kesäjuhlat – Löykkiön kirjastossa tapahtuu

Kesän lopussa ammuttiin raketteja ja järjestettiin rapujuhlia ja hiivittiin metsässä.
(Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu)

Elokuun pimeinä iltoina kesä alkaa olla ohi. Aaro Hongan 1960-luvun loppupuolen kaupunkilaispoikien elämää kuvaavasta kirjasta Hurja Kunnari löytyy juhlahetki, päiviin juuri ennen koulunalkua sijoittuva sadonkorjuun aika, joka todennäköisimmin ei kovinkaan monen nykynuorukaisen maailmaan kuulu.

Suvi oli soutanut satamaansa, elokuun viimeinen päivä oli tullut. Nopsat ihmiskädet korjasivat puutarhojen vihanneksia, poimivat marjoja ja tarttuivat halukkaasti hedelmiin. [–]. Pitkin päivää nähtiin Kyttälän kaduilla hilpeitä koululaisia, jotka olivat jo saaneet kylläkseen pitkästä lomasta ja odottivat luokkakumppaniensa tapaamista. Monet väittivät vieläkin kaihoilevansa kesää, mutta se oli lähinnä tapoihin kuuluvaa puhetta, silmien virkeys sen selvästi ilmaisi.

Sato oli korjattava talteen.

Valoa elokuun yöhön

Pohjanmaalta ja erityisesti Pietarsaaren seudulta aikanaan käynnistynyt mökkikauden päätösjuhla, venetsialaiset, esiintyy niin Kaarlo Haapasen vuosisadan alkupuoliskolle sijoittuvassa Pietarsaari-trilogiassa ja Lars Sundin sotienjälkeisessä kaupungissa kuin Tommi Liimatan 1980-1990-lukujen Jeppiksessä.

1940-luvun lopulla syksyn tulon aistii Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanissa muun muassa juuri venetsialaisten lähestymisestä, silloin ”Östanpån huvilaväki juhlii kesän päättymistä kokkotulilla ja torvimusiikilla”. Kaikilla ei tietenkään huvilaan ole varaa, joten on selvää, että mökkikauden päätös koskee ennen kaikkea varakkaampaa väkeä. Muut seuraavat juhlaa etäämmältä. Pursiseuran syysjuhla osuu samaan ajankohtaan ja sitä vietetäänkin ”perinteisesti rapuillallisen, ilotulituksen ja tanssin merkeissä”. Ranta koristellaan lyhdyin kuten venetsialaisissa edelleenkin, raketteja ammutaan vielä tänäänkin kuin kymmeniä vuosia sitten ”niin, että elokuun yö muuttuu päiväksi”.

Venetsialaiskateus

Tommi Liimatan Jeppis-kirjoista käy ilmi, että 1980-luvun loppupuolella venetsialaiset herättävät jopa kateutta pietarsaarelaislasten pohjoissuomalaisissa sukulaisissa. Sen pietarsaarelaispoika ymmärtää. ”Venetsialaiset on joka vuosi tuttu ja samankaavainen, mutta mitä sitten, ei jouluunkaan kyllästy.”

Ne joilla ei ole kesämökkiä, pääsevät paukuttelemaan raketteja kaupungin rannoilla, mikä onkin juhlassa parasta. Pojat osaavat jo arvioida, miten perhetausta vaikuttaa juhlimisintoon: omakotiasujat eivät pommittele yhtä innokkaasti kuin kerrostalojen lapset. Mahtaako myös olla niin, että kesämökkejä on enemmän omakotitaloissa asuvilla ja venetsialaisviikonloppu vietetään silloin huvilalla, eikä kaupungin yleisillä rannoilla. Tärkeä juhla on joka tapauksessa kyseessä:

”Vaikee kuvitella että uuenvuojen paukuttelu nousis mun asteikossa tän yli, Hiltska mietti. – Elokuun iltojen pimeys on niin toisellaista ko joulukuun pimeys.” ”Täällä mäki haluun olla Venetsialaisina”, kuuluu myös Tommin tuomio, tosin jokunen vuosi myöhemmin.

Venetsialaisviikonlopusta toivotaan yleisesti sopivan kuivaa, jotta pommittelu onnistuu: liian kuivana viikonloppuna kielletään kokot ja tulitteet, rankkasateella pommittaminen on vaikeaa, eikä erityisen mukavaa. Oikeastaan tulituslupa on vain yhdelle illalle, mutta pojat venyttävät sitä sekä alusta että lopusta. ”Heinäsirkkoja, satelliitteja, kiinareita, minitykkäreitä ja perhosia. Markan raketteja, pari tykinjyskyä, noitapillejä. Mattarit olivat halpoja ja niitä piti olla paljon [-].”

Isän iltavuoron päätyttyä päästään asiaan: pommikuorman kanssa ajetaan joko hiekkakuopille, Vanhaan satamaan, Larsmon puolelle tai Fäbodan hiekkarantaan – siellä näkisi myös kesämökkiläisten ilotulitteet, mutta toisaalta tuuli häiritsisi omia räjäytyksiä. Nyt suunnataan siis hiekkakuopille. Paluumatkalla Pursiseuran ravintolasta loistavat lyhdyt, ”musiikkia, naurua ja kilinää, kauempana jo harventunutta pamahtelua.” Kun pojat kasvavat, on ilmeisesti myös mielikuvitus kehittynyt, koska 13-vuotiaat keksivät jo työntää pikku paukkuja sienten lakkeihin. ”Kun pani minitykkärin, sienestä tuli niin pientä silppua että Eskon ruohonleikkurikin jäi toiseksi.”

Teksti on julkaistu kirjassa Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivit Algmren & Jokitalo. Avain, 2017

Teksti on peräisin kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivit Almgren & Jokitalo. Avain, 2018

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Kotimaiseen juhannukseen kuuluu – myös kirjallisuudessa – muutama tuttu ja toistuva elementti:

Juhannushäät

Keskikesän häitä ja morsianta kuvaa Inka Nousiainen kirjassaan Kirkkaat päivä
ja ilta:

”Juhlapäiväksi sää kaunistui, ja kaunis oli Varpukin, eikä Iida väsynyt katsomaan ystävänsä onnellisia kasvoja ja valkoista pukua ja nilkkoja jotka lipuivat sen alta esiin keveinä kuin vesi.”

Koivut

Olli Jalosen Poikakirjassa kuvataan juhannuksen kauppareissua:

”Kivirappujen molemmin puolin on kiinnitetty koivunlimoja juhannuksen kunniaksi niin että osuuskauppaan noustaan vaaleanvihreän lehväkäytävän läpi.”

Kokko

On epäilemättä hyvä, jos kokon sytyttää vapaapalokunnan päällikkö, kuten Emma Juslinin kirjassa Frida ja Frida. Kun tuli leimahtaa, 13-vuotias Selma toivoo, ”että oksat ovat jo kuolleet, sillä elävältä palaminen on tuskin mukavaa”. Kokolla istuminen on kuitenkin sekä lämmintä että turvallista.

Kuohuviini

Uusi tulokas. Sopii myös muihin vuodenaikoihin.

Luonto ja sen ihastelu

Sillanpään maalaileva kuvaus kesäyöstä aloittaa Ihmiset suviyössä -romaanin ja
asettaa sen lyyrisen sävyn:

”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.”

Sauna

”Pahoittelen luonnollista asuamme”, sanoo saunasta tulevan iäkkään ja alastoman pariskunnan naispuolinen osapuoli. Sauna on jo lämmitetty, kun Julia ja Erik tulevat naapurihuvilalle juhannuksenviettoon Philip Teirin kirjassa Tällä tavalla maailma loppuu. Saunassa ja uimassa käydään pitkin iltaa ja yötä erilaisissa kokoonpanoissa. Juhannuspäivänä Julia ja Erik kylpevät omassa mökkisaunassaan, hikoilevat pois edellispäivän juhlien rasitukset. Uinnin jälkeen elämä on parhaimmillaan. ”Tämä on ehkä ihan parasta, oikeasti”.

Tanssit

Sillanpään 1920-1930-lukujen kesäyössä Arvid ja Helka, Hannu ja Selma hurauttavat autolla rantaravintolaan, jossa orkesteri jo soittaa tanssimusiikkia. Paikan isäntä etsii seurueelle parhaan paikan: ”verannan lasinen ulkopyörylä vapautui juuri. Sopisiko sinne?” Ja ulkopyörylään asettuvat nuoret seurustelemaan ja aterioimaan, tanssimaankin.

Avainsana: kesäjuhlat

Kun saapuu syys: loppukesän lukuvinkit

Valoa elokuun yöhön

Venetsialaiskateus

Juhannuksen taikoja ja tapoja

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Juhannushäät

Koivut

Kokko

Kuohuviini

Luonto ja sen ihastelu

Sauna

Tanssit

Valoa elokuun yöhön

Venetsialaiskateus

Jaa tämä:

Tykkää tästä:

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Juhannushäät

Koivut

Kokko

Kuohuviini

Luonto ja sen ihastelu

Sauna

Tanssit

Jaa tämä:

Tykkää tästä:

Luonto ja sen ihastelu