Toiveammatti: kirjailija?

9 Feb

Nuori somesta painetun sanan maailmaan ponnistanut kirjailija Estelle Maskame on mielenkiintoinen ilmiö. Hän ryhtyi kirjoittamaan Did I Mention I Love You -kertomustaan 13-vuotiaana ja kustantaja kolkutti ovelle jo parin-kolmen vuoden kuluttua. Estelle käytti Dimily-trilogiansa tekemiseen ja julkaisemiseen Wattpadia, yhteisöllistä kirjoitusalustaa. Wattpadin käyttäjät voivat lukea ja kommentoida muiden kirjoittajien tekstejä. Sovellus kiilasi heti löykkiöläisten kokeiltavien palveluiden listalle!

Estellen markkinointistrategia oli toimiva: marketing mixiin kuuluvat Snapchat, Instagram, Facebook ja erityisesti Twitter (130 000 seuraajaa), jossa hän lähetti teksteistä tiisereitä lukijakunnalle. Tuloksena oli lopulta reilut neljä miljoonaa lukukertaa.

Fanit faktoja tarkistamassa

Ilman yhteisöllistä Wattpadia Dimily-trilogian yleisö ei olisi taatusti kasvanut yhtä vauhdilla – eikä kirjoittaja olisi päässyt kosketuksiin lukijoidensa kanssa tarinan kehittyessä. Yhteisö toimi nuoren kirjailijan mukaan myös faktantarkistuspalveluna. Maskame sijoittaa tarinansa Yhdysvaltoihin, Kaliforniaan, mutta itse hän ei ollut henkilöidensä kotiseutuja kokenut. Pienestä skottilaiskylästä kotoisin oleva nuori nainen sai tapahtumiensa miljöistä palautetta paikallisilta lukijoilta.

Kustantajalle Maskame on aarre: lukijakunta on valmiina, kohderyhmän on helppo samastua kirjailijaan, joka osaa myös itse markkinoida tekstejään lukijoille tutuissa ympäristöissä. Kaikesta päätellen maailmankiertueella matkaavaa kirjailijaa on fanien myös edelleen helppo lähestyä.

Kirjoittaa tähtien kanssa

Kun tähän saakka nuoret ovat haaveilleet pikakelauksella käynnistyvästä rock-muusikon, elokuvatähden tai mallin urasta, nyt myös kirjailijan työ kiinnostaa. Some-käytöstä voi siis seurata myös positiivisia asioita, ei ainoastaan angstia, kiusaamista ja kamaluuksia. Somesta voi löytyä innostusta lukemiseen, omaan tekemiseen, yhteys samanmielisiin kavereihin – ja kannustusta kirjoittamiseen.

Ylen haastattelemat vuosaarelaisteinit – myös niukasti lukevat – voivat kuvitella itsensä Maskamen tilanteeseen. Pöytälaatikosta ei ole pitkä matka kymmenien miljoonien käyttäjien Wattpadiin, kun julkaiseminen voi tapahtua oman huoneen suojista. Mahtavaa, jos nuori esikuva innostaa kokeilemaan niin lukemista kuin kirjoittamista!

Helsingin Sanomien haastattelussa Maskame painottaa lukijayhteisön merkitystä ja arvelee, että ilman sosiaalista mediaa hän ei olisi kirjailija:

“Nämä kirjat eivät ole pelkästään minun. Ne ovat meidän.”

Ainakaan Estelle Maskamesta ei olisi tullut ammattikirjailijaa samalla vauhdilla ilman some-pöhinää.

***************************************

Estelle Maskame verkossa: http://www.estellemaskame.com/

Skotlantilainen Estelle Maskame kirjoitti kolme kirjaa ja sai niille miljoonia lukijoita – ennen kuin täytti 18 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1454469322171

Sosiaalinen media leipoi skottiteinistä kirjallisen sensaation. Yle 3.2.2016 http://yle.fi/uutiset/sosiaalinen_media_leipoi_skottiteinista_kirjallisen_sensaation__estelle_maskamelle_satelee_kustannussopimuksia/8645881

Aikuiset ammattilaiset – somettakaa nuorten kanssa!

7 Feb

Epilogi

Löykkiöläiset olivat torstaina todistamassa, kuinka some-päivän vetäjä saapui viime
torstaina Kansantaiteenkeskukseen hengästyneen oloisena – vaikkakin ajoissa. Kaikista maailman paikoista Löykkiön väelle tuttu Päivi Jii oli eksynyt Google maps kourassaan Kaustisen maisemissa ja pyörinyt useamman kilometrin liikenneympyrän ja alikulkusiltojen sokkeloissa.

