Paluu tulevaisuuteen

17 Huh

Jyväskylän tulevaisuustyöpajassa käsiteltiin samoja suuria teemoja kuin kirjastolain uudistamisessakin: saavutettavuus, osallisuus, osaaminen, yhteistyö ja kehittäminen.

Tilastot kartalle!

Päivä aloitettiin maakunnan ajankohtaisilla kuulumisilla. Sekä hankeavustuspäätökset että tilastot ovat valmistuneet ja molempia konkretisoidaan ja elävöitetään visualisoinnilla. Yllätysvieras E. Lounasvuori pääsi tuoreeltaan esittelemään hienoa ja näppärää http://visualisointi.kirjastot.fi/tilastot/ -palvelua.

Valmiiden tunnuslukujen lisäksi paljon puhuvia graafisia esityksiä voi luoda myös itse kehittelemistään tunnusluvuista. Näillä sekä erilaisilla karttanäkymillä voi mainiosti värittää ja tiivistää toimintakertomuksia, hankeraportteja, päättäjille suunnattuja infografiikoita. Löykkiöläiset innostuivat mahdollisuuksista!

Puolistrukturoitu epäkonferenssi

Työpajaan oli ennakkoon ehdotettu tusinan verran erikokoisia keskustelunaiheita: ops2016 ja kirjaston ja koulun yhteistyö, monilukutaito, osaamistarpeet, tilankäyttö, poikien lukuharrastus, muistisairaat asiakkaina, omatoimi- ja monitoimikirjastot, erikoisosaamisen hyödyntäminen alueellisesti, aineistojen siirtyminen verkkoon.

IMG_0020Tilaisuudesta reklamoitiin aivan aiheellisesti, ettei ennakkomarkkinoinnista huolimatta ollut kyse epäkonferenssista. Alustajan puheenvuoro oli runsaan tunnin mittainen ja lukuisilla powerpointeilla höystetty (vaikka sama puhuja on kirjoittanut Powerpoint-vapaa vyöhyke -nimisen teoksen). Päivi Jii oli pyrkinyt kokoamaan puheenvuoroonsa näkökulmia ennalta esitettyihin teemoihin ja siten helpottamaan iltapäivän keskustelusessioiden käynnistymistä.

Seuraavissa vastaavissa tilaisuuksissa onkin syytä muistuttaa, että päivä oli ‘puolistrukturoitu epäkonferenssi’, jossa vain osa päivästä toimii alkuperäisen idean mukaan itseohjautuvana asiantuntijoiden ryhmätyöskentelynä. Aiheet on kuitenkin koottu niiltä, jotka ovat ilmoittautuneet mukaan. Tämä tähtää siihen, että keskustelua käydään ajankohtaisista, arjessa askarruttavista kysymyksistä. Vertaiskeskusteluissa voi jakaa kokemuksia, vinkkejä, kehittää jatkokysymyksiä, sopia asian käsittelystä lähitulevaisuudessa.

Konkurssitaitoja tarvitaan

Tunnin mittaisissa keskustelusessioissa ei isoja kysymyksiä ratkaista, mutta asioiden ytimeen pureuduttiin monessa ryhmässä. Päivän aikana muistutettiin taas siitä, että epäonnistumisistakin on opittavaa – etenkin, jos ne jaetaan naapurien kanssa: älä tee näin.

Konkurssitaitoja ei tarvita talousvaikeuksista toipumiseen, vaan ponnistusten jatkamiseen, kun suunniteltu lopputulos ei ole toteutunut. Kuinka suosta noustaan, miten dokumentoidaan epäonnisemmat vaiheet, millä tavoin käsitellään yhdessä vastoinkäymiset?

