasti koottu sisällysluettelo yhteiseksi lanu-työn käsikirjaksi, huolto-oppaaksi tai ohjenuoraksi.
Keskustelu poiki – kuten oli tarkoituskin – useita sivujuonteita, joihin jatkossa tarttua. Minkälaisia yhteisiä suuntaviivoja on mahdollista kirjata itsenäisille kunnille? Mistä asioista voidaan esittää suosituksia? Voidaanko ison alueen kirjastoja ohjeistaa toimimaan samalla tavalla esimerkiksi vinkkareiden etätyön suhteen?
Siitä oltiin yhtä mieltä, että osaamista voitaisiin jakaa, vertaisilta oppia ja kokemuksia parhaista käytännöistä vaihtaa nykyistä enemmän. Osaamiskartoitus ja -rekisteri sekä erikoisosaajien kierrätys herättivät keskustelua. Vaikka sijaiskäytännöistä ja vastavuoroisuudesta voi olla hankalaa sopia, luovuttaa ei kannata, kannusti työskentelyosuuden vetäjä Päivi Jokitalo. Sen sijaan kannattaa arvioida, mitä toiminta edellyttää, ja kirjata sitten ylös, mitä kaikkea saataisinkaan aikaan, jos käytössä olisi x määrä resurssia y. Joukkovoima on tässäkin taatusti järeämpi ase kuin oman kunnan yksi tai kaksi lanu-ammattilaista.
Tässä yhteydessä vetäjä muistutti, että kannattaa painottaa, että kyseessä on kehittämisalueen lanu-kirjastotyön asiantuntijoiden yhteisen pohdinnan tulos. Siis ammattilaisten, joilla on juuri tähän alueeseen liittyvää erityisosaamista työnimekkeistä ja titteleistä riippumatta.
Myös vinkkauksesta puhuttiin, totta kai. Vinkkarit ovat kunnianhimoista väkeä ja tietenkin hyvä niin. Tavoitetasoa voi kuitenkin usein piirun verran laskea, jotta valmistautuminen olisi hitusen kevyempää. Myös tässä vertaistuki ja keskustelu voisi auttaa: tämä on omissa vinkkauksissa toiminut, näin olen tehnyt, ai sinullekin on käynyt niin! Vinkkaussettejä jaetaan jo Facebookissa toimivassa Vinkkarien vertaistukiryhmässä.
Vinkkauksen lisäksi on muitakin tapoja puhua kirjoista ja tarinoista: luonteva läsnäolo kirjastosalissa, asiakkaiden parissa, voi poikia keskusteluja ja suositteluja, joissa kaava on kirjavinkkiä vapaampi.
Tällaiseksi muotoutui ensimmäisessä tapaamisessa yhteisen oppaan sisällysluettelo:
- 1. Kirjastotyön merkitys, tavoitteet ja asema
- 2. Tilat
- 3. Henkilöstö, osaaminen ja asiakaspalvelu
- 4. Kokoelmat ja aineistot
- 5. Kumppanuudet ja yhteistyö
- 6. Lukemisen edistäminen
Otsikot saavat täytettä ja sisältöä tulevina aikoina, kun Pike-LaNu-asiantuntijoiden verkottuminen etenee!
Keskusteluissa vaihdettiin hyviä käytäntöjä: kuinka meillä vinkataan, mitä koululle on tarjolla, minkälaiset tiedonhaun opastukset ovat toimineet ja missä yhteydessä. Kokeiltavaksi ehdotettiin myös molemminpuolisia kirjavinkkaustuokioita: opettajat ovat päivittäin koululaisten kanssa tekemisissä, myös heillä on vihjeitä ja vinkkejä sopivasta lukemisesta. Miksei voisi tehdä kuten mm. Oulussa: vinkata koululaisille JA opettajille, opastaa pedagogeista vinkkareita. Työ ei silti kirjaston vinkkareilta lopu.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 