Luukku 16. Reseptejä kouluyhteistyöhön

Luukusta 16 paljastuu Aki Luostarisen ja Iida-Maria Peltomaan Reseptit OPSin käyttöön. Opettajan opas työssä onnistumiseen (PS-kustannus, 2016)

Lukemistoa lasten kanssa työskenteleville

Opas soveltuu myös kirjastoammattilaisten käyttöön. Toki aihe on lähimpänä niitä, jotka tekevät kouluyhteistyötä ja työskentelevät peruskouluikäisten kanssa, mutta muitakin sisällöt koskettavat: opetussuunnitelmat muovaavat tulevaisuuden aikuisasiakkaita, heidän toiveitaan, tavoitteitaan ja tottumuksiaan kirjaston käyttäjinä.

Yhteiset arvot

Kirjan alussa kerrattu perusopetuksen arvoperusta on hyödyllistä lukemista myös kirjastoille, joiden tavoitteet ovat monessa samat tai ainakin samansuuntaiset.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus, osallisuus ja demokraattinen toiminta sekä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo (sekä muut kolmea osa-aluetta) on muutamin ranskalaisin viivoin avattu ja konkretisoitu.

Työpajavinkkejä työyhteisön käyttöön

Toimintakulttuurin kehittämistä käsittelevässä luvussa kirjoittajat esittelevät valikoiman menetelmiä ja työkaluja yhteisten asioiden käsittelyyn. Ne voi siirtää koulumaailmasta ja OPS-kontekstista myös muuhun käyttöön.

Kirjoittajat vinkkaavat, kuinka tutustutaan uusiin tai harvemmin nähtyihin kollegoihin pikahaastatellen ja miten haarukoidaan yhteisiä tavoitteita keskusteluun.

Laaja-alaisen osaamisen haasteet

Laaja-alaisen osaamisen alueet käydään läpi vuorollaan ja jokaisen kohdalla esitetään tapoja edistää asiaa oppijoiden kanssa. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu voivat lisääntyä eri rooleihin eläytymällä.

Rooleja voi harjoittaa keskustellen koulussa, chatissä, whatsappissa. Myös Twitteriä voi hyödyntää rooliprofiilien avulla on tehtykin esimerkiksi taannoisen Titanic-teeman yhteydessä (ks. tägi #titanicilla). Aikakaudet, miljööt ja ihmiskohtalot tulevat eläviksi. Kirjastoilla voisi hyvin olla rooli tällaisissa muodoissa tiedonlähteiden, tiedonhaun ja kriittisen lukutaidon tukijana.

Kirjassa käsitellyistä aiheista erityisesti monialaiset oppimiskokonaisuudet ja oppimisympäristöt kiinnostavat Löykkiössä. Kaikista teemoista saa aineksia ja ymmärrystä kouluyhteistyöhön mutta yleisemminkin kirjaston toimintaan.

Yhtä mieltä määritelmistä?

Lopussa on hyödyllinen OPS-sanasto, josta voi yhteistyön alkuvaiheissa – ja sen kuluessakin – tarkistaa, ollaanko samalla kartalla; onko kumppaneilla yhteinen ymmärrys esimerkiksi käsitteistä digitalisaatio, monilukutaito, pelillisyys, oppimisympäristö tai teksti.

Hei, me tuunataan! (Yhdessä)

OPS-uudistusta monilukutaidon sekä kirjaston ja koulun yhteistyön vinkkelistä tarkasteleva ops-kiertue rantautui tänään Uuteenkaupunkiin. Enemmistö 30+ osallistujasta oli opetustoimen väkeä, mukana oli tusinan verran kirjastohenkilöstöä.

Paikalla oli kuntia, joissa yhteistyö on jo vankalla pohjalla ja kirjaston edustus mukana myös ops-suunnittelussa. Näin on esimerkiksi Kaarinassa. Mainio lähtölaukaus saatiin Uudessakaupungissa, jonka tuoreet kirjastokasvot tapasivat silmätysten kaupungin opettajia.

Vaikka lakiteksteistä ja tavoitejargonista aloitettiin, käytäntöjenkin pohtimiseen ennätettiin päivän aikana. Toki muutamassa tunnissa ehtii vain raapaista erinäisiä pintoja, mutta sekin voi edistää asioita.

Yhteistyösopimuksiin / paikallisiin opseihin / toimintasuunnitelmiin kirjattavaksi esitettiin vastuu- ja yhteyshenkilöt, eri luokka-asteiden tavoitteet, maininnat yhteisistä suunnittelu- ja koulutustilaisuuksista, tiedotuksesta ja viestinnästä, mutta myös itse suunnitelman päivittämisestä. Hyvä käytäntö olisi kokoontua kerran vuodessa, sovitun osapuolen aloitteesta, arvioimaan mennyttä kautta ja ideoimaan tulevaa – tämä siis muiden tapaamisten lisäksi. Aikapulan voi selättää vain hyvällä suunittelulla.

Keskusteluissa vaihdettiin hyviä käytäntöjä: kuinka meillä vinkataan, mitä koululle on tarjolla, minkälaiset tiedonhaun opastukset ovat toimineet ja missä yhteydessä. Kokeiltavaksi ehdotettiin myös molemminpuolisia kirjavinkkaustuokioita: opettajat ovat päivittäin koululaisten kanssa tekemisissä, myös heillä on vihjeitä ja vinkkejä sopivasta lukemisesta. Miksei voisi tehdä kuten mm. Oulussa: vinkata koululaisille JA opettajille, opastaa pedagogeista vinkkareita. Työ ei silti kirjaston vinkkareilta lopu.

Peruslukutaito ja kirjojen lukeminen on jatkossakin tarpeellinen taito, eivätkä ’perinteiset’ lukuharrastuksen edistämis- ja innostamiskonstit katoa, vaikka uutta tulee lisäksi.
Kun oppilaiden tekemä itsearviointi lisääntyy ja oppimistulosten arviointia muutenkin pohditaan uudistusten yhteydessä, esiin nousivat myös lukudiplomeihin liittyvät kysymykset. Kun tavoite on rohkaista lukemaan jatkossakin, pelotetaanko heikommat lukijat vaikeilla kysymyksillä? Kuinka tärkeää on kontrolloida juuri lukudiplomien yhteydessä tekstien ymmärrystä tai varmistaa luetun määrää?

Toki lukudiplomit toimivat hyvin, kun harjoitellaan mekaanista lukutaitoa: määrä on silloin tärkeä, jotta taito automatisoituu. Miten luettua pitäisi käsitellä? Keskustellaanko oppilaiden lukukokemuksista, onko foorumeita, joilla he voivat niitä jakaa? Tarvitaanko tämän lisäksi kontrollikysymyksiä? Voisiko lukija valita, miten osoittaa lukeneisuutensa? Ehkä joku valitsisi kysymyslomakkeen, toinen lyhyen arvion tallentamisen vaikkapa verkkokirjastoon.

Päivän päätteeksi tarkasteltiin, miten yhdessä voitaisiin parhaiten toteuttaa monialaisia, opetusta eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta pidempikestoinen teeman tai ilmiön tarkastelu vaatii osapuolilta suunnittelua.

Oppiaineita yhdistävänä käsittelyn kohteena voi olla kotiseutu, ilmasto, molekyyligastronomia tai vaikkapa kirjaston tuunaus kuten mynämäkeläishankkeessa: http://tmikitola.fi/new/wp-content/uploads/2014/10/Tuunaakirjastoraportti2.pdf

Vetäjän(kin) päässä vielä sinkoilee irtonaisia ajatuksenpätkiä päivän jäljiltä, lisää sitten, kun asettuvat paremmin uomiinsa.