Osallistujat totesivat, että muutos on hyväksyttävä pysyväksi olotilaksi. Tarvitaan valmiuksia jatkuvaan kouluttautumiseen, heittäytymiseen, epätäydellisyyden hyväksymiseen. Jos luovumme jostakin tai teemme sataprosenttisen suorituksen sijaan 70-prosenttisella laadulla, kärsiikö asiakkaan saama palvelu? Ellei kärsi, on löytynyt luopumisen paikka. Kaikkia välineitä tai tiedonlähteitä ei enää myöskään voida hallita, mutta asiakkaat voi ottaa avuksi! Tästä pohdinta eteneekin notkeasti toiseen teemaan, osallistamiseen.

Kirjaston ystävät ja satunnaiset kaverit

Ryhmissä mietittiin asiakaskunnan eroja. Eri kohderyhmät vaativat erilaisia osallistamisen tapoja. Asiakkaissa on aktiviisia ja vähemmän aktiivisia, niitä jotka haluavat äänensä kuuluville ja heitä, joiden mielipidettä on hankalampi saada esille. Erilaiset aktivointitavat ovat tarpeen.

Toki kannattaa hyödyntää käyttäjät, jotka sitoutuvat raateihin, mutta paikkansa on myös ajankohtaisten asioiden ympärillä
käytävillä ad hoc -keskusteluilla. Entä kirjaston ystävät, miten heidän kanssaan viestitään ja pidetään keskustelukanavia yllä? Onko kunnassa kahvinkeittäjiä tilaisuuksiin, hyllyjen siistijöitä omatoimikirjastoihin?

Omatoimiset ja monitoimisetIMG_1531

Tuskin missään kunnassa on vältytty omatoimiaukiolojen pohtimiselta. Jos kyse on lisäpalvelusta, suunta on käyttäjän
kannalta hyvä: miksi kokoelmat ja tilat suljettaisiin kuntalaisilta, kun useat kuitenkin käyttävät kirjastoa omatoimisesti jo nyt?

Kun kulunvalvonta- ja turvallisuuskysymykset on ratkottu, suunnittelussa on mietittävä esillepanoa, mahdollisia muutoksia hyllyjärjestykseen, kokoelman käytön helpottamista. Kokoelma- ja muun ammatillisen työn osuus on tarpeen avata myös päättäjille – ja käyttäjille – jottei omatoimiaukiolo näyttäydy pelkkänä säästötoimenpiteenä.

Hengaajat ja läppärityöläiset

Kirjastojen valtti, hiljaisuus, on nykymaailmassa kovaa valuuttaa. Kuitenkin kirjastoissa myös tapahtuu: tehdään ryhmätöitä, hengataan kavereiden kanssa, keskustellaan. Uusien opsien mukaan opiskelevista saattaa kymmenen vuoden kuluessa kasvaa erilaisia kirjastonkäyttäjiä kuin tämänhetkisistä yläkoululaisista. Miten onnistutaan tarjoamaan tilaa kaikkiin tarpeisiin? Samakin käyttäjä saattaa eri aikoina toivoa erilaista äänimaisemaa.

Keskusteluissa todettiin, että kirjaston on ja sen tulee pysyä demokraattisena, turvallisena tilana. Juupas-eipäs-hiljaisuuskeskustelua kannattaakin käydä yhdessä kuntalaisten kanssa: mitä kaivataan ja mihin aikaan.

Mukana oli myös tieteellisten kirjastojen edustajia, joiden kertomasta kävi ilmi, että amk- ja yo-kirjastoissakin viihdytään. Kirjastossa on varmasti mukavaa, jos sohvilla loikoillaan ja säkkituoleissa chillataan.

Jyväskylässä onkin mietitty, kuinka eri kirjastosektoreiden tarjoamat tilat inventoitaisiin ja kuvailtaisiin asiakasystävällisesti. Voisiko verkkoon koota hakemiston, josta löytyy tieto siitä, miten kirjastoa voi käyttää? Minkälaisia työtiloja on tarjolla, missä kopiokoneet, tulostimet, avoimet verkot. Saako yliopiston tai ammattikorkeakoulun kirjastoon mennä?

