Jaettujen kokemusten maaginen voima

Löykkiön kirjasto jakaa poikkeuksellisesti strategisen kumppaninsa Sekatyöläisen tekstin, joka on ilmestynyt JeppisWeekly-lehdessä 9.2.2017

Jos olit viikonloppuna jalkapallo-ottelussa, tiedät tunteen. Sen fiiliksen, kun kaikki (oman joukkueen kannattajat) huutavat yhteen ääneen, vetävät samaa kuvaannollista köyttä, puhaltavat näkymättömään, mutta kiistatta yhteiseen hiileen.

img_0510Sama lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne – ilman ‘isäs oli paitsiossa’ -huomautuksia linjatuomarille tai puolihuolimattomia buuauksia vastapuolen pelaajille – syntyy usein rokkikeikoilla, kun Meidän Kaikkien Yhteinen Suosikki esiintyy. Yhteislaulut ja niiden tahdissa huojuvat älypuhelinten kiiluvat valot luovat parhaimmillaan ainakin hetkellisen me-hengen, jossa koko yleisö tuntee olevansa yhtä perhettä.

Usein hyvänolontunne on niin voimakas, että areenan pimeässä silmät alkavat hikoilla.

Näitä maagisia hetkiä, jolloin voisi syleillä naapuria ja hymyillä jokaiselle vastaantulijalle, edesauttavat jaetut kokemukset: urheilutapahtumat, musiikkiesitykset, erilaiset yhteiset taidenautinnot. Niitä voi synnyttää myös muuten niin yksinäinen lukukokemus, kun se jaetaan. Tähän tähtää myös parhaillaan käynnissä oleva Pietarsaari lukee -kampanja, joka on paikallisversio maailmalla tunnetuista koko kaupunki lukee -tempauksista.

img_9104Yhteinen kirja on Lars Sundin romaani Kolme sisarta ja yksi kertoja, joka tapahtuu kiistatta Pietarsaaressa, vaikkei kaupungin nimeä sotienjälkeiseen aikaan sijoittuvassa tekstissä mainitakaan. Tarinassa vilahtelevat tutut tienoot ja olemassaolevat rakennukset, tupakkatehdas, Liljan talo…

Kirja luetaan yleensä yksin. Toki ääneenlukua voivat harrastaa aikuisetkin, se on jopa suotavaa, hauskaa ja nautinnollista lukijalle ja kuulijalle, mutta tavallisin lukumoodi on kuitenkin sitä perinteistä: tekstin äärellä yksinoloa.

img_1248Kuten niin monen muunkin puuhan suhteen lukemisen jakaminen ei suinkaan vähennä tekemisen tuottamaa iloa, vaan päin vastoin kasvattaa sitä. Lukukokemusten jakaminen avaa uusia vinkkeleitä samaankin tekstiin, koska jokainen me lähestymme kertomusta omasta, ainutlaatuisesta näkökulmastamme. Minä luen ulkopaikkakuntalaisena Sundin tarinan toisin kuin kaupunkia paremmin ja pitemmältä ajalta tunteva syntyperäinen. Eri-ikäiset tunnistavat tekstistä eri asioita, samoin varmaankin erikieliset.

Jakamiseen on tänä vuonna runsaasti mahdollisuuksia. Vuoden kirjaan liittyviä kohtaamisia on monenmuotoisia: avoimia lukupiirejä kaikille kiinnostuneille, tarinakahviloita, luentoja.

Mikään ei myöskään estä ryhtymästä juttusille aiheesta kahviloissa ja kuppiloissa, harrastuspiireissä ja vaikka työpaikan kahvitauolla. Eikös sinustakin kirjassa vilahda tuttu, vanhempi sukulaismies? Onko romaanissa mainittu juuri sinun isovanhempiesi kotitalo? Vai oletko nähnyt kirjassa kertojan kaverina esiintyvän variksen lentelevän työpaikkasi liepeillä?

Luukku 24: Kognitiivinen ylijäämä

screen-shot-2016-12-22-at-17-59-45Koska Löykkiössäkin on viime aikoina keskitytty pohtimaan nykymenon, verkkomaailman ja somen suurta ärsykemäärää ja negatiivisiä ilmiöitä, oli hauska lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta, jonka tarjosi Clay Shirkyn viitisen vuotta sitten ilmestynyt kirja Cognitive Surplus. Creativity and Generosity in a Connected Age. 

Kirjan sanoma on yksinkertaisesti tämä: uudet työkalut tekevät luomisen ja jakamisen mahdolliseksi. Verkostoituneessa maailmassa on muutakin kuin pahantahtoisia trolleja ja  vihapuhetta suoltavia kansalaisia.

On myös lahjakkuutta, hyvää tahtoa, samaan lämpimänä hehkuvaan hiileen puhaltamista.

Imagine treating the free time of the world’s educated citizenry as an aggregate, a kind of cognitive surplus.

img_8709Me olemme osa kognitiivistä ylijäämää. Meitä on paljon ja meillä on yhteenlaskettuna runsaasti aikaa toimia faktantarkastajina, wikipedian päivittäjinä ja verkkomaailman hyväntekijöinä – yhteiseen hyvään pyrkien.

Ajankäytön ihme käy selväksi, kun Shirky huomauttaa, että amerikkalaiset käyttävät tavallisen viikonlopun aikana 100 miljoonaa tuntia pelkästään tv-mainosten katsomiseen. Tämä aika tosin alkaa kohdistua toisin, suoratoistopalveluihin, onlinepeleihin jne., mutta kohdentaminen ei poista sitä tosiasiaa, että aikaa on siihen, mikä kiinnostaa.

Pienikin siirtymä ajankäytössä voi synnyttää ison yhteisen osaamisvarannon – teknologia mahdollistaa kognitiivisen ylijäämän hydöyntämisen yhteisiin, hyviin tarkoituksiin.

Ihanaa joulua teille ja rakkaillenne 

toivottaa Löykkiön kirjaston henkilökunta