Tilannetta mahdollisesti seuranneet paikkakuntalaiset ovat mahtaneet ihmetellä milloin tänne milloin tuonne sinkoilevaa kouluttajaa, joka matkalaukkua perässään kiskoen säntäillyt sinne tänne.

Liki kafkamaiseksi yltyneeseen skenaarioon kuului myös puhelinverkon pettäminen kriittisellä hetkellä. Soneran tiedotteet ”numero ei ole käytössä” tai ”numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” pakottivat kouluttajan lähikaupan kassalle neuvoa kysymään. Ystävällinen paikallisväestö pelasti tilanteen ja kuljetti lopulta koulutushenkilön paikan päälle.

Pistä asiakkaat asialle

Päivän aikana kolmisenkymmentä nuoriso-, opetus- ja kirjastotoimen ammattilaista tutustui kikkoihin, joilla Facebook-sivupäivityksille voi hakea lisänäkyvyyttä sekä testasi Twitterin ja Instagramin soveltuvuutta omaan ammatilliseen tiedonhakuun ja asiakastyöhön. Pikakatsaus tehtiin myös Ask.fm-  ja Periscope-sovelluksiin sekä Swarmiin asiakastiedon lähteenä.

IMG_4187Koulun, kirjaston ja nuorisotyön teemapäiviin ja tapahtumiin kannattaa liittää napakka tägi, jonka avulla myös käyttäjät voidaan aktivoida tuottamaan sisältöjä; kaikkea ei tarvitse tehdä itse. #mediataitoviikko, #pelipäivä, #aikamatka, #sanomalehtiviikko tai #yökirjasto voivat koota nuorten asiakkaiden IG-kuvat ja kertoa aikuisille, mihin nuoret itse kiinnittävät asiassa huomiota.

Koulun IG-tilin voi avata oppilaiden käyttöön monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä tai tettiläiset voivat kuvata kirjaston tilille oman harjoittelujaksonsa tapahtumia.

Lukudiplomikirjoista voi näpsiä kuvia ja liittää niihin lyhyet arviot, nuorisotoimen maskotti voi kulkea mukana tilaisuuksissa ja kommentoida niitä somessa.

Aikuinen läsnäolo

Yksi perustelu somen käytölle koulussa, nuokkarilla tai kirjastossa on monilukutaidon ja mediaosaamisen tukeminen. Aikuiset voivat ohjata miettimään, mitä kannattaa julkaista, minkälaisia seuraamuksia sometuksella voi olla, mitä saa kopioida ja lainata.

IMG_3043Aikuisten läsnäolo Ask.fm:n kaltaisissa palveluissa voi parhaimmillaan osoittaa, että nuoresta välitetään, että aikuiset ottavat teinien kysymykset vakavasti.

Viime päivien uutisista olemme lukeneet, kuinka nuorten mediataidot polarisoituvat. On niitä, joille uskottavien lähteiden erottaminen yksipuolisista mielipidekirjoituksista on helppoa, mutta kaikki eivät huomaa esimerkiksi asiatekstin ja mainoksen eroa.

Kun yläkoululaisten ikäluokasta valtaosa käyttää Instagramia, on selvää, että ympäristö on nuorille tärkeä. Silloin sen pitää olla tärkeä myös nuorten kanssa työskenteleville aikuisille.

Mitä teinien kuvat kertovat?

Niin koulu, kirjasto kuin nuorisotyöläinenkin voi etsiä nuorten IG-kuvista vinkkejä ja vihjeitä siitä, mikä nuoria kiinnostaa. Mitä teinit kuvaavat omasta arjestaan? Mitä näkyy nuokkarissa näpätyissä kuvissa? Mitä kirjastossa puuhataan? Minkälaisia kuvia koulussa otetaan?

Tekemällä sanahakuja voi saada selville, mikä nuoria käyttäjiä ja koululaisia kiinnostaa. Kun #koulu -tägillä kuvia löytyy yli 28 000, #kirjasto -haulla runsaat 13 000 ja #nuorisotila-, #nuorisotalo- ja #nuokkari- tuottavat yhteensä muutama tuhat osumaa, aineistoa kyllä on.

 

Tarina-automaatteja ja tilausrunoja

31 Jan

Löykkiöläisten kumppani Päivi Jii kirjoitti pari kuukautta sitten BTJ:n Lukupää-blogissa tarinoiden voimasta otsikolla Tarinat tehokäytössä. Jutussa hän mainitsi myös Grenoblen novelliautomaatin, josta amerikkalaismedia on innokkaasti uutisoinut viime päivinä.