Opsia ikä kaikki

Uudet opetussuunnitelmien perusteet kiinnostivat, mutta kaikissa kunnissa kirjastolla ei ole tietoa uudistuksen vaiheista. Miten mukaan? Kenen kanssa keskusteluun? Pitääkö kirjaston opettaa arjen taitoja? Kuuluuko kirjastonkäyttö niihin?

Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia yhteisissä keskusteluissa opetustoimen kanssa. Nyt on aika tunkeutua opettajankokouksiin, pirauttaa johtavalle rehtorille, viedä opettajanhuoneen ilmoitustaululle juliste yhteystietoineen ja kysellä, milloin ops-työryhmä kokoontuu!

Jälkikirjoitus

Kiitokset Kannonkosken kirjaston piakkoin eläköityvälle Pekka Termoselle, joka avasi epäkonferenssiosuuden vakuuttavalla salamapuheellaan! Antoisia lukuhetkiä ja vapaavalintaista ajanvietettä toivottaa Löykkiön kirjaston henkilökunta!

Meitä on moneksi. Onneksi

2 Huh

Vaikka tärkeintä on sydämen sivistys, etenkin kirjastoammattilaiselle, joskus on hauska tarkastella myös ulkokuoria. Samalla saattaa joutua tarkistamaan stereotyyppisiä käsityksiään ihmisryhmästä ’kirjastonhoitajat’.

Mitä moninaisempi ammattilaisjoukko, sitä useammanlaiset asiakkaat tunnistavat itsensä henkilökunnassa. Kasvojen näyttäminen tuo työntekijät myös lähemmäs käyttäjiä ja voi rohkaista asiakasta lähestymään tutunnäköistä kirjastolaista. Itse kunkin mielenkiinnon kohteet ja muotikäsitykset (tai tarkoituksellinen niistä piittaamattomuus) kertovat meistä ihmisinä. Ja on hyvä, että kirjastoammattilaiset sellaisina nähdään, uskovat löykkiöläiset.

Samansuuntaisiin ajatuksenjuoksuihin nojaa myös This Is What a Librarian Looks Like -blogi, joka on esitellyt kirjastojen työntekijöitä jo kolme vuotta. Amerikkalaissivustolle on lähetetty pohjoismaalaisiakin kuvia, vaikka valtaosa on yhdysvaltalaiskollegoita. Bobbi Newman, kirjastolainen Librarian By Day -blogin takaa ja toinen This is …-blogin ylläpitäjistä, iloitsee tilastoista:

  • 1381 valokuvaa
  • 42 maasta
  • 75,000+ seuraajaa Tumblrissa

Bobbi Newman: http://librarianbyday.net/2015/04/02/this-is-what-a-librarian-looks-like-3-years-and-counting (2.4.2015)

Kuvissa Löykkiön kirjaston henkilökuntaa

Mitä kirjastoista tulee isoina?

6 Maa

Sekä samaa vanhaa että pussillinen uusia palveluita ja toimintamuotoja, vastaavat löykkiöläiset otsikon kysymykseen Tampereella järjestetyn tulevaisuuspajan perusteella. Mikä etuoikeus saada osallistua niin vilkkaaseen ja vuolaaseen keskusteluun!

Katso tilaa tuorein silmin

Tampereen uudessa hotelli Tornissa on monin tavoin puitteet kohdallaan koulutuspäiviä ajatellen, mutta logistisia lastentauteja on vielä havaittavissa. Kakkoskerroksen kokoustiloja lähestyttiin monista ovista ja useista suunnista, eikä henkilökuntakaan aina ollut varma, oliko tila varattu verovirkailijoille vai kirjastoammattilaisille.

Tässäpä muuten oiva tilaisuus asettua noviisi-asiakkaan kenkiin: miltä näyttää ennalta tuntematon tila tuorein silmin, kuinka haluttu paikka löytyy, minkälaiset opasteet – ja opastus – on tarpeen? Kirjaston aula voi sekin näyttäytyä hankalana ja hahmottomana, etenkin jos edellisestä käynnistä on kulunut aikaa, palvelutiski korvattu baarijakkaralla ja sisäänkäynnin tuntumassa päivystäjän sijaan automaatti.

