Hei, me tuunataan! (Yhdessä)

OPS-uudistusta monilukutaidon sekä kirjaston ja koulun yhteistyön vinkkelistä tarkasteleva ops-kiertue rantautui tänään Uuteenkaupunkiin. Enemmistö 30+ osallistujasta oli opetustoimen väkeä, mukana oli tusinan verran kirjastohenkilöstöä.

Paikalla oli kuntia, joissa yhteistyö on jo vankalla pohjalla ja kirjaston edustus mukana myös ops-suunnittelussa. Näin on esimerkiksi Kaarinassa. Mainio lähtölaukaus saatiin Uudessakaupungissa, jonka tuoreet kirjastokasvot tapasivat silmätysten kaupungin opettajia.

Vaikka lakiteksteistä ja tavoitejargonista aloitettiin, käytäntöjenkin pohtimiseen ennätettiin päivän aikana. Toki muutamassa tunnissa ehtii vain raapaista erinäisiä pintoja, mutta sekin voi edistää asioita.

Yhteistyösopimuksiin / paikallisiin opseihin / toimintasuunnitelmiin kirjattavaksi esitettiin vastuu- ja yhteyshenkilöt, eri luokka-asteiden tavoitteet, maininnat yhteisistä suunnittelu- ja koulutustilaisuuksista, tiedotuksesta ja viestinnästä, mutta myös itse suunnitelman päivittämisestä. Hyvä käytäntö olisi kokoontua kerran vuodessa, sovitun osapuolen aloitteesta, arvioimaan mennyttä kautta ja ideoimaan tulevaa – tämä siis muiden tapaamisten lisäksi. Aikapulan voi selättää vain hyvällä suunittelulla.

_MG_9316Keskusteluissa vaihdettiin hyviä käytäntöjä: kuinka meillä vinkataan, mitä koululle on tarjolla, minkälaiset tiedonhaun opastukset ovat toimineet ja missä yhteydessä. Kokeiltavaksi ehdotettiin myös molemminpuolisia kirjavinkkaustuokioita: opettajat ovat päivittäin koululaisten kanssa tekemisissä, myös heillä on vihjeitä ja vinkkejä sopivasta lukemisesta. Miksei voisi tehdä kuten mm. Oulussa: vinkata koululaisille JA opettajille, opastaa pedagogeista vinkkareita. Työ ei silti kirjaston vinkkareilta lopu.

Peruslukutaito ja kirjojen lukeminen on jatkossakin tarpeellinen taito, eivätkä ’perinteiset’ lukuharrastuksen edistämis- ja innostamiskonstit katoa, vaikka uutta tulee lisäksi.
Kun oppilaiden tekemä itsearviointi lisääntyy ja oppimistulosten arviointia muutenkin pohditaan uudistusten yhteydessä, esiin nousivat myös lukudiplomeihin liittyvät kysymykset. Kun tavoite on rohkaista lukemaan jatkossakin, pelotetaanko heikommat lukijat vaikeilla kysymyksillä? Kuinka tärkeää on kontrolloida juuri lukudiplomien yhteydessä tekstien ymmärrystä tai varmistaa luetun määrää?

Toki lukudiplomit toimivat hyvin, kun harjoitellaan mekaanista lukutaitoa: määrä on silloin tärkeä, jotta taito automatisoituu. Miten luettua pitäisi käsitellä? Keskustellaanko oppilaiden lukukokemuksista, onko foorumeita, joilla he voivat niitä jakaa? Tarvitaanko tämän lisäksi kontrollikysymyksiä? Voisiko lukija valita, miten osoittaa lukeneisuutensa? Ehkä joku valitsisi kysymyslomakkeen, toinen lyhyen arvion tallentamisen vaikkapa verkkokirjastoon.

2012-08-17 15.01.55Päivän päätteeksi tarkasteltiin, miten yhdessä voitaisiin parhaiten toteuttaa monialaisia, opetusta eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta pidempikestoinen teeman tai ilmiön tarkastelu vaatii osapuolilta suunnittelua.

Oppiaineita yhdistävänä käsittelyn kohteena voi olla kotiseutu, ilmasto, molekyyligastronomia tai vaikkapa kirjaston tuunaus kuten mynämäkeläishankkeessa: http://tmikitola.fi/new/wp-content/uploads/2014/10/Tuunaakirjastoraportti2.pdf

Vetäjän(kin) päässä vielä sinkoilee irtonaisia ajatuksenpätkiä päivän jäljiltä, lisää sitten, kun asettuvat paremmin uomiinsa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s