Grenoblelaisesimerkin esittelee myös Katharine Schwab, joka kirjoitti torstaina The Atlantic -lehdessä kirjallisuuden jalkautumisesta kaduille ja kauppoihin.

Kahvilat julkaisevat runoja lattelasien kääreissä (idea oli mukana löykkiöläisten ensimmäisessä kirjassa Kirjasto 2011: vaikuitteita maailmalta. Avain, 2010), hampurilaisbaarit kohottavat imagoaan kirjallisilla sitaateilla ja metrojunissa matkaavat voivat ajankuluksi lukea vaunujen seiniltä runonsäkeitä, Suomestakin tuttu ilmiö.

Löykkiöläisten huomion kiinnitti erityisesti chicagolainen hanke, jota voisi soveltaa paikallisissakin oloissa: runoilijat ilmiintyvät julkisille paikoille analogisine kirjoituskoneineen ja kirjoittavat ohikulkijoille tilauksesta viiden dollarin runoja. Tarkoitus on osoittaa, että lyriikka voi kohentaa elämänlaatua, ainakin kymmeneksi minuutiksi.

Voisiko tässä kadunkulmassa istua runoilija kirjoituskoneineen?

Voisiko tässä kadunkulmassa istua runoilija kirjoituskoneineen?

”The Chicago-based project Poems While You Wait trades on the novelty of old-school technology by having poets take typewriters to public spaces and sell original, on-demand works to passersby for $5. The price is cheap, but project’s co-founder, Kathleen Rooney, says it’s about proving that poetry has value.”

http://www.theatlantic.com/entertainment/archive/2016/01/taking-literature-to-the-streets/432558/

Minkälainen on uusi toimisto?

24 Jan

Paitsi asiakkaiden myös henkilökunnan työtilat muuttavat muotoaan monella työpaikalla, myös kirjastoissa. Useiden työ on ainakin osin hakeutuvaa ja liikkuvampaa kuin aiemmin. Työtä tehdään tiimeissä ja yhdessä ulkopuolisten kanssa. Kaikki tämä vaatii tiloiltakin monimuotoisuutta ja muunneltavuutta. Kyse ei ole vain keisarin uusista kalusteista.

Löykkiöläiset ovat viime aikoina päässeet tutustumaan avokonttoreihin / monitilatoimistoihin / toimintoperustaisiin työtiloihin yhdessä tamperelaisammattilaisten kanssa #uusimetso -hankkeen puitteissa. Kun omista, henkilökohtaisista työhuoneista siirrytään toimintojen perusteella jaettuihin työtiloihin, kaikilla on opittavaa ja pohdittavaa.

Työ tekijäänsä opettaa

Missä uudentyyppisiä tiloja on jo otettu käyttöön, on myös ehditty huomata seikkoja, jotka ovat suunnitteluvaiheessa muille hyödyksi. BTJ Finlandin Lauttasaaren toimistossa ja Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa on todettu, että

  • kannattaa lähteä liikkeelle tehtävälähtöisestä tarkastelusta: kuka on eniten toimistolla, kenen työ puolestaan on liikkuvaa, missä työssä käsitellään painettuja aineistoja, kenen tarvitsee puhua eniten puheluja rauhassa
  • säännöt tarkentuvat ja muotoutuvat, kun uudessa tilassa toimittu jonkin aikaa – ne on päivitettävä yhdessä
  • työntekijät suosittelevat sermejä – ja tarvittaessa kuulokkeita
  • huopasermit vaimentavat ääniä ja luovat oman tilan
  • kuulokkeet ovat merkki siitä, että kollega haluaa keskittyä rauhassa
  • laadittava pelisäännöt sille, milloin kollegan saa keskeyttää
  • kun tilassa kuljetaan edestakaisin, ei voi jatkuvasti tervehtiä ohikulkijoita
  • työpisteiden sijoittamista on pohdittava yhdessä

Positiivisia tuloksia 

Henkilöstön mukaan

  • tiedonkulku on parantunut
  • päällekkäisyyttä on saatu karsittua työtehtävistä, kun ollaan samassa tilassa
  • toimintojen yhteydet ovat tulleet uudella tavalla näkyviin 
  • osasto- ja tiimijako ei samalla tavalla hallitseva kuin aiemmin  – me-henki lisääntynyt
  • yhdessä tekeminen on helpompaa kuin ennen

Vaikka alkuperäinen yllyke olisi säästö vuokramenoissa, muutosjoustavampi tila tuottaa siis muutakin iloa.