Yksi epäkonferessimaisen työpajan puheenaiheiksi valikoituineista teemoista olikin kirjastotila: tilankäyttö, suunnittelu, tuunaaminen.

Mitä pitää suunnittelussa huomioida, minkälaisia muutoksia kalustuksessa kannattaa tehdä, kuinka yhdistetään hiljaisuuden tarve ja ääntä tuottavat tapahtumat ja tekeminen? Kuinka myös muistaisimme, että tila on kuntalaisten, ei kirjastohenkilökunnan. Onko tarvetta jakaa kirjastoa asiakas- ja työtiloihin?

Ryhmissä käytyjä keskusteluja yhdessä tarkastellessamme totesimme suhteellisen yksimielisesti, että monet muutoksista koskevat asenteita. Tarpeen ovat joustavuus, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Tilojen on oltava muunneltavissa erilaiseen käyttöön, erilaisille kohderyhmille. Kaikki tämä edellyttää myös arvokeskustelua: mikä on missäkin tarpeen, kenelle palveluita tarjotaan, priorisoidaanko joitakin käyttäjäryhmiä tiettyinä aikoina?

Kenen kaa?

Päivän aikana sivuttiin eri yhteyksissä myös kirjaston yhteistyökumppaneita: kenen kanssa toimitaan ja missä asioissa. Opetustoimi on luonteva yhteistyötaho ja ops2016-suunnitelmatyö otollinen aika lähentyä kouluja entisestään. Opetussuunnitelmissa puhutaan oppimisen taidoista, tvt-osaamisesta ja monilukutaidosta, joiden kaikkien määritelmissä listataan paljon kirjastoammattilaisuuden ytimeen kuuluvaa. Nyt on aika tarjoutua mukaan ops-suunnitteluryhmiin omassa kunnassa!

Kenen kanssa voitaisiin edistää nuorten palveluja? Entä vanhusten? Miten on kunnassa monikulttuurisuuden laita? Yksin ei tarvitse kaikkea hoitaa, vaan kirjasto voi hyvin hyödyntää yhdistyksiä, kolmatta sektoria, kunnan muita toimialoja. Yhteisten päämäärien hahmottaminen on tuskin vaikeaa, tasa-arvon, sivistyksen ja saavutettavuuden asialla ollaan.

Vanhusten palveluista todettiinkin, että aika lienee kypsä vanhuspoliittiselle strategialle myös kirjastotoimessa. Vaikka tämän päivän viisikymppiset eivät kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua yhtenäistä massaa olekaan (ja ovatko varttuneet koskaan olleet), on tekijöitä jotka yhdistävät tietyn ikäisiä käyttäjiä: liikkumisen, näkemisen, kuulemisen esteet, ajankäytön vapaus työssäkäyviin nähden, isovanhemmuus… Kuka tekee ensimmäisen paikallisen vai ryhdytäänkö alalla miettimään valtakunnallista dokumenttia?

Kirjasto voi tarjota tilan muiden toimijoiden tilaisuuksille ja kursseille, sisällön- ja tapahtumatuotannolle. Vapaaehtoisten roolia hyllytyksessä, tilojen siistimisessä, lukusalin aukipidossa tai omatoimiaukiolojen avustamisessa voi myös miettiä. Yhdessä käyttäjien kanssa.

Vinkkauksen ja valmennuksen välimaastossa

Mitä ovat kirjastoammattilaisten uudet roolit, kun kokoelma ei ole kirjaston omistuksessa tai fyysisiä kappaleita ei enää liikutella? Jos asiakkaat siirtyvät yhä enemmän spotifyn, netflixin ja amazonin kaltaisten palveluiden käyttäjiksi, kuinka kirjaston asiantuntemusta tarjoillaan?

