Mistä niitä uusia ajatuksia saa?

Löykkiöläiset ovat kevätlukukaudesta innoissaan: kirjaston henkilökunta on saanut osallistua kirjastoalan opiskelijoiden koulutukseen ja keskustella niin asiakaspalvelusta, asiakkuuksien johtamisesta, informaatioarkkitehtuurin elementeistä kuin viestinnästäkin innokkaiden nuorten ja kokeneempienkin alaa opiskelevien kanssa.
Tuoreet näkökulmat ja raikkaat uudet vinkkelit virkistävät, kun alkaa kangistua kaavoihinsa.

Innovaatioita kirjastossa, ei kai?

Innovaatiopuhe ei kuitenkaan ole oppilaitoksessa kaikkiin kohteisiin uponnut. Opiskelijoiden mielestä koulun innovaatioviikko tarralappuineen oli ok, ”vaikka ei se oikein meidän alaa koskekaan”.
Löykkiöläiset jäivät miettimään, mitä opiskelijan kommentti kertoo
a) siitä, minkälainen kuva hänellä on alasta, jolle hän on valmistumassa ja
b) siitä, kuinka innovaatiot, uudistaminen ja kehittäminen näyttäytyvät opiskelijoille koulutuksen aikana: tuntuuko koko asia päälleliimatulta ja erilliseltä ilmiöltä työelämässä?

Testing testing: mikä edistää luovaa ongelmanratkaisua?

Kutsui asiaa millä nimellä tahansa, on kiinnostavaa pohtia, millaisen käytöksen on todettu edistävän uusien ratkaisujen löytämistä. Vaikka nk. luovuutta yhden ajattelussa olisi enemmän kuin toisen, jokainen voi kokeilla Scientific American Mind -lehdessä (Be a Better You. Spring 2018 Special Collector’s Edition) esiteltyjä, tutkimuksissa testattuja konsteja.
Lehdessä esitellään mm. tutkimusta, jossa opiskelijat ovat vartissa listanneet mahdollisimman monta vaihtoehtoista käyttötapaa tusinalle tuttuja esineitä: mitä voi tehdä rannekellolla, teippirullalla tai pöytäliinalla (esimerkit löykkiöläisten). Tämän jälkeen heidän piti ratkaista käytännöllisiä tehtäviä kuten kiinnittää kynttilä pystyasentoon seinälle käyttämällä tulitikkulaatikkoa ja sinitarraa.
Ensimmäisen ryhmän esineet liittyivät suoraan kakkosvaiheen tehtäviin, toisen ryhmän ykkös- ja kakkosvaiheen esineillä ei ollut yhteyttä toisiinsa. Kolmosryhmä aloitti suoraan käytännön tehtävistä. Viimeinen ryhmä suoriutui heikoimmin, mistä voi päätellä, että vaihtoehtoisten käyttötarkoitusten pohtiminen viritti koehenkilöt luovaan ongelmanratkaisuun, liittyivät konkreettiset sisällöt (esineet) toisiinsa tai ei.
Toisessa koeasetelmassa luotiin uusia nimiä tutuille tuotteille. Yksi ryhmistä jatkoi tehtävää ilman taukoa, toiselle heitettiin uusi tehtävä kesken kaiken ennen kuin he pääsivät taas alkuperäisen ongelman kimppuun. Ryhmä, joka ei pitänyt taukoa, suoriutui heikommin kuin ne osallistujat, jotka joutuivat välillä toisen pohdinnan kimppuun.
Kolmannessa tutkimuksessa koehenkilöiden oli listattava mahdollisimman monta käyttötarkoitusta paperiarkille. Ryhmä yksi jatkoi tehtävää neljä minuuttia ilman taukoa, ryhmä kaksi piti kahden minuutin päästä tauon ja mietti seuraavan viiden minuutin ajan synonyymejä annetuille sanoille ennen kuin palasi taas paperiarkki-tehtävään pariksi minuutiksi. Kolmas ryhmä täytti viiden minuutin tauon aikana persoonallisuustestin.
Tauon pitäneet ryhmät selviytyivät paremmin kuin ryhmä, joka jatkoi tehtävää keskeytyksettä neljä minuuttia. Parhaiten alkuperäisestä toimeksiannosta selvisivät ne, jotka tekivät tauon aikana jotain, joka ei mitenkään liittynyt varsinaiseen tehtävään.

Buustaa ideointivireesi!

Osa tutkimuksista johdetuista vinkeistä on jo varsin tuttuja – mutta aina ajankohtaisia:
  1. Pidä tauko! Siihen kehotti jo Juice Leskinen. Kun vielä tauon aikana pohdit jotain tyystin muuta kuin käsillä olevan ongelman ratkaisua, paussin jälkeen alkuperäinen homma saattaa luistaa yllättävän sujuvasti.
  2. Nuku! Yö- ja päiväunet saattavat katkaista samaa rataa jurnuttavat ajatukset ja auttaa ongelmanratkaisussa.
  3. Aloita ideointi yksin, kokoa sitten jokaisen tuotokset yhteiseen pottiin, jonka kehittelyä jatketaan yhdessä.
  4. Kerää kurssille tai palaveriin eri alojen osaajia. Älä yritä hoitaa kaikkia kehittämishankkeita oman alan ammattilaisten kesken – monialainen ryhmä lähestyy asiaa useammalta kantilta.
  5. Ota etäisyyttä. Kun koehenkilöt etsivät ratkaisuja tämän päivän ja huomisen ongelmiin, umpikuja oli useammin edessä kuin muutaman vuoden päähän suunnatessa. Samoin kävi silloin, kun ratkaisuja etsittiin muille, omaa organisaatiota kaukaisemmille toimijoille. Kohteen tuttuus ja läheisyys seuraa totuttuja polkuja ja rajoittaa uusien vaihtoehtojen havaitsemista; etäisyys purkaa raja-aitoja, availee uusia ovia ja ikkunoita.
  6. Asetu käyttäjän asemaan, hyödynnä empatia ja myötätunto, jotka auttavat näkemään asian asiakkaan, hyödyntäjän vinkkelistä.
  7. Haasta itsesi! Kun rikot rutiineja, saatat muutenkin nähdä uusia polkuja.
  8. Lopuksi: pidä hauskaa! Hyväntuulinen assosioi villimmin.
Mainokset

Empatiaa (noviiseille) työelämässä

Suoraan – ja yksin – tositoimiin työpaikalla

Löykkiöläiset ovat viime viikkoina kauhistuneina kuunnelleet nuorten ensikokemuksia työelämästä eri toimialoilta (sanottakoon tässä, että kyseessä olivat enimmäkseen aivan muut kuin kirjastoalan työt). Varttuneempia on hirvittänyt, kuinka parikymppiset heitetään vaativiinkin asiakaspalvelutilanteisiin ilman evästystä, ilman tietoa yhteisesti sovituista toimintatavoista tai alkeellisimmistakaan turvallisuuteen liittyvistä ohjeista.

Alasta riippumatta harvalla on esimerkiksi ollut tietoa siitä, mistä tarvittaessa saa apua, jos a) ei osaa auttaa asiakasta, b) tekniikka (kassajärjestelmät, sähkölukot, tietokoneet) ei pelaa tai c) asiakas käyttäytyy uhkaavasti.

Ja vaikka mistään dramaattisesta skenaariosta ei olisikaan kyse, kaikenlainen sitoutuminen työhön ja taloon jää haaveeksi, ellei ole tietoa omasta roolista ja tehtävän sijoittumisesta kokonaisuuteen.

Nuoret sitä ja nuoret tätä työelämässä -taivastelu juontaakin ainakin osaksi juurensa perehdytyksestä – tai ilmeisesti yleisemmin sen puutteesta.

Esimies ja empatia

Samat nuoret ihmettelivät suureen ääneen sitä, että työpaikan roolit voisi nähdä kuten muun muassa hyvää elämää tutkiva filosofi Frans Martela on sen viime päivinä ilmaissut: ”Esimiehen tulee kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Työpaikalla hänen on otettava palveleva rooli, ei käskyttäjän. Johtaja on enemmän palvelu- kuin käskijäammatti.” Tästä puhuvat myös löykkiöläisten yhteistyökumppanit Päivi & Päivi muutaman vuoden takaisessa kirjassaan, jonka alanimeke oli Johtaja asiantuntijoiden palveluksessa:

”Esimiehen rooli työpaikalla on tärkeä ja johtajan työ on palveluammatti. Myös asiantuntijat tarvitsevat suunnannäyttäjän, mentorin ja ohjaajan, valmentajan ja työskentelyn mahdollistajan palveluita. Johtajuudessa yhdistyvät organisaation tehtävien, yksilöiden ja tiimien tarpeiden huomioiminen ja yhteensovittaminen.”

Mistä päästäänkin löykkiöläisten tämänhetkiseen lempiaiheeseen, joka on empatia työelämässä. Aivotutkija Katri Saarikivi toteaa, että empatia on työelämätaidoista tärkeimpiä. Se edistää asiakkaan ongelmien ratkaisua, mutta auttaa toki asettumaan myös kollegan nahkoihin. ”Empatiataidot ovat myös kaiken vuorovaikutuksen perusta.” 

Myötätuntoa ja -intoa työpaikalle!

CoPassion-hankkeessa toiminut professori Anne Birgitta Pessi määritteli taannoisessa Helsingin Sanomien jutussa myötätunnon seuraavasti:

  1. Myötätunto on kykyä havaita mitä ympärillä tapahtuu sekä huomata esimerkiksi, miltä muista ihmisistä tuntuu.
  2. Nämä havainnot herättävät jonkinlaisia tunteita.
  3. Myötätunto on konkreettista toimintaa.

Myötätuntoinen esimies siis – esimerkiksi ja muun muassa – näkee uuden tulokkaan epävarmuuden ja toimii: tukee tai huolehtii, että uusi työntekijä saa muulta henkilökunnalta tarvitsemansa tuen sekä tarpeelliset tiedot voidakseen toimia tehtävässään.

Lisää empatian, myötätunnon ja myötäinnon iloista, eduista ja positiivisista työelämävaikutuksista selviää monitieteisen CoPassion-tutkimushankkeen FB-sivujen kautta ja kirjasta Myötätunnon mullistava voima, joka ilmestyi 2017 (Anne Birgitta Pessi – Frank Martela – Miia Paakkanen (toim.), PS-kustannus) .

Tähän aiheeseen palaamme vielä!

Lue lisää: