Kohinanpoistoa kirjastossa

”Tarkoituksellisuus: Oman olemisen ja tekemisen kokeminen mielekkäänä, tyypillisesti itsensä toteuttamisen, muiden palvelemisen tai suurempaan tarinaan tai missioon liittymisen kautta.” Yksi teemaan liittyvistä nousevista [tulevaisuuden] ammateista on kohinanpoistaja, jonka tehtävä on edistää elämisen mielekkyyttä.

Ajatus on peräisin huhtikuussa julkaistusta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Julkaisu synnytti kolumneja ja keskustelua – ja herätti hämmennystä. Myös löykkiöläiset hiljenivät Osmo Kuusen ja Risto Linturin kirjoittaman tekstin äärellä tovin jos toisenkin. Mihin kaikkeen teknologia oikein taipuu? Ihanko todella on tulossa ajatusten lukua ja muokkausta suoraan aivoista? Nytkö viimein yleistyvät kaikkien sadan vuoden takaisten tieteisennusteiden “kevyet henkilölennättimet”?

Kun kokonaisuudet hämärtyvät ja kontekstit katoavat, kirjastolaitoksen pitkä häntä ja leveä selkä ovat tarpeen. Kirjastojen(kin) harrastama tiedon ja aineistojen kuratointi on yksi vastaus informaatiotulvaan ja vaihtoehtojen seulomiseen merkityksellisyyden tieltä: kirjastoammattilainen on kohinanpoistaja. Kirjastoammattilainen on myös tietojen luotettavuusarvioija, onnellisuusoperaattori ja metatiedon yhteensovittaja, kaikki raportissa mainittuja ’nousevia ammatteja’. Turvallisuuteen liittyvistä tulevista tehtävistä mainitaan manipulointietsivä ja valhemedian torjuja.

Havainnot ja tietäminen -teeman tai raportin käsittein arvonluontiverkoston sisältönä on “luotettavaksi ja uskottavaksi koettu tieto ihmistä henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista”. Tietämistä ja havainnointia koskeviin sovelluksiin lukeutuvat kirjalliset ja keskustelevat robotit ja tekoälyassistentit. Työtä muuttavia ilmiöitä ovatkin tekoäly, mittalaitteiden arkipäiväistyminen sekä tiedon joukkoistuminen.

Näistä muutoksista seuraavia nousevia ammatteja ovat mm. ristiriitaisen tiedon selvittäjä, tiedonhankinnan joukkoistaja, lähdeanalyytikko, kontekstimallintaja, tekoälykasvattaja, digimateriaalin tuottaja, valheenpaljastaja ja faktantarkastaja.

Kuulostaako tutulta? Näihin tehtäviin siis jatkossakin tarvitaan ihmisälyä ja inhimililstä otetta. Raportti vahvistaakin lopulta uskoa kirjastoammatillisen osaamisen tarpeellisuuteen myös tulevaisuudessa – mutta ulkopuoliset tätä yhteyttä tuskin keksivät ilman kirjastojen omaa aktiivisuutta. Kuka kertoisi tulevaisuudentutkijoille ja -rakentajille sekä päättäjille, että näitä taitoja harjoitetaan kirjastoissa!

Mainokset

Kuulijasta keskustelijaksi, kohteesta vertaiseksi

Powerpoint symboloi puhujan valtaa

Screen Shot 2018-04-23 at 20.25.16Kesällä 2013 järjestettyä brittiläistä LibCampiä kuvattiin tilaisuudeksi, jossa ei ole “ennaltamäärättyä ohjelmaa, eikä pääpuhujia. Se on Powerpoint-vapaa vyöhyke.” Samaan ilmaisuun oli edellisvuonna päädytty Löykkiön kirjastossa, keskusteluissa Cyc4lib-järjestäjien Mace Ojalan ja Jukka Pennasen kanssa.

Lienee yhdentekevää, kuka määritelmän ensimmäisenä lausui ääneen, mutta se tarttui nopeasti ja muodostui myös Powerpoint-vapaa vyöhyke – nimisen kirjan punaiseksi langaksi. Viittaus Powerpointiin on kommentti uudenlaisten tilaisuuksien ja toimintamuotojen puolesta; sellaisten, joissa osaamista ja ajattelua jaetaan ja edistetään yhdessä.

Powerpoint on usein suhteellisen yksisuuntaisen viestinnän ilmentymä: yksi esittää, muut kuuntelevat. Powerpoint symboloi massaluentoja ja suuria konferensseja, joissa aikaa on korkeintaan yleisökysymyksille, ei varsinaiselle keskustelulle. “Mikään ei tapa motivaatiota ja innostusta kuten 300-paikkainen auditorio ja PowerPoint-esitys.” Twitterissä liikkuneen meemin perusteella motivaatio ja innostus eivät ole ainoita uhreja: “Joka kerta, kun joku lukee esityksensä suoraan (Powerpointeista) lavalla, kuolee panda”.

Kyse ei ole siitä ovatko ppt-esitykset hyviä vai vähemmän vaikuttavia, eikä siitä onko yhdellä dialla liikaa tekstiä ja niukasti havainnollisuutta. Kyse on viestintätavan ja tilaisuuksien logiikan eroista: kenellä on sananvalta ja tulkintaoikeus, puhujalla vai osallistujilla; kuka jakaa puheenvuorot.

IMG_1572Kritiikistä huolimatta löykkiöläiset ovat kaikkia suuruusluokkia ja lajityyppejä edustavien ammatillisten kokoontumisten ystäviä. Innoituksen hetkiä on koettu IFLA:n WLIC-kongressissa ja ahaa-elämyksiä kirjastopäivillä.

Perinteisillä konferensseilla on tehtävänsä alaan vaikuttavien trendien esittelijöinä ja ammattikunnan yhteisyyden ilmentäjinä. Ne tarjoavat mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja keskusteluihin, mutta useimmiten virallisen ohjelman ulkopuolella.

Kaikki opetuskaan ei voi perustua vertaisoppimiseen. Luentosalissa, seminaarihuoneessa ja paneelikeskustelussa kuitenkin on selvää, kenellä on puheenvuoro ja kuka puolestaan on yleisöä. Esittäjä on auktoriteetti, kuulija kohde. Monenkeskeinen, vuorotellen, yhdessä ja erilaisina muodostelmina joustavasti etenevä seminaari tai hankekokous helpottaa jakamista ja uusien ideoiden syntyä. Epäkonferenssien puolestapuhujat muistuttavat, ettei oppiminen ei lopu, kun kello lyö neljä tai väki purkautuu koulutustilasta kahville. Epävirallisissa tilanteissa tapahtuu niissäkin oppimista.

PPT-vapaa vyöhyke -kirjan esittelemät esimerkit muistuttavat paljon puhuttujen muinaisten kreikkalaisten käyttämää seminaarin kantamuotoa, taimitarhaa, jossa siemenestä kasvatetaan yhdessä suurempaa. Ennen kaikkea Powerpoint symbolina liittyy kirjan keskeiseen teemaan, oppimiseen.

Miten voimme olla samalla kertaa oppilaita ja opettajia, asiantuntijoita ja tiedon vastaanottajia? Kuinka erilaisten joukkojen jäsenten osaaminen muuttuu yhteiseksi? Millainen johtaminen, yhteistyömuodot, ympäristöt ja tilat tukevat tätä? Miten osallistujat sitoutetaan verkostotoimintaan? Voiko perinteisten konferenssien korokkeelta esiintyvät puhujat korvata keskustelua rohkaisevammalla mallilla?

Epäkonferenssit, asiakkaiden makerspace-verstaat ja innovaatiot

IMG_3650Perinteisissä konferensseissa aiheet, niiden käsittelytavat ja kestot on määrätty ennalta, eikä suunnitelmia muuteta kesken kaiken. Samanlainen toimintatapa liittyy yleensä myös kehittämishankkeisiin ja verkostoyhteistyöhönkin.

Uusissa verkostoissa, epäkonferensseissa, kokeilevassa kehittämisessä ja kollaboratiivisesti johdetuissa ympäristöissä suunnitelmat, aikataulut ja tavoitteet määritellään yhdessä. Valmista agendaa ei välttämättä edes ole tai ainakin se on avoin muutoksille.

Samaan ilmiöön liittyviä prisman sivuja ovat myös avoimet ja etenkin osallistavat innovaatiot. Muutoinkin kirjassa esiteltäviä kohteita yhdistää sana yhdessä! Toinen yhdistävä seikka on, ettei epä-alkuisissa asioissa ja osallistavissa ja avoimissa yhteistyökuvioissa lopputulos ole aina se, mitä ennalta ajateltiin.

Asiakkaille tarjottavissa makerspace-tiloissa ja värkkäämistyöpajoissa syntyy odottamattomia tuloksia, uusia verkostoja, tuoreita toimintamuotoja. Loppu ei ole selvillä aloitettaessa. Tämä ei tee hankkeista tai koulutuksista hyödyttömiä.

IMG_4459Keskeistä on toiminta yhdessä ja tasavertaisina. Silloin voivat toteutua osallistaminen ja osallistuminen, joissa saadaan aikaan enemmän kuin yksilötyönä. Näin voidaan toimia yhtä lailla kirjaston sisällä, kirjastojen kesken, kirjaston ja kumppaneiden välillä ja asiakkaiden kanssa. Tärkeää on, että asiantuntijoita eivät ole vain etabloituneet spesialistit ja kokeneimmat ammattilaiset.

Osaamistaan voivat jakaa ja muiden tietämystä rikastaa myös nuoret, uudet, maallikot, kumppanit ja käyttäjät.

Teksti on kirjasta Päivi Jokitalo: Powerpoint-vapaa vyöhyke. Avain, 2013

Samaa tematiikkaa on käsitelty hiljattain mm. blogitekstissä Seminaari on kuollut – eläköön kohtaaminen https://www.sitra.fi/blogit/seminaari-kuollut-elakoon-kohtaaminen/