Luukku 23: Visuaalisen kulttuurin monilukukirja

screen-shot-2016-12-22-at-17-23-53Monilukutaito, monilukumalli, monikulttuurisuus, kulttuurinen moninaisuus ja muut moni-sanat esiintyvät moneen (!) kertaan Visuaalisen kulttuurin monilukukirjassa. Räsänen asettaa visuaalisen kulttuurin monilukutaidon osasina rinnakkain kuvanlukutaidon, medialukutaidon sekä ympäristönlukutaidon.

Kirjan tekijä Marjo Räsänen toteaa, että kirjassa sivutaan kuvataiteen lisäksi musiikin, käsityön sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta. Kiinnostavaa lukemista myös kirjastoammattilaisille siis.

Kirja käynnistyy taidepedagogiikan ja kuvataidekasvatuksen tarkastelulla ja jatkuu taiteen ja kulttuurisen moninaisuuden välisen suhteen pohdinnalla. Kiinnostavaa on mm. kulttuurienvälisen kompetenssin määrittely – kulttuurisesta lukutaidostakin joskus puhutaan. Myös kulttuuri-identiteetin rakentumista ja identiteettityötä koskevat tekstit avasivat kokonaisuutta löykkiöläisille.

img_8584Koska useille keski-ikäisille ja sitä varttuneemmille kirjastoammattilaisille visuaalinen kulttuuri ja kuvanlukutaito ovat kirjallisia tekstejä vieraampia ilmaisumuotoja, Räsäsen teos on tervetullut tuki monilukutaitojen ohjaukseen ja mediakasvatukseen.

Vaikka kirja teoreettisesti painottuneena sisältää määritelmiä, selvennyksiä ja lähteitä, siitä on silti käytännön mediakasvatustyötä tekevälle iloa.

Esimerkiksi luku vastaan lukemisesta tulkintana voi innostaa stereotypioiden purkamiseen tähtääviin lukemisen tapoihin:

Vallalla oleva kielteinen kuvasto voidaan korvata myönteisillä kuvilla [–] Lähestymistapa kyseenalaistaa ihmisten tyypittelyn ja korostaa merkitysten monitulkintaisuutta. Se tunnustaa erot ja arvostaa moninaisuutta.

img_8583
Myös ympäristön viestit, rakennusten ja esineiden kieli, ovat mukana tässä monilukukirjassa, jota ainakin Löykkiössä luetaan vielä pitkään ja tarkasti.

 

Luukku 22: Kuinka kuratointi on kaikkialla

screen-shot-2016-12-22-at-11-59-09Jos olette kuin löykkiöläiset, kuratointi-sanan pöhötystauti on saattanut viime vuosina ärsyttää. Kuitenkin luettavaksi on tarttunut Michael Bhaskarin kirja Curation. The power of selection in a world of excess. Ja erinomaisen hyvä niin, sillä teos vei mukanaan.

Bhaskarin teksti käynnistyy kirjastoammattilaisille jo vuosikymmenien ajalta varsin tutusta mantrasta: kaikkea on yllinkyllin, informaatiota, verkkosisältöjä, sovelluksia, tuotteita, julkaisuja.

Länsimaisen ihmisen tuska (#firstworldproblems, toinen löykkiöläissieluja hiertävä ilmaus) on valinnan ja päätöksenteon vaikeutta: miten valita sopiva data, informaatio, tiedonlähde. Kuinka tehdä päätöksiä, kun hyllyrivistöjen, hakutulosten ja lähdeviitteiden loppua ei näy? Yksi ratkaisu on tietenkin luottaa Googlen algoritmiin, mutta Bhaskar esittelee muitakin vaihtoehtoja.

dsc_0898 Kuratointi on ryöstäytynyt museoiden ja taiteen maailmasta kaikkinaiseen valikoimien tarjoamiseen: jokainen meistä on oman elämänsä kuratoija.

Oleellista on asiantuntemus: kuratointi ei ole mitä tahansa sisältöjen poimimista, vaan aivan kuten taidekuraattorin työssä, ammattikuratoija on uuden luoja.

Hän valikoi, luo uusia suhteita valikoitujen teosten / julkaisujen välille, asettaa ne (uuteen) kontekstiin, tuo esiin ennen näkemättömiä puolia ilmiöistä. Miettikääpä vaikka, miten vaikuttaa kirjan kehystäminen eri tavoin: jos kahden ihmisen suhteesta kertova kirja sijoitetaan sateenkaarihyllyyn, rakkaustarinoita käsittelevään kirjanäyttelyyn tai kirjallisuuspalkintoehdokkaita esittelevään yhteyteen. Kontekstilla nostetaan näkyville eri painotuksia.

Kuratointi säästää käyttäjän aikaa, se on laadun tae. Ajatus on kirjastoammattilaiselle harvinaisen helppotajuinen. Kun joku on tehnyt esivalinnan, tehnyt nostoja isosta kokoelmasta, hän on samalla yksinkertaistanut käyttäjän tilannetta. Valikointi ja jalostaminen luo lisäarvoa käyttäjälle.

Bhaskar käsittelee koneellisen ja inhimillisen kuratoinnin, suosittelujen ja valikoinnin, eroja ja yhtäläisyyksiä, niiden etuja ja etenkin niiden yhdistämisen hyötyjä – vaikka selvästi pitääkin ihmisasiantuntijoiden panosta ratkaisevana.

Expert selection is a core principle of curation.

Kirjassa on mielenkiintoisia yhtymäkohtia ja virikkeitä informaatioarkkitehtuuriin, informaatiolukutaitoon, digitaaliseen palvelumuotoiluun, käytettävyys- ja käyttökokemussuunnitteluun. Amazonin ja Netflixin suosittelujärjestelmät, Googlen algoritmin ja ylipäätään internetin kehitys ovat alkupuolella aiheina.

Vaikka kirjastot tässä yhteydessä eivät tekijälle juurikaan tule mieleen Baabelin, Alexandrian ja Kongressin kirjastoja lukuun ottamatta, löykkiöläiset näkevät kirjastojen merkityksen ylettömyyden maailmassa.

If you want to find something, search is the key; if you want to discover, then it’s about curation.

Kirjastoissa toteutuu sekä haku että kuratointiin perustuva löytämisen riemu. Lukekaa tämä kirja, niin näette, miten tärkeitä kirjastot voivat edelleen olla!