Uteliaisuus, uskallus, heittäytyminen. Siinä kirjastoammattilaiselle tärkeitä ja tarpeellisia ominaisuuksia.
Niitä pursui Uppalan kartanon sali tänään, kun parikymmentä kirjastoammattilaista – nykyistä ja tulevaa – kokoontui keskustelemaan tulevaisuuden ja tämän päivän trendeistä ja kuumista kysymyksistä.
Aamupäivällä aiheisiin johdatteli löykkiöläisille jo kovin tuttu Päivi J. Kirtekstistä. Ajatusleikki aloitettiin matkalla (työ-)historiaan: miltä näytti oma ensimmäinen päivä kirjastotyössä? Minkälaisia olivat työkalut, aineistot, kirjaston tilat? Entä asiakkaat ja kysymykset? Jos matkaa mielessään yhtä pitkän pätkän ajassa eteenpäin, millainen mahtaa olla näkymä?
Ennen lounasta kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat kaksi aihetta ja verkkaisen ruokatauon jälkeen alkoi vilkas keskustelu.
Onko verkossa reikiä?
Yksi ryhmistä paneutui uudistettavaan kirjastolakiin, siihen kohdistuviin odotuksiin ja mahdollisiin vaikutuksiin mm. kirjastoverkon osalta.
Seinäjoen kaupunginkirjaston Mervi Heikkilä avasi ryhmän ajatuksia: kysymys ei kuulu ”kuinka käy kirjastoverkon”, vaan ”kuinka käy asiakkaiden ja ihmisten”.
Siitähän tässä on kyse: miten turvataan kirjastopalvelut, kuinka taataan, että kirjasto jatkossakin vastaa käyttäjien ja kuntalaisten tarpeisiin. Verkko on vain väline, todettiin keskustelussa.
Pitäisikö kirjastolaissa mainita erityisryhmien palvelu Ruotsin tapaan? Naapurimaan kirjastolaissa puhutaan toimintaesteisistä, eri kieliryhmien palveluista ja selkokielestä. Onko kotouttaminen asia, josta pitäisi lakiuudistuksen yhteydessä puhua? Mikä on kirjaston rooli siinä?
Vahvaa lakia kuitenkin toivotaan toiminnan turvaksi. Kuntaliitokset ja perustamishankkeiden valtionavustusten lakkaaminen ovat jo harventaneet kirjastoverkkoa. Käydäänkö jo henkiinjäämistaistelua ja uhkaako eriarvoistuminen – vai onko se jo tapahtunut? Miten huomioidaan alueellisen erot ja erilaiset tarpeet? Mitä mahdollinen kulttuuripalveluiden hoitaminen sote-alueiden tasoslla tarkoittaisi?
Omatoimi-, monitoimi-, tuunattu kirjasto
Kirjastotila puhutti monelta kantilta.
Miksi ja miten asiakkaat päästetään omin nokkineen
kirjastoon, kun asiakaspalvelijoita ei ole saatavilla? Isoissa kirjastoissa kuten Seinäjoella rajoitetun asiakaspalvelun aukiolot on otettu ilolla vastaan.
Pienemmissä kunnissa henkilökohtaiseen asiointiin tuttujen asiakaspalvelijoiden kanssa tottuneet (iäkkäämmät?) käyttäjät suhtautuvat ajatukseen omatoimikirjastosta hieman varovaisemmin.
Jos opastus ja viestintä onnistuvat, lopputulos voi olla arvattua positiivisempi.
Aukioloaikojen leikkaukset vaikuttavat niin käyntimääriin kuin lainauslukuihinkin. Vertaistuki on tarpeen, jos kirjastonjohtaja saa vastaukseksi ”hankkikaa vähemmän kirjoja” huomauttaessaan kunnan johdolle, ettei ostettua aineistoa nykyisellä henkilökunnalla ennätetä säällisessä ajassa pistää lainauskuntoon.
Löykkiöläiset muistuttivat, että kunnassa kannattaa tehdä selväksi, mitä omatoimiaukiolon käyttöönotto edellyttää. Ilman ammatillista työtä, kokoelmanhoitoa, aineistojen uudenlaista esillepanoa, mahdollisia hyllyjärjestyksen muutoksia ja toimivia opasteita käyttäjiä ei voi jättää kirjastoon keskenään.
Monitoimitalot, monipalvelutorit, useiden toimialojen yhteiset tilat lisääntyvät nekin. Muun muassa Espoossa ja Tampereella esimerkkejä on jo yhteistyöstä sote-palveluiden kanssa. Espoon Sellossa on myös malli, jossa kirjasto- ja nuorisotyön ammattilaiset toimivat tiimeinä, kertoi Erna Marttila.
Tuunaamisessa puolestaan saattaa olla muistilista reunaehdoista tarpeen: mitä tahansa verhokangasta tai lepotuolia ei julkiseen tilaan kannata hankkia, vaan esim. materiaalien paloturvallisuus pitää varmistaa.
Ystäväkirjat ja kulttuurikaverit
Kirjastot tekevät monessa kunnassa yhteistyötä paikallisten yhdistysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Kulttuurikaverit voivat lähteä seuraksi paitsi konsertteihin ja teatteriin, myös kirjastoon – tai kirjastossa järjestettävään tapahtumaan.
Kauhavalla kaveritoimintaa organisoi yhdessä kolme eri hallinnonalaa. Kalajoella SPR:n vapaaehtoiset vievät ystäväkirjapalvelun puitteissa kirjoja ja muuta aineistoa kotiin saakka.
Moniosaajia ja monenlaista osaamista
Kirjastoissa ei enää aikoihin ole riittänyt kirjojen rakastaminen. Jokaisen kirjastoammattilaisen ja kirjastossa työskentelevän on uskallettava asiakkaiden eteen, esiintymään, opastamaan, kouluttamaan, niin yksittäisiä käyttäjiä kuin erilaisia ryhmiäkin. Asiakaskohtaamisiin, erityisryhmiin ja pedagogiikkaan liittyvää osaamista tarvitaan.
Asiasta kiivaasti mutta yksimielisesti keskustellut ryhmä otti esille sisältöosaamisen (musiikki, kirjallisuus jne.), teknologiset osaamistarpeen kuten koodaamisen alkeet ja mobiilimaailman tuntemuksen, verkostoitumiseen liittyvän osaamisen, viestinnän, monilukutaidon opastuksen ja edistämisen ja monipuoliset työelämätaidot: taloushallinto, ryhmätyötaidot, projektinhallinta.
Kaiken ei toki tarvi ilmiintyä yhdessä ja ainoassa ammattilaisessa, vaan taustojen ja taitojen erilaisuus edistää myös uusien oivallusten syntyä. Ihmisarka ei kuitenkaan saa olla.
**********
Toinenkin sessio kolmesta eri aiheesta ehdittiin iltapäivällä vetää läpi. Sen aikana käsiteltiin koulun ja kirjaston yhteistyötä, sen edellytyksiä ja etenemistapoja, lukuharrastuksen tukemista ja edistämistä sekä kirjaston erilaisia kohderyhmiä. Niistä lisää toisessa yhteydessä.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 