Turvallista verkkoelämää lapsille ja aikuisille

Älä pelottele nuoria! Ruotsalainen opettaja ja tutkija Elza Dunkels muistuttaa aikuisia rationaalisen suhtautumisen tärkeydestä, kun mietimme nuorten – ja omaamme – digihyvinvointia ja -osaamista.

Mediapaniikki ja uhkakuvat painottavat sitä, mikä verkon ja somen käytössä voi mennä pieleen ja (aikuisten) keskustelu on usein tunnepitoista, polarisoivaa ja anekdootteihin perustuvaa. Iso vastuu ja valta annetaan medialle keskustelussa joka koskee erilaisia medioita.

ocwjuuc6qcwlpfihk78daa.jpgDunkels on mainio puhuja, joka pistää kuulijan pohtimaan omaa asennettaan ja ennakkoluulojaan. Lähdekritiikki ja mediakriittisyys joutuvat koetukselle etenkin erilaisia tutkimustuloksia arvioidessa. Hän huomauttaa, että keskustelussa neutraalit sanat esitetään usein huonossa valossa: some aiheuttaa dopamiiniriippuvuutta, ikään kuin dopamiini olisi vaarallista, vaikka se onkin ihmiselle elintärkeää. Riippuvuus ei myöskään liity laitteeseen, yhtä lailla voisi sanoa äidille, että taidatpa olla emotionaalisesti riippuvainen lapsistasi, kun tarkistat tämän tästä, missä he liikkuvat ja mitä heillä on sanottavanaan.

Älypuhelimet esitetään nuorten pahoinvoinnin syynä, vaikka kiistatonta syy-yhteyttä mobiililaitteen ja pahoinvoinnin välillä eivät tutkijat ole löytäneet. Monet huonosti voivat käyttävät älypuhelimia, mutta niin käyttävät myös ne, jotka eivät voi huonosti.

Ääriesimerkit johtavat helposti sääntelyyn ja rajoituksiin. Aikuiset kieltävä laitteita / appeja / sisältöjä. Ajatellaan, että kun ruudut ja some poistetaan yhtälöstä, nuoret voivat paremmin. Dunkelsin mukaan ratkaisu on helppo ja väärä. Sen sijaan hän antaa aikuisille selkeät ohjeet:

  • Älä kiellä, ettei käyttö siirry salaiseksi
  • Lupaa kuunnella kaikkea, mitä nuorella on kerrottavanaan – kun lapsen ei tarvi suojella vanhempiaan, uhkaukset vanhemmille kertomisesta eivät esimerkiksi hyväksikäyttötapauksissa ja groomauksessa toimi
  • Kuuntele lapsia ja nuoria, älä mediaa
  • Asenna samat sovellukset itsellesi
  • Opettele hakemaan tietoa ja tarkista tosiasiat joka kerta

MD4HCChYTByltVf8tY4K2AÄlä siis tuomitse tai arvostele, kun lapsi kertoo, mihin on verkossa törmännyt! Älä muistuta, että sovellus oli kielletty tai ruutuaika ylitetty.

Tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten digitaalista itseluottamusta, ei vetää mattoa alta ympäristössä, jossa he kuitenkin toimivat.

Kieltämällä siirrät vastuun lapselle ja hän jää yksin, kun snäpin tai instan käyttö kielletään. Turvalliset aikuiset ovat tarpeen, sellaiset, joille tiukan paikan tullen voi avautua.

Dunkelsin lapsille antamat ohjeet toimivat nekin myös aikuisten kohdalla:

  1. Älä levitä sellaista, minkä todenperäisyydestä et ole täysin varma
  2. Puhu ikävistä / pelottavista / hämmentävistä sisällöistä aikuisen kanssa
  3. Etsi tietoa: pitääkö väite paikkaansa?

