Ake, Pike, Pera ja mä eli PiKe-alueen lanu-päivä Jyväskylässä

Jos koulutuspäivän avaa Aleksis Salusjärven puheenvuoro, päivästä ei voi tulla huono. Näin oli asia myös tänään 7.11.2018 Jyväskylässä järjestetyssä Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueen lasten- ja nuortenkirjastotyön päivässä, LaNu-foorumissa.

Ylestä ja Kiiltomadosta tuttu, lukutaitofoorumin ja Lukuliike-hankkeen aktiivi ja asiantuntija Aleksis muistutti kuulijoitaan, kuinka lukemaan innostajan pitäisi löytää lukijalleen relevantit tekstit, ne joiden takia kannattaa osata lukea. Siinä missä nuoriin miehiin Jyväskylässä puree räppi, Joensuussa on otettava käyttöön mörinähevi.

Samaa ideaa olivat ilahduttavasti käyttäneet mm. pietarsaarelaiset yläkoulun äikän opet: runoutta käsiteltäessä oppilaita muistutettiin, että heistä suurin osa harrastaa jonkin sortin lyriikkaa päivittäin musiikkia kuunnellessaan.

Piken koordinaattori-Jarkko on kirjoittanut lisää Aleksin esityksestä

Lukuliike on myös löykkiöläisistä aivan mahtava hanke ja Aleksis kumppaneineen tekevät arvokasta työtä. Hankkeeseen saadaan jatkossa (jokohan se oli varmaa?) koordinaattori, jolloin toivottavasti tieto koulujen ja kirjastojenkin välillä kulkee nykyistä sutjakkaammin. Kaikissa kunnissa kirjastot eivät taida esimerkiksi olla tietoisia, mitkä koulut ovat saaneet rahaa koulukirjastonsa kehittämiseen. Yleisillä kirjastoilla voisi olla sellaistakin osaamista, joka auttaisi koulun kirjastotoiminnan kehittämisessä. Tavoitteet ovat yhteiset.

Loppu Pike-kirjastojen lanu-päivästä pohdittiin alueen yhteisiä toimintalinjoja, suunnitelmia, tulevia keskustelujen ja koulutusten aiheita. Runkona toimi vauhdikkaasti koottu sisällysluettelo yhteiseksi lanu-työn käsikirjaksi, huolto-oppaaksi tai ohjenuoraksi.

Keskustelu poiki – kuten oli tarkoituskin – useita sivujuonteita, joihin jatkossa tarttua. Minkälaisia yhteisiä suuntaviivoja on mahdollista kirjata itsenäisille kunnille? Mistä asioista voidaan esittää suosituksia? Voidaanko ison alueen kirjastoja ohjeistaa toimimaan samalla tavalla esimerkiksi vinkkareiden etätyön suhteen?

Siitä oltiin yhtä mieltä, että osaamista voitaisiin jakaa, vertaisilta oppia ja kokemuksia parhaista käytännöistä vaihtaa nykyistä enemmän. Osaamiskartoitus ja -rekisteri sekä erikoisosaajien kierrätys herättivät keskustelua. Vaikka sijaiskäytännöistä ja vastavuoroisuudesta voi olla hankalaa sopia, luovuttaa ei kannata, kannusti työskentelyosuuden vetäjä Päivi Jokitalo. Sen sijaan kannattaa arvioida, mitä toiminta edellyttää, ja kirjata sitten ylös, mitä kaikkea saataisinkaan aikaan, jos käytössä olisi x määrä resurssia y.  Joukkovoima on tässäkin taatusti järeämpi ase kuin oman kunnan yksi tai kaksi lanu-ammattilaista.

Tässä yhteydessä vetäjä muistutti, että kannattaa painottaa, että kyseessä on kehittämisalueen lanu-kirjastotyön asiantuntijoiden yhteisen pohdinnan tulos. Siis ammattilaisten, joilla on juuri tähän alueeseen liittyvää erityisosaamista työnimekkeistä ja titteleistä riippumatta.

Myös vinkkauksesta puhuttiin, totta kai. Vinkkarit ovat kunnianhimoista väkeä ja tietenkin hyvä niin. Tavoitetasoa voi kuitenkin usein piirun verran laskea, jotta valmistautuminen olisi hitusen kevyempää. Myös tässä vertaistuki ja keskustelu voisi auttaa: tämä on omissa vinkkauksissa toiminut, näin olen tehnyt, ai sinullekin on käynyt niin! Vinkkaussettejä jaetaan jo Facebookissa toimivassa Vinkkarien vertaistukiryhmässä.

Vinkkauksen lisäksi on muitakin tapoja puhua kirjoista ja tarinoista: luonteva läsnäolo kirjastosalissa, asiakkaiden parissa, voi poikia keskusteluja ja suositteluja, joissa kaava on kirjavinkkiä vapaampi.

Tällaiseksi muotoutui ensimmäisessä tapaamisessa yhteisen oppaan sisällysluettelo:

  • 1. Kirjastotyön merkitys, tavoitteet ja asema
  • 2. Tilat
  • 3. Henkilöstö, osaaminen ja asiakaspalvelu
  • 4. Kokoelmat ja aineistot
  • 5. Kumppanuudet ja yhteistyö
  • 6. Lukemisen edistäminen

Otsikot saavat täytettä ja sisältöä tulevina aikoina, kun Pike-LaNu-asiantuntijoiden verkottuminen etenee!

Mainokset

Lukutaitoisesta lukijaksi

Ruotsin kirjastopäivillä Västeråsissa puhuttiin strategioista, sananvapaudesta, e-aineistoista ja tekijänoikeuksista, mutta myös kirjoista, kirjallisuudesta, lukuinnosta ja kirjallisuusterapiasta. Löykkiöläiset riensivät sessiosta toiseen esimerkeistä ja esityksistä innostuneina ja monista kohtaamisista ilahtuneina.

Lapsista lukijoita ja kirjoittajiaDSC_0038

Yksi rinnakkaisohjelmista käsitteli lukemisen edistämiseen tähtäävää Vem äger språket -hanketta, jonka suojissa toteutetaan useita paikallisia osahankkeita kolmen vuoden aikana. Yksittäiset kirjastot voivat yhteistyökumppaneineen hakea rahoitusta omille projekteilleen.

Vem äger språket perustuu laajennettuun tekstikäsitykseen, samaan kuin kotoisissa opseissammekin käytetty monilukutaidon käsite: nyt on sanojen lisäksi kyse tarinoinnista, kehon kielestä, eleistä, elokuvasta, kuva- ja muotokielestä. Tavoitteena on edistää erilaisia lukutaitoja ja lukemisen tapoja sekä kulttuurienvälistä ymmärrystä.

Köpingin kunnassa jokaiselle 3-vuotiaalle on jaettu oma kirja, mutta myös toteutettu Ritprata-kirjahanke, jossa erityiskoulun oppilaat ovat tuottaneet ipad-sovelluksella omia tarinoitaan ja kirjojaan.

Ritprata on huipentunut kirjanjulkistamistapahtumaan, jossa jokainen on saanut esitellä oman tuotoksensa ja signeerata omistuskirjoituksia, joita 10-vuotias Malin kirjoitti ”ainakin sata”. Osallistujia on myös haastateltu mm. paikallistelevisioon ja -lehtiin (katso Malinin haastattelu), ihan kuten kirjailijoita yleensäkin. Kirjajulkkareita oli seuraamassa myös seuraava vuosiluokka: tätä pääsette pian itse tekemään.

DSC_0010Kaikille lapsille avain satujen maailmaan

Undrien-näyttely kiertää alueella kevään 2016 aikana. Ihmetyksen maa Undrien sijaitsee kirjainten, kuvien ja sanojen rajamailla ja on yhdistelmä lukuharrastuksen edistämishanketta ja taidetta.

Undrien on lavastajana ja dramaturginakin toimineen taiteilija-kirjailija Magnus Lönnin luomus, jonne päätyy heti kun vähänkin alkaa ihmetellä asioita.

Hallstahammarin kunnassa Sagospråk, Satukieli-hankkeessa on lapsia rohkaistu olemaan ylpeitä monikielisyydestään. Satukielen keskiössä on yhteinen tarina, jonka avainsanoja selvitetään eri kielillä, yhdessä.

Västeråsissa järjestettiin nuorille turvanpaikanhakijoille kirjastossa Sagolek. Apuna oli joukko vapaaehtoisia ja paikallinen bussifirma sponsoroi kuljetukset vastaanottokeskusten ja kirjaston välillä. Tilaisuus venyi tunnista kolmeen, koska kukaan ei halunnut lähteä pois!

DSC_0393Litteralajv-tapahtumassa on herätetty henkiin tuttuja kirjoja. Mielikuvituksensyöjät ovat uhanneet imeä kirjaston kirjoista tarinat. Näitä ikäviä hahmoja vastaan lapset ovat taistelleet yhdessä muutaman tilaisuutta ohjaavan aikuisen kanssa.

Kamppailu tarinoiden puolesta on käyty kirjallisina hahmoina: mukana oli henkilöitä niin Harry Potterin, Pepin kuin Ronja Ryövärintyttären tarinoista. Lisäksi Litteralajviin kuului arvoituksia, toimintaa ja tarinointia. Kirjastossa oli lupa juosta ja lupa huutaa!

**********

Toisessa sessiossa lukemisen edistämistä kuvattiin hienosti.

Lukuhankkeiden tavoitteena on

  • tehdä lukutaitoisista lukijoita
  • näyttää, kuinka moninaisia ovat kirjallisuuden kieli ja muodot
  • poistaa lukemisen esteitä