Suomi100 -juhlahumu lähestyy!

Vaikka vielä eletäänkin elokuuta 2016, syyskauden päässä häämöttää Suomen juhlavuosi. Monenmoista kirjallista ohjelmaa sisältyy satavuotisbileisiin, joten kannattaa olla jo lähtövalmiina.

101 kirjaa

Juhlavuonna kissatkin tutustuvat kirjallisuuteen.
Juhlavuonna kissatkin tutustuvat kirjallisuuteen.
Suomen kirjastoseura ja YLE tarjoilevat 100-vuotiaan kunniaksi kirjallisuuskampanjan, jossa esitellään eri tavoin 100 + 1 kotimaista kirjaa. Mukana on myös mainio kirjallisuuspalvelu Kirjasampo. 

Kampanjaan osallistuvat kirjastot ympäri maata ja aineistoa ja ohjelmaa tulee tarjolle Yleisradion kanaville niin televisioon, radioon kuin verkkoonkin; sitä riittää myös Kirjastokaistalle. Jokaiselta itsenäisyyden ajan vuodelta on luvassa esiteltävä kotimainen kirja.

Vuoden aikana vietetään lisäksi Suurta Lukuseikkailua, jota koordinoivat Lukukeskus ja Lastenkirjainstituutti ja kirjastoissa järjestetään itsenäisyyspäivän juhlien etkot 5.12.2017. Myös Löykkiössä juhlitaan itsenäisyyspäivän aattona! (Ohjelmasta lisää myöhemmin.)

Klassikoille uudet kasvot

Klassikot ovat kirjallisen kanonin osasia syystä: ne ovat eläviä tarinoita historiasta, oman aikansa – menneen, nykyisen, joskus tulevankin – selkeitä kuvia, ne kertovat jotain oleellista ihmisenä olemisesta.

Suomen juhlavuonna 2017 kotimaiset kaunokirjallisuuden tärkeät teokset tulevat monin tavoin esille – yksi esiintuloista on WSOY:n 12 klassikkoa -kampanja, jossa kustantamon julkaisuihin perustuvalta listalta äänestetään tusina uutta painosta varten. Tälläkin listalla kirjoja on ymmärrettävistä syistä pyöreät sata kappaletta.

Kirjat saavat uuden ulkoasun ja kansitaiteilijoihin lukeutuu mm. Kuutti Lavonen. Listan ulkopuoleltakin voi ehdottaa suosikkiaan WSOY:n tuotannosta, mutta löykkiöläiset löysivät kyllä omat kuusi ehdokastaan kustantajan esivalinnoista. Nyt odottelemme Helsingin kirjamessuilla julkistettavaa äänestystulosta ja palkintoina arvottavaa kirjahyllyä tai kirjapakettia.

Kirjamessuilla julkistetaan muuten myös Otavan Suomi 2017 -romaanikilpailun voittajat.

Suomi juhlii kirjoissa

Juhlavuonna on luvassa myös Päivi & Päivin ’kotimaisten romaaneiden
tapahtumapaikat’ -sarjan kolmas osa (kustantaja BTJ Avain), mutta siitä lisää myöhemmin! Tappavat tienoot

Tappavat tienoot ja Missä rakkaus syttyy ovat nekin kirjastoissa saatavissa ja esittelevät vanhoja ja uusia kotimaisia kirjatuttavuuksia.

Juhlitaan ja luetaan!

Kun kirjasto ahdistaa

Kolmekymmentä vuotta sitten Constance A. Mellon julkaisi löykkiöläisiä jo tuoreeltaan hätkähdyttäneen tiedon: laadullisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelluista opiskelijoista 75-85 % poti ainakin opintojen alkuvaiheessa jonkinasteista kirjastoahdistusta, Mellonin termein library anxiety. 

Ahdistus ilmenee kolmella tavalla:

  1. students generally feel that their own library-use skills are inadequate while the skills of other students are adequate,

  2. the inadequacy is shameful and should be hidden, and

  3. the inadequacy would be revealed by asking questions

Koska henkilökuntaa noloine kysymyksineen lähestyvä paljastuisi tietämättömäksi, kirjastoahdistunut harhailee ja hortoilee mieluummin omin päin – jos ylipäätään uskaltautuu kirjastoon.

”This library stuff is confusing.”

Opiskelijat kokivat kirjaston hämmentävänä, pelottavanakin paikkana, jossa on vaikeaa löytää haluamansa. Kirjaston koko, luokitus, hyllyjärjestys, hakujärjestelmät – siis ammattilaisten systeemit ja työkalut – tuntuvat vierailta. Miten tilat ja sisällöt saisi tarjoiltua käyttäjille heidän kielellään, ei ammattilaisen jargonilla?

”When I first entered the library, I was terrified. I didn’t know where anything was located or even who to ask to get some help. It was like being in a foreign country and unable to speak the language.”

IMG_4365Kirjastoahdistusta eivät suinkaan pode vain menneen maailman opiskelijat, vaan syndrooma todennäköisesti elää ja voi hyvin myös tänä päivänä: isoon, vieraaseen rakennukseen astuminen ei ole kaikille käyttäjille niin helppoa kuin me ammattilaiset mielellämme ajattelemme.

Missä saa kysyä? Mitä saa kysyä? Osaavatko kaikki muut toimia oikein? Jos lapsetkin osaavat käyttää automaatteja, miten kehtaan pyytää apua?

”I was scared to ask questions. I didn’t want to bother anyone. I also didn’t want them to think I was stupid.”

Kirjastoammattilaisille tuttu avaus on ”anteeksi, saanko häiritä”. ”Mulla on vaan tällanen pieni kysymys”, kertoo kuinka tietopalvelu mielletään juhlalliseksi, merkittäville, isoille kysymyksille varatuksi toiminnaksi.

Kanta-asiakkaat ja suurkuluttajat tietävät miten toimia, mutta entä kieltä heikommin taitavat, huonokuuloiset, näköesteiset, mielenterveyskuntoutujat, toisesta (kirjasto)kulttuurista tulevat tai pienestä lähikirjastosta isoon pääkirjastoon siirtyvät?

Huomaammeko opastaa, osaammeko kohdata, olemmeko valppaita? Tätä miettivät löykkiöläisetkin, vaikka oma kirjasto on suurten kaupunkien tiloihin nähden helposti hallittava.