Vihapuheesta, verkkovihasta ja somekiusaamisesta puhutaan nuorten kanssa, mutta ongelmana ovat kuitenkin usein aikuiset. Pitäisi puhua myös siitä, miten verkossa ollaan kilttejä! Katsokaapa nuorten kommentteja toisilleen päivitysten yhteydessä: oot kyllä upea, ihana sinä, olet nätti, hieno kuva! Ja ennen kuin sanot, että jopa on ulkonäkökeskeistä kommentointia, keskity vaan kauniisiin sanoihin. (Toisen jutun aihe onkin se, miksi me aikuiset väheksymme nuorten, etenkin tyttöjen, verkkosisältöjä kuten vaikkapa selfie-kuvia – omakuvia kun aikuiset ovat kuitenkin aina saaneet tehdä valokuvaamalla , maalaamalla ja piirtämällä.)

#nätkärlek’iä teillekin kaikille!

Mainokset

4+4+2 on paljon enemmän kuin 10

Syyskuussa 2017 kymmenen lasten ja nuorten kanssa työskentelevää kirkkonummelaista ammattilaista tapasi ensimmäistä kertaa opintomatkalla Tukholmaan. Tilanne oli monesta syystä harvinainen. Monialainen ammattilaistiimi tulee työskentelemään yhteisissä tiloissa, yhteisten asiakkaiden kanssa tulevassa Kirkkonummen pääkirjastossa. Uutta ja erilaista on myös se, että tällä edelläkävijöiden tiimillä on reilut pari vuotta aikaa hitsautua yhteen ja tutustua toinen toistensa osaamiseen ja asiantuntemukseen.

Löykkiöläisistä on ollut hienoa saada olla mukana osan matkaa! Kuluneiden puolentoista vuoden aikana tutustumisen tuloksena on syntynyt paljon ymmärrystä, viestintää, oppimista. Ensimmäinen tapaaminen Kirkkonummella käynnistettiin somesta tutun ammattilaismeemin avulla: mitä kaverit ajattelevat minun tekevän, entä vanhemmat, asiakkaat, muut ammattiryhmät? Mitä oikeasti teen? Sen jälkeen kuvailtiin lasten- ja nuorten kirjastonhoitajien, nuoriso-ohjaajien ja varhaiskasvattajien tavallista työviikkoa lukujärjestyksen avulla. Tehtävät paljastivat vääriä oletuksia ja iloisia yllätyksiä: onpa teillä monipuolinen toimenkuva!

Kuva peräisin täältä: https://librariotypes.wordpress.com/2012/02/16/librariotypes-presents-how-people-view-my-profession-memes 

Tutustuminen on helpottanut yhteydenpitoa tapaamisten välillä. Keskusteluissa on avautunut uusia mahdollisuuksia ammatilliseen tukeen tiimin sisällä: kirjasto voi koota aineistolistauksia varhaiskasvattajien työn tueksi ja nuorille jaettaviksi, yhdessä voidaan vetää perhepuistojen asiakkaille kärrykävelyjä, joilla keskustellaan luetuista kirjoista, vertaisopastuksen avulla opitaan uusien sovellusten ja työkalujen käyttöä.

Yhteisten asiakkaiden osallistaminen on jatkossa helpompaa, koska ammattiryhmillä on omanlainen kontaktinsa eri kohderyhmiin, eri suunnista. Yhdessä tavoitetaan yhä useampia. Tapaamisissa on suunniteltu yhteisen tilan avajaisia, pohdittu yhteisiä käyttäjäkyselyjä ja asialistoja tuleviin viikkokokouksiin. On laadittu toiminnalle yhteinen vuosikello ja kirjattu erikoisimpia asiakkaiden kysymyksiä, jotka ovat lisänneet ymmärrystä toisten työtä kohtaan.

Energiajuomat ovat puhuttaneet, samoin pelaamisen rajat. Ennen kaikkea on kuitenkin keskitytty kehittämään turvallisten aikuisten tiimiä, sellaisten aikuisten, jotka saavat kaikki käyttäjät tuntemaan, että he kuuluvat joukkoon.