Ake, Pike, Pera ja mä eli PiKe-alueen lanu-päivä Jyväskylässä

Jos koulutuspäivän avaa Aleksis Salusjärven puheenvuoro, päivästä ei voi tulla huono. Näin oli asia myös tänään 7.11.2018 Jyväskylässä järjestetyssä Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueen lasten- ja nuortenkirjastotyön päivässä, LaNu-foorumissa.

Ylestä ja Kiiltomadosta tuttu, lukutaitofoorumin ja Lukuliike-hankkeen aktiivi ja asiantuntija Aleksis muistutti kuulijoitaan, kuinka lukemaan innostajan pitäisi löytää lukijalleen relevantit tekstit, ne joiden takia kannattaa osata lukea. Siinä missä nuoriin miehiin Jyväskylässä puree räppi, Joensuussa on otettava käyttöön mörinähevi.

Samaa ideaa olivat ilahduttavasti käyttäneet mm. pietarsaarelaiset yläkoulun äikän opet: runoutta käsiteltäessä oppilaita muistutettiin, että heistä suurin osa harrastaa jonkin sortin lyriikkaa päivittäin musiikkia kuunnellessaan.

Piken koordinaattori-Jarkko on kirjoittanut lisää Aleksin esityksestä

Lukuliike on myös löykkiöläisistä aivan mahtava hanke ja Aleksis kumppaneineen tekevät arvokasta työtä. Hankkeeseen saadaan jatkossa (jokohan se oli varmaa?) koordinaattori, jolloin toivottavasti tieto koulujen ja kirjastojenkin välillä kulkee nykyistä sutjakkaammin. Kaikissa kunnissa kirjastot eivät taida esimerkiksi olla tietoisia, mitkä koulut ovat saaneet rahaa koulukirjastonsa kehittämiseen. Yleisillä kirjastoilla voisi olla sellaistakin osaamista, joka auttaisi koulun kirjastotoiminnan kehittämisessä. Tavoitteet ovat yhteiset.

Loppu Pike-kirjastojen lanu-päivästä pohdittiin alueen yhteisiä toimintalinjoja, suunnitelmia, tulevia keskustelujen ja koulutusten aiheita. Runkona toimi vauhdikkaasti koottu sisällysluettelo yhteiseksi lanu-työn käsikirjaksi, huolto-oppaaksi tai ohjenuoraksi.

Keskustelu poiki – kuten oli tarkoituskin – useita sivujuonteita, joihin jatkossa tarttua. Minkälaisia yhteisiä suuntaviivoja on mahdollista kirjata itsenäisille kunnille? Mistä asioista voidaan esittää suosituksia? Voidaanko ison alueen kirjastoja ohjeistaa toimimaan samalla tavalla esimerkiksi vinkkareiden etätyön suhteen?

Siitä oltiin yhtä mieltä, että osaamista voitaisiin jakaa, vertaisilta oppia ja kokemuksia parhaista käytännöistä vaihtaa nykyistä enemmän. Osaamiskartoitus ja -rekisteri sekä erikoisosaajien kierrätys herättivät keskustelua. Vaikka sijaiskäytännöistä ja vastavuoroisuudesta voi olla hankalaa sopia, luovuttaa ei kannata, kannusti työskentelyosuuden vetäjä Päivi Jokitalo. Sen sijaan kannattaa arvioida, mitä toiminta edellyttää, ja kirjata sitten ylös, mitä kaikkea saataisinkaan aikaan, jos käytössä olisi x määrä resurssia y.  Joukkovoima on tässäkin taatusti järeämpi ase kuin oman kunnan yksi tai kaksi lanu-ammattilaista.

Tässä yhteydessä vetäjä muistutti, että kannattaa painottaa, että kyseessä on kehittämisalueen lanu-kirjastotyön asiantuntijoiden yhteisen pohdinnan tulos. Siis ammattilaisten, joilla on juuri tähän alueeseen liittyvää erityisosaamista työnimekkeistä ja titteleistä riippumatta.

Myös vinkkauksesta puhuttiin, totta kai. Vinkkarit ovat kunnianhimoista väkeä ja tietenkin hyvä niin. Tavoitetasoa voi kuitenkin usein piirun verran laskea, jotta valmistautuminen olisi hitusen kevyempää. Myös tässä vertaistuki ja keskustelu voisi auttaa: tämä on omissa vinkkauksissa toiminut, näin olen tehnyt, ai sinullekin on käynyt niin! Vinkkaussettejä jaetaan jo Facebookissa toimivassa Vinkkarien vertaistukiryhmässä.

Vinkkauksen lisäksi on muitakin tapoja puhua kirjoista ja tarinoista: luonteva läsnäolo kirjastosalissa, asiakkaiden parissa, voi poikia keskusteluja ja suositteluja, joissa kaava on kirjavinkkiä vapaampi.

Tällaiseksi muotoutui ensimmäisessä tapaamisessa yhteisen oppaan sisällysluettelo:

  • 1. Kirjastotyön merkitys, tavoitteet ja asema
  • 2. Tilat
  • 3. Henkilöstö, osaaminen ja asiakaspalvelu
  • 4. Kokoelmat ja aineistot
  • 5. Kumppanuudet ja yhteistyö
  • 6. Lukemisen edistäminen

Otsikot saavat täytettä ja sisältöä tulevina aikoina, kun Pike-LaNu-asiantuntijoiden verkottuminen etenee!

Mainokset

Kefaloniasta Vaasaan, Pietarsaaren kautta

Löykkiöläiset ovat ehtineet harmillisen vähän bloggaamaan viime kuukausina: Etelänummen lähikirjasto muutti kesän aikana, eikä kaikkia hyllyjä ole vieläkään ehditty muilta kiireiltä ruuvaamaan. Toiminta on kuitenkin täydessä vauhdissa ja arki rullaa keskeneräisistä puitteista huolimatta.

Pari viikkoa sitten Löykkiöstäkin päästiin mukaan Pohjanmaan lastenkirjastolaisten tapaamiseen Pietarsaaressa. Vaikka löykkiöläiset ehtivät olla mukana ainoastaan aamupäivän ajan, paljon uutta ja innostavaa sopi siihenkin.

Vaasan kaupunginkirjastossa on sovellettu ennakkoluulottomasti cardiffilaisten Linda Daviesin ja  Nigel Morganin lanseeramaaa Kefalonialaista metodia kirjastonkäytön opetuksessa – tai esittelyssä kuten Davies & Morgan asian ilmaisevat. Koska etenkään isoille ryhmille järjestetty kirjastonkäytön esittely ei juurikaan opiskelijoita inspiroinut Davies ja Morgan pohtivat eläväisempää tapaa kertoa palveluista. Idea syntyi lopulta Kefalonian saarelta mieleen jääneestä turisti-infosta, jossa asetelma oli käännetty päälaelleen: sen sijaan, että opas kertoisi hyvässä järjestyksessä matkakohteen tarjonnasta, matkailijat saivat esittää oppaiden kirjaamat kysymykset. Tilanteen dynamiikka ja etenemisjärjestys muuttui, turistit pääsivät osallistumaan tilanteeseen ja koko opastus sai epävirallisemman ja vuorovaikutteiseimman luonteen.

Vaasassa Kefalonian mallia on sovellettu rohkeasti esikoululaisten ja ekaluokkalaisten kanssa. Sen sijaan, että kirjastonhoitaja kertoo lapsille, että lainaamiseen tarvitaan kirjastokortti ja automaatilla voi lainata, pienet koululaiset nostavat pussista kirjastoon ja sen palveluiden käyttöön liittyviä kuvia, joita lapset tulkitsevat.  Pedagoginen informaatikko Lena Sågfors kertoi, että näin toimimalla lapsiin saa paremman kontaktin ja kirjastonkäytön opetuksesta tulee hauskempi kokemus.

Vaasassa on käynnissä paljon muutakin, josta löykkiöläiset kertovat vasta hieman myöhemmin. Loppuvuodesta käynnistyy Amazing Library Race, mutta sen saavat vaasalaiset ensin esitellä.

Aamupäivän vilkkaissa keskusteluissa todettiin muun muassa, että aikuiset opettajat ja kirjastoammattilaiset pitävät itsestäänselvänä asioita, jotka lapsille ja teineille kuitenkin pitäisi muistaa sanoa ääneen. Jos on koulussa oppinut, että kirjallisuus on Jotain Hienoa ja Ylevää, ei hevillä uskalla sanoa, ettei tykännyt open tai kirjastonhoitajan valitsemasta kirjasta. Lapsille pitää kertoa, että kaikesta ei ole pakko tykätä, eikä kaikkia aikuisikaan puhuttele sama kirja.Lukeminen voi olla hauskaa, jos ensimmäiseksi ei lyödä epävarmalle lukijalle kouraan Ben-Huria.

Kannattaa myös muistuttaa koululaisia siitä, että kun oppii hakemaan omasta kirjastostaan, osaa toimia muissakin. Pienille käyttäjille ei ole itsestäänselvää sekään, että muutkin kirjastot toimivat samoin kuin se oma. Kun koodi aukeaa ja kirjat löytyvät, on hyvä kannustaa: hienosti meni! Kaikki aikuisetkaan eivät osaa etsiä kirjastosta.

Some ja verkkoviestintä on ihanaa, nopeaa ja parhaimmillaan vuorovaikutteista ja osallistavaa. Toisinaan on kuitenkin huippuhienoa tavata työstään innostuneita, osaavia ja ammattitaitoisia kollegoja. Kiitos vielä vaasalaisille, pietarsaarelaisille ja koko alueen lastenkirjastolaisille, että Löykkiö sai olla mukana!

The Official Cephalonian Method Page. http://www.cardiff.ac.uk/insrv/educationandtraining/infolit/cephalonianmethod/index.html