Ruokakaupasta keittiöksi: mitä yhteistä amerikkalaiskollegoiden kanssa?

Parin vuoden takaisessa nuortenkirjastotyötä USA:ssa käsittelevässä raportissa (1) todetaan, että siinä missä kirjastot ennen olivat ruokakauppoja, nyt niiden on muunnuttava keittiöiksi ja lisättävä soppaan uusia aineksia.

Kirjasto ei ole vain varasto ja logistiikkalaitos, vaan aktiivinen yhteistyökumppani ja toimija, joka opettaa – yhdessä koulujen, yhdistysten, paikallisten aktiivien kanssa – robottien värkkäämistä, mobiilipelien pelaamista ja suunnittelua, ohjelmointia ja tietenkin lukemista.

Ajatus ei ole vieras meilläkään, arkipäivää monessa kirjastossa, mutta amerikkalainen vertauskuva ehkä helpottaa työpajatoimintojen perustelua.

Lisää yhteistä tarttumapintaa nykyprobelmatiikasta löytyy, kun The Guardianin Public Leaders Network -blogissa American Library Associationin Larra Clark kirjoittaa e-aineistojen tarjonnasta (2). Pohdinta kirjallisuuskentän ekosysteemistä on tuttua myös meidän oloistamme: kirjailijat, kustantajat, jakelijat, lukijat ja kirjakaupat elävät muuttuvassa maailmassa, jossa toimijoiden roolit sekoittuvat.

Lukijat julkaisevat omakustanteita, verkossa kirjoitetaan Wattpadin kaltaisissa yhteisöllisissä palveluissa, joista joskus ponnistaa Dimily– ja Diminy -kirjojen tekijöiden kaltaisia Estelle Maskame -ilmiöitä, kirjakaupat myös lainaavat (taas?!) kirjoja, verkkokirjakaupat avaavat fyysisiä tiloja, perinteiset ketjut myyvät kirjoja verkossa. Mikä on kirjastojen rooli? Toimijoiden yhteistyö on tarpeen ja sitähän kotimaisissa hankkeissa onkin edistetty.

Yhteisöllinen lähikirjastoajattelu ei ole Yhdysvalloissa eikä Suomessakaan enää uusinta uutta, mutta ajattelusta on edelleen ammennettavaa. Clarkin tekstissä todetaan kirjastojen olevan oman toimintaympäristönsä ja palvelualueensa yhteisöllisiä keskuksia, jotka yhdistävät toimijoita; ne järjestävät verkostoitumistilaisuuksia ja tarjoavat aloitteleville pienyrittäjille työtiloja. Kirjastot halutaan nähdä oman lähiyhteisönsä ongelmanratkaisijoina: ne tuntevat alueen toimijat, tarjoavat tiloja, aineistoja, tilaisuuksia, kohtaamisia.

Meidän oloissamme tulee helposti ajateltua, että lähes jokaisella on verkkoyhteydet ja tarvittavat laitteet kotonaan, mutta eihän se näin vielä ole. Kirjastoon tullaan myös verkon ja välineiden vuoksi ja etenkin henkilökunnan ja opastuksen takia.

Amerikkalaistyylinen työnhaun opastus, pankkipalveluiden käytön tai ”taloudellisen lukutaidon” (oman talouden pyörittämisen ja hallinnan) opettaminen ei tunnu olevan suomalaiskirjastojen tehtävä (ja sitä varten toki onkin muita julkisia ja yksityisiä palveluita), mutta yhteistyötä TE-keskusten ja pankkien kanssa sen sijaan voisi lisätä ja laajentaa.

Samaan aikaan ALA kampanjoi levittääkseen tietoa kirjastojen palveluista, merkityksestä ja vaikuttavuudesta otsikolla ”Libraries Transform Lives” (3). Kampanja tarjoaa kirjastoille aineistoja viestintään, vinkkejä asiakkaiden osallistamiseen, ideoita markkinointiin. ilovelibraries.org -sivustolla käyttäjät voivat kertoa, kuinka kirjasto on muuttanut heidän elämäänsä. Kuulostaako tutulta? Ai niin, Kirjastoseurahan julkaisi kuusitoista vuotta sitten “Kirjasto muutti elämäni” -nimisen kirjan, johon koottiin käyttäjien tarinoita.

Kyllä benchmarkkaus ja kirjastomaailman kehityksen seuraaminen kuitenkin kannattaa, vaikka kärkijoukoissa omalla alalla olemmekin. Ulkomaalaistaustaisten, maahanmuuttajien ja vähemmistökielisten palveluista voimme ottaa oppia maista, joissa väestö on pitkään ollut Suomen oloja heterogeenisempi; myöskin normikriittinen, moninaisuuden huomioiva työtapa on pitempään ollut puheena niin Yhdysvalloissa kuin naapuri-Ruotsissakin.

PS. Tämän amerikkalaiset muuten tekevät hyvin: tarinoiden käyttäminen markkinoinnissa ja viestinnässä. Mitä tahansa dataa valaisee monin verroin havainnollisemmin asianomaisen käyttäjän kertomus. Kun John avautuu kameralle kirjaston osuudesta uuden panimonsa mainostamisessa, 3D-printterin ja makerspace-tilojen merkitys aloittelevien pk-yritysten palveluna käy selväksi <https://www.facebook.com/AmericanLibraryAssociation/videos/10154095389649771/>

****************

(1) The Future of library services for and with teens: A Call for action. Young Adult Library Services Association, 2014.http://www.ala.org/yaforum/sites/ala.org.yaforum/files/content/YALSA_nationalforum_Final_web_0.pdf

(2) Larra Clark: How US libraries are becoming community problem solvers. The Guardian. 26.3.2016 http://www.theguardian.com/local-government-network/2014/mar/26/libraries-us-digital-community-problem-solvers

(3) Libraries Transform Lives http://www.5minlib.com/2016/03/does-your-library-transform-lives.html?m=1

Keksi uudelleen. Osa: kirjakauppa

Mikä on tilava, ilmava, kirjahyllyillä reunustettu, e-maailman sukupuuton partaalle ahtauttama uhanalainen tila, joka tarjoaa niin kaunoa, tietoa, painettua ja e-aineistoa, verkossa ja lähipalveluna? 

Kun ostaa junalukemiseksi Intelligent life -nimisen lehden, tuntee heti nousseensa Anna- ja Amelia -sfääreistä sananmukaisesti älykköelämään. Konkreettisenä yllykkeenä The Economistin julkaiseman tämänkertaisen numeron hankintaan toimi kannen otsikko Let’s reinvent the bookshop. Juttu teki lehdestä hintansa väärtin (9 €).

Eloonjäämissuunnitelmat

Intelligent Life antoi neljälle suunnittelutoimistolle saman briiffauksen: piirtäkää 100 000 punnalla toteutettava indie-kirjakauppa, jonka molemmat kaksi kerrosta ovat pinta-alaltaan 1000 neliöjalkaa. Tarjolle on saatava printtiä ja e-aineistoa, tietopuolista ja kaunokirjallisuutta. Putiikki sijaitsee keskimääräisellä eurooppalaiskauppakadulla.

Tuloksena oli sohvanurkkauksia, seisaaltaan helposti selattavia kirjavalikoimia, ääntä eristäviä pallotuoleja, tapahtumatoreja ja näyttämöitä, erilaisiin toimintoihin perustuvia vyöhykkeitä, lattiasta kattoon ulottuvia hyllyseinämiä, vaihtuvia teemavalikoimia, kirjojen sisältöihin liittyvää muuta (myytävää) rekvisiittaa, kosketusnäyttötekniikkaan perustuvia paneeleita ja kokonaisia seiniä, pokkariautomaatteja, kahviloita.

Tuloksena ei ollut: tiskejä, kassakoneita, kieltotauluja.

Muistuttaa hämmentävästi sitä toista kirjojen ja sisältöjen tallennus- ja jakelupaikkaa, kirjastoa.

Kysy mitä tahansa

Kademieli markkinoinnin ja palstatilan suhteen iski, kun jutussa esiteltiin harjoitukseen osallistuvan Gensler-toimiston kymmenen vuoden takaista konseptia Lontoon Regent Streetin Apple Storelle. Liiketila teki historiaa poistamalla palvelutiskit, asettamalla tuotteet ilmavasti esille, palkkaamalla asiantuntevaa henkilökuntaa, jolta ”voi kysyä mitä tahansa”.

Genslerin näkemys indie-kirjakaupan pelastavasta mallista on kaikkien mahdollisten kirjallisten tarpeiden ennakointi.

”From grabbing a paperback or download, to relaxed browsing, personally tailored reading-lists, self-publishing, book clubs, author events and even an enhanced experience of reading a book in the bookish equivalent of a flotation tank.”

Toimittaja on ihastuksessta soikeana Genslerin suunnittelijan Owain Robertsin omaperäisten ideoiden edessä. Liikkeen ulkoseinä on kosketusnäyttö, jota näpäyttämällä voi QR-koodien avulla ladata e-kirjoja. ”The choice could be infinite – ’the whole catalogue of the British Library’, said Roberts.”

Tiskivuorot historiaan

Artikkeli on paitsi yhdeksän euron, myös lukemisen arvoinen. Se sisältää paljon kirjastoihin sovellettavaa – ja paljon kirjastoista lainattua.

Kun kirjastoissa keskustellaan jalkautuvasta asiakaspalvelusta, kaikki IL-lehden tilaamat suunnitelmat perustuvat pienten kannettavien maksupäätteiden käyttöön. Henkilökunnalla ei ole työpisteitä, tiskejä tai kassakoneita.

Vaan mihin laskea ne lainattavien aineistojen pinot kirjasto-oloissa? Jos näistä piirustuksista otetaan mallia, keskelle salia on sijoitettu seisomakorkeudella toimivia pöytiä, joilla kirjoja voi selailla. Toiminee myös laskutilana.