Tilaisuudessa kaipailtiin kokemuksia lainaa kirjastonhoitaja -palvelusta sekä musiikki- ja kirjallisuusvalmentajien työstä. Valmentaja kuulostaa vaativalta, jos lukija kaipaa nopeampia vinkkejä. Mikä olisi vinkkarin ja valmentajan väliin sopiva titteli?

Pienoiskansalliskirjastoista toiminta-alueen palvelukseen

Kaiken kaikkiaan todettiin Pirkko Lindbergin osuneen oikeaan kommentissaan, jonka mukaan meillä on edelleen – tarkasteltavasta palvelusta riippuen – useita satoja pienoiskansalliskirjastoja, kun omaan lähialueeseen perustuva erikoistuminen olisi varsin mahdollista.

Tieto asiakkaista ja käyttäjien tarpeista ja toiveista on oleellista. Pitkät asiakastyytyväisyyskyselyt tai monisivuiset lomakkeet eivät kuitenkaan tuota kehittämisessä hyödyllistä tietoa. Erilaisten tiedonkeruutapojen yhdistely, käyttäjien kuuleminen, eri-ikäisten osallistaminen edistäisi usein kehittämishankkeita ripeämmin. Tilastollisesti kattava otanta ei ole kaikessa tarpeen. ”Osallistamisen tulee olla monimenetelmäistä ja huomioida kohderyhmiä.”

Big data tulee kuitenkin auttamaan monessa. Kun lainaustietomassan kuvioita ja käyttäjien liikkeitä toimipisteiden välillä voidaan tarkastella, palveluiden suuntaaminen, kokoelmanmuodostus ja kohderyhmien huomiointi helpottuu. Jaani Lahtisen tutkimuksesta hyötyvät jatkossa halutessaan kaikki kirjastot.

Käsittelyssä olivat myös muun muassa tietopalvelun muutokset, työnjako ja sen organisointi, alan koulutus, koulutuksen ja työelämän yhteydet ja digitointi. Epäkonferenssipäivänä lopullisia vastauksia ei lukuisiin kysymyksiin saatu, mutta keskusteluyhteys syntyi, jatkokysymyksiä kehiteltiin, kumppaneita löytyi. Sekin on paljon.

 

Ämpäripäivä!

5 Maa

Voi kirjastojen ihanat johtajat ja muut ammattilaiset! Ah luova hulluus ja sopiva määrä päättömyyttä! Näin mainostaa Pudasjärven kirjasto:

ämpäri

Oletko aina halunnut ämpärin omistajaksi? JONOTA SE MEILTÄ 1.4. Ainakin 100 sankoa jaossa 100 ensimmäiselle lainaajalle. Kirjasto avautuu klo 7.00. Tervetuloa!
PS. Sinun kirjastosi, sinun sankosi!

 

 

 

 

Lainaa siis kirja ja hae ämpäri! Aprillipilasta ei ole kyse, mutta ajoissa kannattaa olla. Sankojuhlan kunniaksi kirjasto avataan jo klo 7, eikä ole takeita siitä, että lainan kylkiäisiksi enää lounasaikaan riittäisi ämpäreitä.

Ellet asu Pudasjärvellä päinkään, ei hätää! Sankorintamaan on liittymässä uusia kirjastoja. Lisätietoja pulpahtelee lähipäivinä ja -viikkoina. Löykkiössä ryhdytään juuri nyt sankohankintoihin!

Jonota ämpäri ja saat lainakirjan kaupan päälle!

Pudasjärven kirjasto FB:ssä

Ämpäreiden jonotusta ilman kirjoja – kirjasto tarjoaa enemmän!

Hei, me tuunataan! (Yhdessä)

29 Tam

OPS-uudistusta monilukutaidon sekä kirjaston ja koulun yhteistyön vinkkelistä tarkasteleva ops-kiertue rantautui tänään Uuteenkaupunkiin. Enemmistö 30+ osallistujasta oli opetustoimen väkeä, mukana oli tusinan verran kirjastohenkilöstöä.

Paikalla oli kuntia, joissa yhteistyö on jo vankalla pohjalla ja kirjaston edustus mukana myös ops-suunnittelussa. Näin on esimerkiksi Kaarinassa. Mainio lähtölaukaus saatiin Uudessakaupungissa, jonka tuoreet kirjastokasvot tapasivat silmätysten kaupungin opettajia.

Vaikka lakiteksteistä ja tavoitejargonista aloitettiin, käytäntöjenkin pohtimiseen ennätettiin päivän aikana. Toki muutamassa tunnissa ehtii vain raapaista erinäisiä pintoja, mutta sekin voi edistää asioita.

Yhteistyösopimuksiin / paikallisiin opseihin / toimintasuunnitelmiin kirjattavaksi esitettiin vastuu- ja yhteyshenkilöt, eri luokka-asteiden tavoitteet, maininnat yhteisistä suunnittelu- ja koulutustilaisuuksista, tiedotuksesta ja viestinnästä, mutta myös itse suunnitelman päivittämisestä. Hyvä käytäntö olisi kokoontua kerran vuodessa, sovitun osapuolen aloitteesta, arvioimaan mennyttä kautta ja ideoimaan tulevaa – tämä siis muiden tapaamisten lisäksi. Aikapulan voi selättää vain hyvällä suunittelulla.

_MG_9316Keskusteluissa vaihdettiin hyviä käytäntöjä: kuinka meillä vinkataan, mitä koululle on tarjolla, minkälaiset tiedonhaun opastukset ovat toimineet ja missä yhteydessä. Kokeiltavaksi ehdotettiin myös molemminpuolisia kirjavinkkaustuokioita: opettajat ovat päivittäin koululaisten kanssa tekemisissä, myös heillä on vihjeitä ja vinkkejä sopivasta lukemisesta. Miksei voisi tehdä kuten mm. Oulussa: vinkata koululaisille JA opettajille, opastaa pedagogeista vinkkareita. Työ ei silti kirjaston vinkkareilta lopu.

Peruslukutaito ja kirjojen lukeminen on jatkossakin tarpeellinen taito, eivätkä ’perinteiset’ lukuharrastuksen edistämis- ja innostamiskonstit katoa, vaikka uutta tulee lisäksi.
Kun oppilaiden tekemä itsearviointi lisääntyy ja oppimistulosten arviointia muutenkin pohditaan uudistusten yhteydessä, esiin nousivat myös lukudiplomeihin liittyvät kysymykset. Kun tavoite on rohkaista lukemaan jatkossakin, pelotetaanko heikommat lukijat vaikeilla kysymyksillä? Kuinka tärkeää on kontrolloida juuri lukudiplomien yhteydessä tekstien ymmärrystä tai varmistaa luetun määrää?

Toki lukudiplomit toimivat hyvin, kun harjoitellaan mekaanista lukutaitoa: määrä on silloin tärkeä, jotta taito automatisoituu. Miten luettua pitäisi käsitellä? Keskustellaanko oppilaiden lukukokemuksista, onko foorumeita, joilla he voivat niitä jakaa? Tarvitaanko tämän lisäksi kontrollikysymyksiä? Voisiko lukija valita, miten osoittaa lukeneisuutensa? Ehkä joku valitsisi kysymyslomakkeen, toinen lyhyen arvion tallentamisen vaikkapa verkkokirjastoon.

2012-08-17 15.01.55Päivän päätteeksi tarkasteltiin, miten yhdessä voitaisiin parhaiten toteuttaa monialaisia, opetusta eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta pidempikestoinen teeman tai ilmiön tarkastelu vaatii osapuolilta suunnittelua.

Oppiaineita yhdistävänä käsittelyn kohteena voi olla kotiseutu, ilmasto, molekyyligastronomia tai vaikkapa kirjaston tuunaus kuten mynämäkeläishankkeessa: http://tmikitola.fi/new/wp-content/uploads/2014/10/Tuunaakirjastoraportti2.pdf

Vetäjän(kin) päässä vielä sinkoilee irtonaisia ajatuksenpätkiä päivän jäljiltä, lisää sitten, kun asettuvat paremmin uomiinsa.

 

Allting förändras, del 2: färgterapi

21 Tam

laput2Som alltid med biblioteksfolk blev det livliga diskussioner på eftermiddagen. Tro inte att bibliotekarier är tystlåtna, tillbakadragna och blyga människor!

Efter en genomgång av de stora linjerna i IFLA trendrapporten fick deltagarna fundera på tre strykhundar, tre mjölkkossor, tre frågetecken och tre stjärnor. Med andra ord valde alla tre tjänster / rutiner / processer / verksamhetsformer som man antingen kunde bli av med, hålla kvar, ha mindre av och börja med.

I små grupper valde man sedan tre i topp i varje kategori.

När allas 4 x 3 lappar var samlade började omröstningen. Alla hade en röst per ruta, nu gällde det alltså att prioritera: vad ska man börja med, vad är det första som får gå.

laput1Föga överraskande brukar strykhundarna vara de svåraste att komma på. Idag blev de ändå flera: referensbibliotek eller -avdelning behöver man inte mera, katalogisering kan man sköta mer centraliserat, omplastning och reparerande av material är inte alltid nödvändig.

Deltagarna vill se flera evenemang och tillställningar, tjänster och verksamhet riktad till barn men också till seniorer samt olika specialgrupper som t.ex. funktionshindrade. Det får gärna bli mera e-resurser på biblioteken.

Stämningen är viktig! Zen på biblioteket! Vi ska vara en oas men även erbjuda verksamhet som orsakar (o)ljud. De här måste man försöka förena på bästa möjliga sätt – helst i samråd med kunderna.

Allt som allt, bra och givande diskussioner, skratt och nya idéer. Så ska det vara på ett möte.

PS. Sirpa Mikkonen presenterade ett projekt där BTJ kommer att samarbeta med bibliotekssvenskfinland, men mer om det lite senare!

Allting förändras – det enda som består är förändring, del 1

21 Tam

chefsmöte20 bibliotekschefer plus en frilansande bibliotekarie sitter förväntansfulla i ett mötesrum i Tammerfors. Dagens tema är utveckling och förändring – inget nytt under solen alltså, men det är ändå viktiga synvinklar i alla tider.

Show of hands: vem kommer ihåg en tid då det inte skulle ha varit bråttom på jobbet? Då det inte pratades om förändring, om en brytningstid, om stora förändringar som var på kommande. Just det, ingen.

Susanne Ahlroth från regionalförvaltningen började dagen med några aktuella ärenden. Vad gäller statstöd för försöks- och utvecklingsverksamhet, söker biblioteken om större summor än tidigare – men projekten är inte nödvändigtvis större. Många ansökningar gäller meröppna bibliotek och utveckling av självbetjäning. En förändring som även diskuteras senare under dagen.

En annan förändring: det finns ett förslag att antalet landskapsbibliotek kommer att minska från 18 tid 8-12 regionala bibliotek, varav minst 1 ska vara i en tvåspråkig kommun. Maija Berndtsons utredning gällande den regionala biblioteksverksamheten blev färdig i november. Här berättar hon mera om utredningen: http://ekirjasto.kirjastot.fi/videot/maija-berndtson-alueellisen-kirjastotoiminnan-kehittaminen .

Den nya bibliotekslagen träder i kraft om två år är det tänkt. Förberedelserna har startat och regionala tillställningar kommer att arrangeras under våren. Ett av teman är delaktighet och mångfald, men också samarbete, kompetens och ledarskap diskuteras i samband med lagförändringen.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 38 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: