Kesällä kerran : kirjallisia kesäjuhlia

Teksti on peräisin kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivi Almgren & Päivi Jokitalo. Avain, 2017

Suomen kesä saattaa olla lyhyt, mutta juhlia siihen kuitenkin mahtuu! Monika Fa- gerholmin Amerikkalaisen tytön naiset pitävät useana kesänä huolen siitä, että En- simmäisen Niemen talon puutarhassa tapahtuu.

”Heidän vaiheillaan aaltoili juhlia, ne levisivät joka puolelle Seutua, melkein kaikkialle. Se oli sitä iloista aikaa”.

Kirjan tytöt, Doris Flinkenberg ja Sandra Wärn seuraavat usein piilostaan – elleivät ole itse mukana – kuinka puutarhan ”olohuone ruohikolla” kuhisee juhlijoita ja yksi juhla johtaa saumattomasti toiseen. Hilpeään menoon sekoittuu kuitenkin muutakin, ”jotain sumeaa ja levottomuutta herättävää, jotakin hiukan pelottavaa keskellä tuota valoisuutta, kesäisyyttä ja hauskuutta”.

Kesän korvilla on väliin tarve myös lahjoille ja muistamiselle. Vaihtoehtoja pohtii Julia Philip Teirin haikeassa mutta myös viiltävän hauskassa Tällä tavalla maailma loppuu -romaanissa. ”Pikkuleipätölkki, kukkakimppu, muutama kaunis Arabian kuppi”, jotain niistä olisi pitänyt muistaa hankkia kuusikymppiselle lastenhoitajalle ennen kuin perhe muuttaa kesäksi maalle, Pohjanmaalle. Julia havahtuu lahjantarpeeseen kuitenkin liian myöhään.

1930–1940-luvuilla Pietarsaaressa vietetyt hulppeat kesäjuhlat olivat pienen, varakkaan ja siihen aikaan käytännössä yksinomaan ruotsinkielisen väestön etuoikeus. Kalle Myllymäki, Lars Sundin tapahtumarikkaan Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanin tuleva paskakuski, kiipeää puuhun nähdäkseen, miten Schalinin perhe nauttii kesästä. Sukujuhlissa samppanjakorkit poksahtelevat, ryyppylaulut raikuvat ja sikarit savuavat.

”Juhlissa juotiin. Syötiin. Pidettiin puheita ja hurrattiin.”

Naiset olivat kauniita, keveitä ja nauravaisia, herrat komeita, musiikki vaikuttavaa. ”Kyllä on eroa ihmisillä ja ihmisillä, Kalle ajatteli”.

Lisää kirjallisia juhla- ja lukuvinkkejä Juhlan jäljet -kirjassa!

Mainokset

Pääsiäisen kirjallisia perinteitä

Pääsiäiseen liittyy niin maallisia kuin kirkollisiakin menoja: on tipuja ja pupuja, hiljentymistä ja paastoa. Kirjoissa pääsiäinen livahtaa yleensä ohi melko lailla huomaamatta.

Lars Sundin lyyrisessä, eeppisessä ja maagisessakin Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanissa taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom on kutsunut kotiinsa lounasvieraita vuoden 1947 pääsiäispyhinä. Ruuaksi nautitaan ensin siikaa ja sitten mämmiä, kahvia varten siirrytään saliin, missä tarkoitus on kahvin seuraksi polttaa sikareita, joita tupakkatehdaskaupungissa on suhteellisen helposti saatavilla. Nyt ne ovat kuitenkin loppu ja asialle värvätään tehtaan juoksutyttö. Pääsiäisen tapahtumilla on ratkaiseva merkitys juoksutyttönä toimiva Iris Myllymäen tulevaisuuden kannalta.

Pääsiäisenä harrastetaan usein yhteistä ateriointia suvun kesken. Raimo Pesosen Rakentaja-Liikasen pääsiäisaterialle ovat tulossa appivanhemmat. Ruokalistalla on perinteitä kunnioittaen lammasta ja minttuhyytelöä. Anoppi ja appi tuovat mämmiä ja kukkakimpun, kuten heillä on tapana.

”Kun asuntoa on jynssätty vieraita varten sormenpäät vereslihalla monta päivää niin kuin meillä, lammas tilattu ja veitset teroitettu hyvissä ajoin, ilmassa on erityistä herkkyyttä.” Herkkyys ei ehkä kuitenkaan ole juhla-aterialle sopivinta laatua, vaan enteilee räjähdystä.

Ote on kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Avain, 2017. Päivit Almgren ja Jokitalo

Hyvää pääsiäistä lukijoille ja kirjan ystäville toivottaa Löykkiön kirjaston henkilökunta!