IMG_4104Minkälaista tilaa tarvitaan?

Sekä BTJ:llä että Kansalliskirjaston kirjastovekkopalveluissa Helsingin Leipätehtaalla on henkilöstön käytössä

  • seinällistä tilaa keskittymiseen
  • vuorovaikutukseen sopivaa tilaa
  • epämuodollista tilaa satunnaisiin kohtaamisiin
  • vetäytymistilaa, kun haluaa syystä tai toisesta olla rauhassa 

Huomioitava on tietenkin, että olemme erilaisia muun muassa työrauhan tarpeen suhteen. Äänten ja keskeytysten sietokyky vaihtelee ammattilaisesta toiseen. Myös ergonomisia ratkaisuja täytyy miettiä. Jos kaikille ei voi tarjota omaa säädettävää sähköpöytää, voiko käytössä olla vaikkapa pari yhteistä, joilla voi työskennellä osan päivästä? Kova betonilattia vaatii seistessä toisenlaiset työkengät kuin kokolattiamatto tai muovinen alusta. Vaihtelu virkistää muutenkin myös työasentojen osalta: jumppapallot toimivat välillä istuimina, tuolille voi asettaa tasapainotyynyn,

Erityisen tärkeää suunnittelussa on kuitenkin, että kaikki saavat äänensä kuuluville. Tiedotus ja viestintä ovat avainasemassa, kun muutoksia on tekeillä. Tämä pyritään Löykkiössäkin muistamaan!

Kuvat ovat BTJ:n toimistolta, vinkit koottu sekoitus omia huomioita ja erityisesti ohjeistusta niin Kansalliskirjaston kuin BTJ:n henkilöstöltä

Kirjasto käyttäjien monitilatoimistona

21 Dec

Löykkiöläisten yhteistyökumppani Päivi J. kirjoitti hiljattain BTJ:n Lukupää-blogissa kirjastojen tarjoamista asiakastiloista, joissa vaikkapa yksinyrittäjät voivat työskennellä. Aivan samaan aikaan Helsingin kaupunki julkisti mahtavan Varaamo-palvelun, jonka kautta kuntalaiset voivat varata tilat yhdistyksen vuosikokoukseen, polttariseurueen suunnittelupalaveriin tai freelance-kouluttajan asiakastapaamiseen.

Palvelun pilottivaihe kestää maaliskuun loppuun ja mukana ovat Pasilan kirjasto, Kirjasto 10, muutama nuorisotalo sekä päiväkoti Louhi. Varattavana on maksullisia ja maksuttomia tiloja. Hankkeen tavoitteena on tehostaa julkisten tilojen käyttöä ja alentaa kustannuksia. Tätä lisää!

Löykkiön kunta pyrkii käynnistämään vastaavan varauspalvelun vuodenvaihteen jälkeen: muun muassa kirjastossa on tilaa, jota voisi käyttää kuntalaisten monitilatoimistona.

Lomalukemista

7 Dec

Osa Löykkiön henkilökunnasta päästettiin viikon lomalle eteläisille leveyspiireille viikko-pari sitten. Matkaan pakattiin totuttuun tapaan pari pokkaria ja muutama e-kirja, matkaseuralaiselta voisi lainata lisää lukemista tarpeen tullen.

Puerto de la Cruzin kaupungissa suuri osa matkalaisista vaikutti olevan saksalaisia, loput pohjoismaalaisia ja brittejä, toki paikallisten ja manner-espanjalaisten lisäksi jokunen muitakin kansalaisuuksia edustava kuului ja näkyi katukuvassa.

Jos muun median arvellaan vallanneen alaa lomailijoiden ajavietossa, pieleen meni ainakin tämän seitsenpäiväisen perusteella. Koneessa näkyi tabletteja (joilta luettiin kirjoja), aikakauslehtiä ja muiden muassa Eppu Nuotion ihana Mutta minä rakastan sinua oli yhdellä kanssamatkustajalla meneillään.

Altailla selailtiin sanomalehtiä, pokkareita ja mobiileja, joiden näytöllä löykkiöläiset vaivihkaa vilkaisten huomasivat pitkiä tekstikorpuksia – ei suinkaan pelkkää some-viestintää.

Paikallisessa kirjastossa näkyi olevan asiakkaita. Hotellin yläkerrassa oli ilmava ja viihtyisä kirjastontapainen, jonka kokoelmiin kuului satoja, ellei tuhansia saksan-, suomen-, ruotsin-, norjan-, tanskan-, puolan- ja englanninkielisiä kirjoja kepeämmästä viihteestä painavaan sanaan saakka.  Toisessa hotellirakennuksessa puolestaan oli asiakasvetoinen kirjojen vaihtopöytä.

