Löykkiön kirjasto avautuu jälleen

Moni – etenkin pienessä kirjastossa työskentelevä – tunnistaa varmasti tilanteen: kun samaan aikaan tehdään pientä pintaremonttia, pidetään urakalla kertyneitä ja pian erääntyviä lomapäiviä sekä yritetään paikata kollegoiden poissaoloja ilman sijaisia, jostakin on ainakin hetkeksi luovuttava.

Löykkiön tapauksessa hiljeni blogi pitkäksi aikaa. Tähän asiaan tulee nyt tilanteen normalisoituessa parannus.

Joulukalenteri 2016: 24 luukullista ammattikirjallisuutta 

Vuoden 2016 joulukalenteri on kuitenkin suhteellisen ajankohtainen ja lukijat ovat tervetulleita tutustumaan esim. luukussa 23 esiteltyyn Visuaalisen kulttuurin monilukukirjaan tai Michael Bhaskarin teokseen Curation. The power of selection in a world of excess luukussa 22.

Kuukauden toimintavinkki: zine-ilta

Vuoden ensimmäisenä toimintavinkkinä kirjaston zine-ilta: Columbia College Chicago Library järjestää kuukausittain illan, jolloin keskitytään zine-/ pienlehti-/ taiteilijakirja-/ sarjakuva-aiheeseen. Teemat vaihtelevat. Joskus on harjoiteltu erityisesti satulanidoksen tekemistä, toisella kertaa ohjattu kollaasien tekemisessä. Teemoina toimivat tekniikoiden lisäksi myös genret, aiheet ja sisällöt: politiikka, aktivisimi, musiikki, populaarikulttuuri, indie-sarjakuvat.

Zineistä ja pienlehdistä puheenollen, Oranssi ry:n Mihin jäi punk -hankkeessa kokoama pienlehtiarkisto on käytettävissä osoitteessa  http://oranssi.net/pienlehdet/ ,

Tee se itse -kulttuuri on tänä päivänä toisennäköistä, vanhalla leikkaa-liimaa-piirrä-monista-tekniikalla ei zinejä juuri tuoteta.

Löykkiön henkilökuntaan kuuluu äänekoskelaistaustainen informaatikko, joka nostalgian vallassa juuttui Nysä–julkaisun pariin. Lehden tekijöistä löytynee monelle lukijalle tuttu(ja) nimi(ä).

Kirjasto 2013 ja Herra Snellman

Löykkiöläiset ovat läheltä seuranneet Kirjasto 2013 -kirjan valmistumista ja voivat huokaista kollegoiden puolesta, kun painotuore julkaisu on viimein käsillä. Kuten kirjan alaotsikko kertoo, kyse on asiantuntijoiden johtamisesta.

Samaan aiheeseen täällä Löykkiössä törmättiin Österbottens Tidning -lehteä eilen selatessa. Herra Snellman tekee kaikesta päätellen hyvin muutakin kuin leikkeleitä: Pietarsaaren suurin yksityinen työnantaja luottaa siinä määrin asiantuntevaan henkilökuntaansa, että konsulttien sijaan firman toimintaa kehittävät työntekijät. 

Kun yrityksessä pähkäiltiin, kuinka 10 000 vuosittaisen hukkapaketin ongelmasta päästäisiin, ei suinkaan turvauduttu ulkopuoliseen apuun, vaan henkilökunta ratkaisi pulman omina avuin: tarvittiin vain putki, joka puhaltaa kylmää ilmaa, kun kone pysähtyy ja voilá, ei enää tuhansia poisheitettäviä pakkauksia.

Henkilökunnan kehittämispotentiaalia vaalimaan ja koordinoimaan on palkattu kaksi suunnittelijaa, jotka yhdessä työntekijöiden kanssa kokoavat, jalostavat ja tiivistävät ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia, suuria ja pieniä. Toki kyse on yritystoiminnan virtaviivaistamisesta ja säästöistä, mutta henkilökunnan kuulemisella ja kuuntelemisella lienee muitakin positiivisia vaikutuksia, jotka edistävät niin organisaation kuin työntekijöidenkin parasta. Kehittämisehdotuksista annetaan henkilöstölle palautetta, työntekijät tuntevat olevansa arvostettuja ja voivansa vaikuttaa työpaikkansa toimintaan.

Henkilökunnan osallistaminen voi olla hyväksi myös esimiehille: käytäntö tarkoittaa paitsi enemmän ja parempia ideoita, myös jaettua vastuuta. Suunnittelijoista toinen, Daniel Hjultfors, tiivistää jutun lopuksi johdon oleellisen vastuun: työnantajan on huolehdittava siitä, että henkilökunta saa riittävästi tietoa uudistuksista, vaikutusmahdollisuuksista ja firman toiminnasta.

Hedman, Lars: Ett företag som tror på personalens kreativitet. Österbottens Tidning. 17.12.2012 s. 2