Turvallista verkkoelämää lapsille ja aikuisille

Älä pelottele nuoria! Ruotsalainen opettaja ja tutkija Elza Dunkels muistuttaa aikuisia rationaalisen suhtautumisen tärkeydestä, kun mietimme nuorten – ja omaamme – digihyvinvointia ja -osaamista.

Mediapaniikki ja uhkakuvat painottavat sitä, mikä verkon ja somen käytössä voi mennä pieleen ja (aikuisten) keskustelu on usein tunnepitoista, polarisoivaa ja anekdootteihin perustuvaa. Iso vastuu ja valta annetaan medialle keskustelussa joka koskee erilaisia medioita.

ocwjuuc6qcwlpfihk78daa.jpgDunkels on mainio puhuja, joka pistää kuulijan pohtimaan omaa asennettaan ja ennakkoluulojaan. Lähdekritiikki ja mediakriittisyys joutuvat koetukselle etenkin erilaisia tutkimustuloksia arvioidessa. Hän huomauttaa, että keskustelussa neutraalit sanat esitetään usein huonossa valossa: some aiheuttaa dopamiiniriippuvuutta, ikään kuin dopamiini olisi vaarallista, vaikka se onkin ihmiselle elintärkeää. Riippuvuus ei myöskään liity laitteeseen, yhtä lailla voisi sanoa äidille, että taidatpa olla emotionaalisesti riippuvainen lapsistasi, kun tarkistat tämän tästä, missä he liikkuvat ja mitä heillä on sanottavanaan.

Älypuhelimet esitetään nuorten pahoinvoinnin syynä, vaikka kiistatonta syy-yhteyttä mobiililaitteen ja pahoinvoinnin välillä eivät tutkijat ole löytäneet. Monet huonosti voivat käyttävät älypuhelimia, mutta niin käyttävät myös ne, jotka eivät voi huonosti.

Ääriesimerkit johtavat helposti sääntelyyn ja rajoituksiin. Aikuiset kieltävä laitteita / appeja / sisältöjä. Ajatellaan, että kun ruudut ja some poistetaan yhtälöstä, nuoret voivat paremmin. Dunkelsin mukaan ratkaisu on helppo ja väärä. Sen sijaan hän antaa aikuisille selkeät ohjeet:

  • Älä kiellä, ettei käyttö siirry salaiseksi
  • Lupaa kuunnella kaikkea, mitä nuorella on kerrottavanaan – kun lapsen ei tarvi suojella vanhempiaan, uhkaukset vanhemmille kertomisesta eivät esimerkiksi hyväksikäyttötapauksissa ja groomauksessa toimi
  • Kuuntele lapsia ja nuoria, älä mediaa
  • Asenna samat sovellukset itsellesi
  • Opettele hakemaan tietoa ja tarkista tosiasiat joka kerta

MD4HCChYTByltVf8tY4K2AÄlä siis tuomitse tai arvostele, kun lapsi kertoo, mihin on verkossa törmännyt! Älä muistuta, että sovellus oli kielletty tai ruutuaika ylitetty.

Tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten digitaalista itseluottamusta, ei vetää mattoa alta ympäristössä, jossa he kuitenkin toimivat.

Kieltämällä siirrät vastuun lapselle ja hän jää yksin, kun snäpin tai instan käyttö kielletään. Turvalliset aikuiset ovat tarpeen, sellaiset, joille tiukan paikan tullen voi avautua.

Dunkelsin lapsille antamat ohjeet toimivat nekin myös aikuisten kohdalla:

  1. Älä levitä sellaista, minkä todenperäisyydestä et ole täysin varma
  2. Puhu ikävistä / pelottavista / hämmentävistä sisällöistä aikuisen kanssa
  3. Etsi tietoa: pitääkö väite paikkaansa?

Vihapuheesta, verkkovihasta ja somekiusaamisesta puhutaan nuorten kanssa, mutta ongelmana ovat kuitenkin usein aikuiset. Pitäisi puhua myös siitä, miten verkossa ollaan kilttejä! Katsokaapa nuorten kommentteja toisilleen päivitysten yhteydessä: oot kyllä upea, ihana sinä, olet nätti, hieno kuva! Ja ennen kuin sanot, että jopa on ulkonäkökeskeistä kommentointia, keskity vaan kauniisiin sanoihin. (Toisen jutun aihe onkin se, miksi me aikuiset väheksymme nuorten, etenkin tyttöjen, verkkosisältöjä kuten vaikkapa selfie-kuvia – omakuvia kun aikuiset ovat kuitenkin aina saaneet tehdä valokuvaamalla , maalaamalla ja piirtämällä.)

#nätkärlek’iä teillekin kaikille!

Mainokset

Some-tarinointia

Minkälaisia tarinoita syntyy kokoamalla omaan organisaatioon liittyviä Instagram-kuvia? Koosteessa Löykkiön kirjaston asiakkaiden julkaisemia otoksia.
Minkälaisia tarinoita syntyy kokoamalla omaan organisaatioon liittyviä Instagram-kuvia? Koosteessa Löykkiön kirjaston asiakkaiden julkaisemia otoksia.

Tarinat ovat tämän päivän pihvi. Some ja tarinat kietoutuvat monin tavoin yhteen. Viime vuonna ilmestyi Jarno Alastalon kirja Sometarinoita Suomesta: Hullu, barbaari ja kissa  (Avain, 2015), mutta tarinoista ja storytellingistä puhutaan myös markkinoinnin, vaikuttavuuden arvioinnin ja työelämän tutkimuksen yhteydessä (niistä lisää mm. BTJ:n Lukupää-blogin tekstissä Tarinat tehokäytössä).

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston järjestämissä Työelämän some -päivissä on lyhyesti käsitelty myös sometarinointia: kuinka verkossa esitetty asiakaspalaute voidaan koota värittämään toimintakertomuksia ja esitteitä, miten teemaan tai kampanjaan liittyvät uutiset voidaan näppärästi esittää värikkäänä kertomuksena tai millä tavoin hankeraporttiin saa liitettyä aihetta koskevia Twitter-viestejä, Instagram-kuvia, blogipäivityksiä ja muuta verkkosisältöä.

Yksi väline tähän on Storify, jonka avulla verkossa julkaistut kuvat, tekstit ja videot voi lomittaa omien tekstinpätkien kanssa.

Storifyn koosteisiin voi linkittää muista verkkopalveluista ja niitä voi myös tallentaa esim. pdf-muotoon. Lukijoiden ei siis tarvitse olla palvelun rekisteröityneitä käyttäjiä päästääkseen tarinoihisi käsiksi.

Espoon kaupunginkirjasto kokosi taannoin lukukoirien kotimaisen esikoiran Börjen ensi hetket verkon parrasvaloissa, kun ihana kirjastotyöläinen voitti vuonna 2013 Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon. Börje-kooste osoittaa sekä Storifyn hyvät että huonommat puolet: kun alkuperäinen tekijä on poistanut linkitettyinä olleita kuvia tai muita julkaisuja, kooste alkaa ontua. Idea käy esimerkistä kuitenkin mainiosti ilmi.

Muunkinlaisia ilmiöitä palvelun avulla on kuvattu. Kun Helsingin aikoinaan tuore kaupunginvaltuusto strategiakokousti metsän uumenissa, osallistujat avautuivat ulkomaailmaan Twitter-viesteillä. Nämä viestit on koottu hashtagin #vss13 avulla yhteen. Erinomainen tapa kertoa livenä päätöksentekijöiden toiminnasta!

Ehkä seuraava pelipäivä tai mediataitoviikko voisivat poikia Storify-koosteita uutisista, asiakkaiden reaktioista ja Instagramiin postatuista kuvista?