Kirjoja oli kaupan rantaputiikeissa ja lehtiä supermarketeissa. Lukeminen kuuluu edelleen lomaan.

PS. Löykkiöläisten lukulistalla oli pari chic-lit-hupsuttelua ja jostain käsittämättömästä syystä kesken jäänyt Chimamanda Adiechin Americanah sekä Charles Duhiggin The Power of Habit: Why We Do What We Do, and How to Change. 

Paluu tulevaisuuteen

23 Nov

Viime viikkoina löykkiöläiset ovat useassa yhteydessä pohdiskelleet kirjastojen tulevaisuutta. Keskusteluissa ihanaa on ollut se, että niitä on päästy käymään sekä opiskelijoiden että kokeneiden ammattilaisten kanssa.

IMG_3316
Muutosten moottoreita on monia, aikajänteestä riippuen: tekniikka ja sen vaikutukset työkaluihin, aineistomuotoihin ja näiden kautta vaikkapa tilankäyttöön ja asiakaspalvelun ilmentymiin, käsitykset kirjaston yhteiskunnallisesta roolista demokratian edistäjänä, oikeudenmukaisten palveluiden tarjoajana ja näkemysten yhteensaattajana sekä oppimiskäsitysten ja opetusmenetelmien muutokset, jotka näkyvät kouluyhteistyössä mutta myös tulevissa teini- ja aikuisasiakkaissa.

Paluu tulevaisuuteen

IMG_3317Joskus on hyödyllistä palata lähtöruutuun. Millainen oli ensimmäinen työpäiväsi kirjastossa? Minkälaisissa tiloissa urasi käynnistyi, miltä näyttivät aineistot ja välineet, keitä olivat asiakkaat ja työkaverit? Miten työt oli jaettu? Ja mitä ne työtehtävät olivat?

Isohkossa kirjastosssa kysymyksiin tulee hieman erinäköisiä vastauksia henkilökunnan ikäjakaumasta ja työhistoriasta riippuen, silloinkin kun kaikki ovat syntyneet samalla vuosikymmenellä.

Mitä ensimmäisen työpäivän työvaiheista on säilynyt tähän päivään? Mitä ehkä haikailet takaisin, mitkä haluaisit lähettää aikakoneella vuosikymmenien taakse? Oliko ennen kaikki paremmin?

Yksi kokoelma, ziljoona kirjastoa?

Marraskuussa Washington D.C.:ssä järjestettiin ainakin tuotosten perusteella mielenkiintoinen tilaisuus, Future Tense, jossa keskusteltiin kirjastojen tulevaisuudesta, kuinkas muuten.

Slate-verkkojulkaisussa asiaa mietiskelee Jim O’Donnell.  Vuoden 2100 kirjastotilanteen voi hänen tekstinsä perusteella tiivistää näin: yksi kokoelma, ziljoona kirjastoa. Hän visioi tulevaisuuden, jolloin kaikki aineistot hankitaan ja asetetaan käyttöön kerran ja vain kerran, kaikille samalla vaivalla.

Once an encyclopedia or a book or a journal or a database is in digital form, there is no good reason why it should not be made as universally and freely available as possible, and no good reason why it should not be centrally held and maintained.

Kirjastotiloja sen sijaan tässä tulevaisuudenkuvassa on yksi jokaista 3000 asukasta kohti, yhteensä 3 miljoonaa. Paikalliset fyysiset aineistot ovat erikoiskokoelmia, joita myös digitoidaan kaiken kansan käyttöön. Kirjastossa on asiantuntevaa henkilökuntaa kansalaisten tueksi ja lisäksi kanssakäyttäjiä, jotka jakavat tietojaan ja osaamistaan toistensa kanssa.

Readers will still make their way to the 3 million libraries to see whatever unique collections they have, but readers will also find in those places much of what they now go there to find: intelligent people engaged in the work of knowledge and the work of community. Librarians will be there as coaches, mentors, guides, facilitators, and other members of the public will be there as knowledge-seekers, knowledge-sharers, entrepreneurs of the spirit, and entrepreneurs of the world of business.

Tämä tulevaisuus siis tarjoaa lähikirjaston palvelut ja paikalliset aineistot sekä keskitetyn hankinnan ja kuvailun edut. Mitäs siitä sanotte?

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 40 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: