På festhumör

”Tack, det känns riktigt bra att få erkännande för något som man brinner för: bibliotek, kommunikation, Svenskfinland och Norden” berättar Päivi Jokitalo, Likis biblioteks samarbetspartner sedan flera år tillbaka, efter att ha mottagit utmärkelsen Årets biblioteksgärning 2016Finlands svenska biblioteksföreningens biblioteksdagar i Ekenäs.

img_0035På diplomet står att priset tilldelades Jokitalo “för hennes förmåga att på ett inspirerande och modigt sätt lyfta fram och diskutera aktuella biblioteksfrågor på båda språken i Finland och samtidigt upprätthålla ett kontaktnät som sträcker sig över hela Norden”. ”Det är så att man knappt känner igen sig i orden” menar hon själv.
Att priset kommer från just FSBF betyder mycket för pristagaren. ”Ända sedan mitt första föredrag på svenska i Köpenhamn för ganska exakt tjugo år sedan har jag upplevt den nordiska gemenskapen och min egen delaktighet i Svenskfinland som oerhört viktiga.”

”Det svenska språket har öppnat helt nya världar för mig. Utan  mentorer, förebilder, vänner och kollegor som bl.a. Sirkka Svedberg, Eva Costiander-Huldén, Barbro Wigell-Ryynänen, Solveig Stormbom och min kära avlidne kollega Robin Fortelius skulle jag inte vara den jag är idag, varken personligt och professionellt” säger den uppenbart rörda pristagaren.

Jokitalo fortsätter: ”Det var Sirkka Svedberg som föreslog mig som sin efterträdare i Nordbok för cirka 20 år sedan, och Solveig Stormbom som uppmuntrade mig att fortsätta prata svenska efter mitt första nordiska seminarium där jag presenterade Finlands mångsidiga biblioteksserviser. Robin ville att jag skulle följa med på Biblioteken.fi:s svenskspråkiga fortbildningstillfällen fast min svenska var ganska begränsat på den tiden. Och Cosi såg till att jag lärde känna nya – för det mesta finlandssvenska – människor i Åbo dit jag flyttade år 2000 för att jobba på länsstyrelsen.”

År 1997 pratade Päivi för första gången på föreningens årskonferens i Närpes. Under de följande 19 åren har hon medverkat i konferenserna i Åbo (2001), Jakobstad (2004), Korsholm (2010) och deltagit i konferensen i Sjundeå. Hon har också suttit i IT-utskottet som representant för Nationalbiblioteket.

Hennes nordiska engagemang efter Nordbok fortsatte bl.a. i PR-föreningen för nordiska bibliotek som fungerade som sakkunniggrupp för den nordiska biblioteksveckan. Hon skriver en nyhetsspalt i SLQ, Scandinavian Library Quarterly sedan några år tillbaka. “Jag har varit tvungen att följa med vad som händer i övriga Norden, en arbetsuppgift och ett måste som jag verkligen trivs med.”

img_0038”Jag ser det som min plikt att dela med mig av det jag lärt av andra – jag har själv fått så mycket kollegial hjälp och stöd att jag känner mig skyldig att ge tillbaka.”

Päivi kommer att fortsätta kommentera, diskutera, och dela vidare andras inlägg på Facebook, Instagram, Twitter och här i Likis biblioteks blogg. ”Tack än en gång, jag ser fram emot föreningens framtida sammankomster.”

Kirjastosta kulttuurista lukutaitoa

Kun Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat kyselivät viime vuonna kirjastoammattilaisilta, miten monikulttuurisuus näkyy heidän kirjastossaan, vastasi moni, ettei mitenkään, kun ”ei meillä ole kunnassa maahanmuuttajia”.

dsc_0351

Kuka on monikulttuurisen kirjaston asiakas, keitä kuuluu monikulttuuristen palveluiden kohderyhmään?

Kurssilla tultiin siihen tulokseen, että monikulttuurinen kirjasto on kaikkien kirjasto. Kyse on yhtä lailla kulttuurienvälisen ymmärryksen ja kulttuurisen lukutaidon lisäämisestä kuin erikielisten palvelemisesta.

Siksipä onkin ollut mukava tarkastella viime aikojen hankesuunnitelmia, joissa monikulttuurisuus näyttäytyy toisenlaisena. Joensuu, Vaasa, Fredrika-kirjastot ja moni muu on suunnitelmissaan korostanut nimenomaan, kuinka monikulttuurisen kirjaston palvelut  ovat kaikkien kuntalaisten asia. Kantasuomalainen on aivan yhtä lailla monikulttuurisen kirjaston tarpeessa kuin turvapaikan hakija.

Monikulttuurisuuskin on kuitenkin osa kirjaston isompaa tavoitetta ja arvopohjaa: moninaisuuden turvaamista, sen hyväksymisen edistämistä. Se liittyy esteettömään ja saavutettavaan kirjastoon, oikeudenmukaiseen kirjastoon, jossa käyttäjien lähtökohdat huomioidaan. Siinä missä suomenkielentaitoinen kirjastojärjestelmän pääpiirteet tunteva aikuinen pärjää ohjeiden, esitteiden ja viestinnän varassa, oudon kielen ja ehkä vaikeaselkoisten kulttuuristen askelmerkkien kanssa kamppaileva uussuomalainen tarvitsee tasoitusta pysytyäkseen hyödyntämään palveluita tehokkaasti, omiin tarpeisiinsa.

IMG_0113Moninaisuutta kirjasto edistää myös tarinoiden tarjoajana: jos kaikki tunnistavat itsensä aineistotarjonnasta, näkevät itsensä kertomusten peilistä, palvelukin on helpompi tuntea omakseen. Tästä syystä Löykkiössä on esimerkiksi nostettu esiin sateenkaarihylly myös lapsille ja nuorille – jotta kaikki näkisivät, että hbt-asiakkaat ovat tervetulleita, eikä kyse ole mistään lapsilta kielletystä.

Tarinoita on myös toimintaesteisille, suomen- ja ruotsinkielisille, eri ilmansuunnista Suomeen muuttaneille, yksineläjille, perheellisille, uskonnollisille ja uskonnottomille. Kirja vahvistaa parhaimmillaan sen, että saan olla olemassa sellaisena kuin olen – on muitakin minun kaltaisiani.

Tarinat ovat myös ovia tuntemattomiin, erilaisiin maailmoihin ja ihmiskohtaloihin. Niitä tarvitsemme, kun yritämme ymmärtää heitä, jotka eivät ole kuin me. Erojen lisäksi löydämme varmasti myös yhtäläisyyksiä väliltämme – kaikkihan me olemme ihmisiä.