Ops2016: tämän päivän koululaiset – huomisen aikuisasiakkaat

1 Jou

Löykkiöläisten osalta vuoden viimeinen ops2016-tilaisuus osui Hattulaan, missä muun muassa mietittiin kirjaston ja opettajien kesken yhteisiä teemoja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin, yhteistyösopimuksiin kirjattavia asioita sekä itse kunkin seuraavaa askelta päivän teemoihin liittyen.

Mitä ops kertoo huomisen asiakkaista?

Kuten aiemmissa Pietarsaaressa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä järjestetyissä päivissä, myös Hattulassa todettiin ops-uudistuksen sisältöjen olevan kirjastolle tärkeitä useista syistä: kyse on tietenkin kirjaston ja koulun yhteistyöstä, mutta myös koululaisista kirjaston asiakkaina koulutyön ulkopuolella.

Oppimiskäsitykset, opetusmenetelmät ja ajatukset oppimisympäristöistä vaikuttavat myös kirjastojen tulevien aikuisasiakkaiden odotuksiin, tarpeisiin ja niiden ilmenemismuotoihin. Yhteinen tiedonrakentelu ja tutkiva ja ilmiöpohjainen oppiminen muokkaavat tämän päivän oppilaista todennäköisesti erilaisia käyttäjiä kuin tämän päivän asiakkaat. Mitä 2016 syksyllä koulu-uransa aloittavat ekaluokkalaiset toivovat kirjastolta teineinä tai kolmekymppisinä?

Vuoden viimeinen ops2016-tilaisuus löykkiöläisille osui Hattulaan, missä muun muassa mietittiin kirjaston ja opettajien kesken yhteisiä teemoja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin, yhteistyösopimuksiin kirjattavia asioita ja itse kunkin seuraavaa askelta päivän teemoihin liittyen.

Yhteistyöstä mustaa valkoiselle

Hattulassa käytännön yhteistyö koulun ja kirjaston kesken sujuu, mutta tietoa kirjaston osaamisesta ja palveluista ei ole kaikilla opettajilla ja luokka-asteilla yhtä paljon. Keskusteluissa kirjattiin sopimuksiin sijoitettavia asioita:

  • kuntatason tavoitteet
  • yhteistyön rakenne: mitä? missä? milloin?
  • toimijoiden vastuualueet ja sitoutuminen
  • aikataulutus ja toiminnan säännöllisyys – tapaamisista sovittava, kiire ei peruste
  • eri luokka-asteilla käsiteltävät aiheet
  • tavoitteiden toteutumisen seuranta
  • rahoitus
  • kirjaston ja koulun henkilöstön perehdyttäminen
  • oppilaiden osallistaminen

hattulaKumppanilta toivotaan, puolin ja toisin: 

  • aktiivista, avointa ja säännöllistä yhteydenpitoa, tiedotusta
  • avoimuutta, ennakkoluulottomuutta, vapaaehtoisuutta, kiinnostusta
  • perehtymistä kumppanin toimintaan
  • joustavuutta
  • yhteisen päämäärän muistamista: elinikäinen oppiminen
  • kritiikin ja kehujen antamista ajantasaisesti, jotta kehittäminen mahdollista
  • yhteistä suunnittelua
  • yhteisiä tapaamisia
  • yhteyshenkilöiden nimeämistä

Seuraava askel

Lopuksi mietittiin, mikä on seuraava vaihe yhteistyön edistämisessä arkisessa aherruksessa.

  • kysely kirjastolle mediataitoviikosta (helmikuussa)
  • suunnitelma paperille
  • kirjasto-/koulumaailmaan tutustuminen, alan opiskelu
  • yhteinen ops-suunnittelu
  • vastuuhenkilöiden nimeäminen
  • perehtyminen mediakasvatukseen

Jälleen asiat konkretisoituivat ja kiinnittyivät toimijoiden omaan arkeen, kun osallistujat pääsivät keskustelemaan yhteisessä tilaisuudessa. Näin asiat etenevät: keskustellen, yhdessä pohtien.

 

 

Ops2016: ilmiöistä integrointiin

27 Mar

Päivä Helmetissä

Mitä antaa lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea? Vastaava asetelma iski mieleen HelMet-kirjastojen ops2016-tilaisuudessa. Kun yhteistyön rakenteet ovat kohdillaan, kirjaston edustajat mukana paikallisen opsin suunnittelussa ja kirjatrailereiden tekeminen oppilaiden kanssa arkipäivää, mitä sanoa monilukutaidosta, kirjastosta oppimisympäristönä tai tehdyn yhteistyön dokumentoinnin merkityksestä. Vetäjää vähän jännitti.

Päivä oli kuitenkin löykkiöläisten näkökulmasta antoisa. Jälleen korostui yhteisen suunnittelun ja keskustelun merkitys kirjastoammattilaisten ja opettajien kesken. Edelleen on avattava kirjastolaisten osaamista ja kirjaston tarjoamia palveluita koululle, vieläkin pitää puhua alan ydinosaamisesta, tiedonhaun prosessista ja sen osasista. Edes monin tavoin malliesimerkkiä edustavan pääkaupunkiseudun kaikki koulut eivät tiedä ja tunne yhteistyön mahdollisuuksia.

Ops-uudistus ei tee tarpeettomaksi nykyisiä toimintamuotoja. Lisäksi tarvitaan enemmän opetusssisältöihin ja oppimistehtäviin integroitua kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta. Tarvitaan myös erilaisia tekstilajeja yhdistävää tekemistä, monimediaisuutta.

Hyvä jakoon

Myös Pasilan auditoriossa pistettiin hyvä kiertämään. Ryhmät kävivät läpi itse kunkin edustaman toimipisteen parhaita käytäntöjä niin yhteistyön rakenteiden, sopimusten kuin toimintamuotojenkin osalta.

Paperille päätyivät:

  • Toimivat viestintäkäytännöt, joidenkin kanssa sähköposti, Wilma, paikaliset järjestelmät
  • Säännölliset yhdyshenkilöiden kokoukset esim. lukuvuoden alussa
  • Kirjastolaiset opettajien kokouksissa, kuuntelemassa toiveita, kertomassa toiminnastaan, tutustumassa
  • Osapuolten aktiivisuus: henkilökohtaiset kohtaamiset, kasvokkaiset kontaktit, kirjasto menee koululle ja tutustuu toimintakulttuureihin
  • Viralliset rungot yhteistyölle. Näistä seuraa palvelutakuu ja tasa-arvoa oppilaille
  • Sopimukset: pidetään tapaamisia säännöllisesti, varmistavat toiminnan, perustaso säilytetään myös niukkoina aikoina
  • Koodaus – robotti-animaatiot
  • Tietorakettipeli 7-luokkalaisille
  • Kirjatrailerit, oppilaiden ideoimat
  • Toiminnallisuus ja vuorovaikutteisuus: digitarinat, animaatiot, kirjastosuunnistukset
  • Kirjastoauto koululle
  • KULPS! Kirjastopolku, kulttuuri- ja liikuntapolku
  • Elämyksellinen kirjallisuuden avaaminen

Hengenvahvistusta

Vanhoja tietoja ja osaamista on päivitettävä, uutta opittava jatkuvasti. Tämä ei kirjastoissa millään muotoa ole yllätys. Osallistujat listasivat koulutustarpeita, jotka liittyvät:

  • laitteiden, esim. tablettien, hallintaan ja tvt-taitoihin
  • tiedonhakutaitojen päivitykseen
  • pedagogiseen osaamiseen, ryhmän ohjaamiseen
  • e-aineistoihin, erityisesti koulujen kannalta ja
  • tekijänoikeuksiin

Kaikelle tälle löydettiin paljon sovelluskohteita ilmiöpohjaisen ja tutkivan oppimisen hankkeissa ja monialaisten teemojen käsittelyssä. Miltä kuulostaisi Harry Potter -teemapäivä, jossa yhdistyy kotitalous, kemia, liikunta ja kirjallisuus tai avaruus-teema, johon kuuluu niin scifiä, pelejä, verkkoaineistoja kuin elokuvia? Koulutyössä teemat tulevat olemaan pitempiä kuin teemapäivät, kirjasto voi opetuksen eheyttämiseen vastata resurssien rajoissa omilla lyhyemmillä tapahtumillaan. Joka tapauksessa hahmotusharjoitus ilmiöiden tarkastelusta opetuksessa herätti uusia ideoita ja oivalluksia.

Ops2016: yhdessä eteenpäin

26 Mar

Uudistettavat opetussuunnitelmien perusteet herättävät keskustelua, vaativat pohtimista – ja tarjovat paljon tarttumapintaa koulun ja kirjaston yhteistyöhön. Aiheesta keskusteltiin lähes 50 osallistujan kesken Hämeenlinnassa tällä viikolla. Tavoite on yhteinen: oppimisen tukeminen ja monilukutaidon edistäminen.

Ops2016-teksteihin sisältyvät laaja-alaista osaamista, monialaisia oppimiskokonaisuuksia, monilukutaitoa ja oppimisympäristöjä käsittelelvät kohdat koskettavat monin tavoin myös kirjastoja. Erillisten ja irrallisten kirjastonkäytön ja tiedonhaun opastusten sijaan tai vähintäänkin lisäksi tarvitaan oppimissisältöihin selkeästi niveltyviä tapoja edistää tiedonhallinta-, informaatioluku- ja monilukutaitoja.

Mittava kokonaisuus haukattavaksi yhden päivän aikana – pureskelu jäikin tehtäväksi omalla työpaikalla.

Osaaminen näkyväksi

Koulutuspäivän kannalta oli hedelmällistä, että kirjastoammattilaisten lisäksi mukana oli myös opettajia: äidinkielen ja luokanopettajia ja rehtoreita.

Keskustelujen perusteella vahvistui mutu-tuntuma: edelleen on ponnekkaasti tehtävä kirjastojen osaamista näkyväksi. Opettajat eivät osaa kysyä ja pyytää, ellei kirjastojen asiantuntemuksesta ole käsitystä. Sekin kirjastohenkilökunnan on hyväksyttävä, että ensimmäinen askel on todennäköisesti otettava kirjastosta koulun suuntaan; yhteistyöhön ei tulla noutamaan tiskin takaa.

Mitä mukaan sopimuksiin?

Ennen kuin yhteistyötä käytännössä toteutetaan tarvitaan yhteinen suunnitelma, yhteistyön dokumentointi. Parasta olisi, jos yhteistyöasiat kirjattaisiin paikallistason opseihin, vähintään olisi tehtävä yhteistyösopimus, jonka molemmat toimialat hyväksyvät.

Osallistujat listasivat ryhmissä, mitä yhteistyösopimuksissa pitäisi ottaa huomioon ja mihin suunnittelussa tulisi ottaa kantaa, mistä pitäisi muistaa keskustella yhdessä. Samat asiat ymmärrettävästi toistuivat tarralapuilla (kyllä, sama tekninen työväline käytössä jälleen):

  • sitouttaminen yhteistyöhön sisällyttämällä yhteistyöasiat opsiin
  • säännölliset kokoontumiset, yhteissuunnittelu ja arviointi
  • yhteiset tavoitteet
  • aikatauluista sopiminen
  • vastuu- tai yhdyshenkilöiden nimeäminen (vaikka yhteistyössä tekijöitä voi olla enemmänkin)
  • roolien ja velvollisuuksien määrittely
  • resursoinnista sopiminen
  • aktiivinen tiedottaminen kouluille
  • kirjasto veso-päiviin ja ope-kokouksiin
  • yhteiset suuntaviivat oppilaiden kanssa
  • kirjasto kouluun vai koulu kirjastoon?

Seuraava askel?

Paikallinen ops-suunnittelu on kunnissa juuri käynnistymässä. Opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet ovat lausuntokierroksen jäljiltä viimeistä silausta vailla. Nyt on kirjastojen hyvä – ja korkea – aika selvittää, missä omassa kunnassa mennään.

Hämeenlinnassa kirjattiin päivän päätteeksi ylös seuraava askel, iso tai pieni. Muistiinpanot käyvät muistilistasta:

  • tutustun päivän aineistoihin ja linkkeihin, käyn sisällön läpi työpaikalla muun henkilökunnan kanssa
  • tutustun tarkemmin opsin perusteisiin
  • selvitän opetusvirastosta paikallisen ops-suunnittelun aikataulun ja tarjoudun mukaan työryhmiin
  • keskustelen rehtorin kanssa ja sovin kirjastoyhteistyön esittelystä (ope) / yritän sopia tapaamisen koululla, menen koulun johtajien juttusille, otan yhteyttä kouluun (kirjastonhoitaja),
  • vien julisteen koulujen ilmoitustaululle

Osa askelista suuntaa jo käytäntöihin monilukutaidon integroinnissa opetussisältöihin:

  • opiskelen ipadin käyttöä, mediakasvatusta jne.
  • suunnittelen lähdekritiikkiin keskittyvän verkkotiedonhaun tunnin
  • kysyn aiheita verkkokirjasto-opetukseen aineenopettajilta
  • teen tietokilpailun lukudiplomin kirjoista
  • toteutan monilukutaitoa edistäviä työtapoja, esim. ”luetaan, näytellään, kuvataan”
  • seuraavassa lukupiirissä arvioimme kirjan kannen ennen lukemista, lukemisen jälkeen piirrämme sopivammat kannet
  • katson kirjastonkäytön opetuspakettia uusin silmin
  • mietin uudelleen mediakasvatusta, jotta se vastaisi paremmin uutta opsia
  • viilaan tiedonhaun opetusta vastaamaan paremmin opetuksen sisältöjä (kirjastonhoitaja) / mietin sopivan sisällön kirjastoyhteistyöhön (opettaja)

”Jalka oven väliin hinnalla millä hyvänsä”, totesi yksi kirjastoammattilaisista seuraavana askeleenaan. Hyvää tästä seuraa!

Vuoropuhelua kirjastoon!

25 Mar

Löykkiöläiset osallistuivat maanantaina puolikkaaseen muutospäivään Salossa. Aamupäivän aikana käsiteltiin kokolailla samoja kysymyksiä kuin edellisellä viikolla Kokkolassa: miten muutoksesta selvitään, kuinka isot megatrendit näkyvät kirjastojen – ja asiakkaiden – arjessa.

Asiaa oli käytettävissä olevaan aikaan nähden runsaasti. Alussa ehdittin kuitenkin esittäytyä ja kertoa omista maanantaiaamuisista tunnelmista, lopussa listattiin palveluja, toimintoja, työvaiheita, joita voisi jättää vähemmälle tai joista kokonaan voitaisiin luopua sekä niitä, joita voitaisiin lisätä ja kehittää.

Parikymmentähenkisen ryhmän tarralappuäänestyksessä kärkeen selvisivät:

Näitä lisää:

  • keskustelu koko henkilöstön kesken ja asiakkaiden kanssa, vuoropuhelu – ylivoimainen voittaja!
  • uusien asiakasryhmien haltuunotto
  • asioiden priorisointi asiakkaan näkökulmasta
  • läsnäolo

Päivän aikana manittiin muutenkin useaan otteeseen vuorovaikutuksen, sisäisen viestinnän ja tiedonkulun tarve etenkin muutosvaiheissa.

Vähentää voisi seuraavia: 

  • asioiden märehtiminen
  • turhan sähköpostin lukeminen
  • kirjojen ’täydellinen’ korjaaminen

Päivän palautteesta selvisi, että vähempi olisi ollut enempi: kaikkia isoja asioita ei puolikkaassa päivässä selätetä edes esittelyn tasolla.

Vuoropuhelua on syytä lyhyeenkin aikaan mahduttaa entistä enemmän myös koulutuksissa – osallistujat jakavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan mielellään! Seuraavat kuulijat hyötyvät palautteesta, josta puhuja pyysi välittämään kiitokset!

Muutos: järki vai tunteet?

20 Mar

kuva (17)Löykkiön kirjaston henkilökunta on ilokseen päässyt läheltä seuraamaan Kokkolan kaupunginkirjaston kehitys- ja virkistyspäiviä, joissa kirjastoammattilaiset ovat keskustelleet toimintaympäristön monista muutoksista ja siitä, kuinka ne itse kunkin työhön ja toimipisteeseen vaikuttavat.

Vaikka liikkeelle on lähdetty megatrendeistä, kansainvälisistä kehityslinjoista ja isoista esimerkeistä, on huomattu esimerkiksi IFLAn kehitystrendien ilmiintyvän myös keskipohjalaisessa kirjastoarjessa. (Aiheesta tiivis esitys Riitta Kankaan Kirjastolehdessä julkaistussa tekstissä: http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/436/think-big-act-small/)

Keskusteluissa tulivat esiin niin asiapitoiset perustelut kuin luopumisen tuska. Toisaalta huomattiin, ettei kaikki muuttuminen ole negatiivista ja ahdistavaa. Muutosta on myös uuden oppiminen, mitä jokaisen osallistujan kohdalla oli – tietenkin – viimeisen vuoden aikana tapahtunut, kun asiaa tarkemmin ryhdyttiin pohtimaan.

Mikä muuttuu kirjastossa?

Päivän aikana mainituiksi tulivat omatoimikirjastot (kuinka paljon ammattityötä kätkeytyy toimivan omatoimiaukiolon taakse: poistoja, esillepanoa, järjestämistä, reittien helpottamista), kirjastojen käyttö työn tekemisen paikkoina, värkkäyksen ja hiljaisuuden ristiriita/yhdistäminen, kohderyhmäajattelun pöllyttäminen (yksinasujat? etätyöläiset? mielenterveyskuntoutujat? virastoissa jonottajat?), kirjaston ja koulun yhteistyö (OPS2016, opettajien tukeminen, tämän päivän koululaiset huomisen aikuisasiakkaina), asiakkaiden osallistaminen suunnitteluun, kehittämiseen (ml. ongelmaratkaisu – huudetaanko vai ollaanko hiljaa?), hankintoihin.

Sen saat mistä luovut?

 

kuva 2Entä miten totuttujen, perinteisten palveluiden sekä uusien väylien ja työkalujen ja aineistomuotojen yhdistämisen ja rinnakkaiselon edellyttämät muutokset näkyvät organisaatiossa, työnjaossa, tehtävänkuvissa? Onko prosesseissa vaiheita, joista ei uskalleta tai huomata luopua, vaikkei niillä nykyisellään ole merkitystä?

Miksi leimoja pitää lyödä säädetty määrä, minkä takia poistokirjoja seisotetaan eteisessä viikkotolkulla, vaikka ne eivät ensimmäisten päivien jälkeen liiku? Tarviiko tiskissä istua varmuuden vuoksi ja pitääkö kirjastossa olla oma osasto musiikille tai elokuvalle tai tietopalvelulle, koska ennenkin on näin ollut?

Vetäjä ei kysymyksiin vastannut, surina kävi osallistujien päissä.

Miten käy asiakkaan? (Usein ei kuinkaan, jos rutiineista puhutaan) 

Kun tarkastellaan sisätöitä ja niiden vaiheita, kannattaa kysyä, miten jonkin osasen poisjättäminen tai virtaviivaistaminen vaikuttaa asiakkaan saamaan palveluun? Heikentääkö se palvelua? Parantaako se? Etenkin jos sillä ei käyttäjän kannalta ole merkitystä, sen sietää heivata yli laidan.

kuva 3Koska aamupäivä kului sisällä istuessa, keskellä päivää kaikki jakoivat kaksituntisen haluamallaan tavalla ruokailun ja ulkoilun kesken. Villa Elban meri-ilma virkisti siinä määrin, että iltapäivän ryhmäpohdinnat etenivät varsin vauhdikkaasti.

Vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua ja jotain sinistä

Lokakuun lopussa kokoontunut puolikas henkilöstöstä pohti mitä kirjastossa pitäisi olla lisää, mitä voisi vähentää, mitä uutta ottaa käyttöön ja mistä olisi mahdollista luopua.

Negatiivisuus ja vastarinta valittiin hylättävien koriin, samoin voitaisiin luopua käsikirjastosta ja ’kaikkea kaikille’ -ajattelusta toimipisteiden tasolla – kokonaisuus syntyy erilaisten, lähiympäristönsä näköisten kirjastojen ryppäästä.

Vähemmän stressiä ja turhia rutiineja, kiitos, todettiin yksimielisesti. Osastojen välisiä rajoja toivottiin matalammiksi. Lisää saisi olla tapahtumia ja vierailuja, tiedotusta ja työniloa.

Uusia avauksia, kokeiluja ja kehittämiskohteita kokkolalaiset listasivat useita: sunnuntai-aukiolot, erilaiset pop up -kirjaston ilmentymät sekä infotaulu kirjastoon. Sekä asiakkaiden että henkilöstön osaamisen voisi myös tehokkaammin valjastaa kehittämistyöhön.

Kotieläintarha? Kulkukoirat, lypsylehmät ja muut muutoseläimet

kuva 2Henkilökunnan toinen puolisko osallistui virkistys- ja kehittämispäivään tänään. Samoja asioita lajiteltiin hieman erilaisiin koreihin käyttämällä Bostonin matriisia.

Tähdiksi, joihin edelleen satsataan ja jotka ovat kirjaston vahvuuksia, laskettiin henkilökohtainen asiakaspalvelu, koulun ja kirjaston yhteistyö ja kirjastoauto. Perinteisistä, tutuista lypsylehmistä uhanalaisiksi ovat siirtymässä käsin hoidettavat lainaus- ja palautustoimet, aineiston varastointi, painetut lehdet ja dvd-levyt.

Uusia avauksia, kehittämistä ja kokeiluja tarvitaan osallistujien mukaan mediakasvatuksessa ja kirjastonkäytön opetuksessa niin koulu- ja opiskeluikäisille kuin aikuisillekin. Kirjavinkkaus on vahvoilla, e-aineistoihin on kiinnitettävä huomiota ja Melinda-metatietovarantokin tuli mainittua kysymysmerkkinä, jota ei voi ohittaa.

Turha byrokratia on hylkäyslistalla – mutta vaatii vielä tarkempaa määrittelyä. Dvd-elokuvia eivät kaikki pitäneet enää tarpeellisinia; lehtien muovitus, poistokirjojen  myynti ja liikuntavälineiden lainaus keräsivät hajaääniä lakkauttamiskohteina.

Ylivoimainen ykkönen oli kuitenkin päällekkäinen varastointi: miksi säästää samoja, vähemmän lainattuja aineistoja useassa toimipisteessä, kun yhteisellä kokoelmapolitiikalla voitaisiin järkeistää tätäkin toimintaa.

Vasta herättelyä

Kehittämispäivässä ei tehty päätöksiä, eikä sovittu linjauksista. Tarkoitus oli herättää keskustelua – ihmetystäkin ehkä. Tavoitteena oli myös tutustua siihen, mitä kollegoiden päässä surraa: arjessa asioita ei ehditä samalla tavalla käsitellä, eikä kahvipöydässä muutosasioita oteta puheeksi. Nyt pyrittiin luomaan ymmärrystä ja yhteisymmärrystä henkilöstön kesken. Palaute kertoo (pian), lähestyttiinkö päämäärää.

Viikon luontoääni: muutosvastarinta?

11 Mar

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja kirjastomaailmaan muutospuhetta. Sitä voi Salon seudulla tulla kuulemaan, kommentoimaan ja vastustamaankin 24.11. Ilmoittautumaan ehtii, viimeinen mahdollisuus 19.11. Ilmoittautua voi paitsi AVIin, myös osoitteeseen pjokitalo @ gmail.com .

Muutos ja miten selvitä siitä hengissä  

 ma 24.11.2014 klo 9 – 12

Salon kirjasto, Laurinsali, Vilhonkatu 2

 

Lounais-Suomen AVI, Varsinais-Suomen maakuntakirjasto ja Salon kaupunginkirjasto järjestävät yhdessä muutoksia käsittelevän lyhyen tapahtuman, jossa tarkastellaan ja eritellään muutoksia, jotka asettavat haasteita ja paineita kirjastoille ja niiden työntekijöille.

  • Miten kirjastolaisen tulisi suhtautua näihin?
  • Voiko toimintaa kehittää muutoksen aikana? Pitääkö kehittää?
  • Onko muutos ankeuttaja? Voiko muutoksesta nauttia?

Viikon luontoäänenä muutosvastarinta.

 

Vetäjänä Päivi Jokitalo

 

klo 9.00 – 9.30            Aamukahvi ja keskustelua toiveista ja tavoitteista

klo 9.30 – 12.00           Kaikki muuttuu – muutos pysyy

 

Ilmoittautumiset viimeistään 19.11.2014 mennessä.

Tervetuloa!

Hologrammi-Helsinki, Jeppis ja muita kirjallisia ympäristöjä

8 Mar

Kooltaan intiimi Vaasa Littfest on mukava jatko Suomen oloissa mammuttimaisille Helsingin kirjamessuille. Vaikka Birgitta Bouchtia ja Lars Sundia kuulin Helsingissä useampaan otteeseen, lauantai-iltapäivän puheet eivät olleet millään muotoa tylsiä, liian tuttuja tai aiemmin puhkikuultuja. Lisäksi Petterin sohvalla keskustelivat Tommi Liimatta, Åke Edwardson ja Virpi Hämeen-Anttila.

Liimatan Jeppis on lukukokemuksena vielä edessäpäin. Hauska ennakkotieto oli, että sillekin lienee luvassa jatkoa kuten myös samaan kaupunkiin sijoittuvalle Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja -kirjalle. Jeppis starttaa 80-luvulta, Kolme sisarta vuodesta 1948. Jeppis-kirjan Liimatta ahmii Tekniikan Maailmoja, Kissin glamrockia, pyörittää Tandbergin nauhuria ja soittaa kitaraa kuten muutkin samanikäiset. Muut hylkäävät aikuistuttuaan menneen maailman huvinsa, Liimattakin muut osuudet, mutta kitaransoitto jää.

Bitte kertoo taas lisää Förklädd och naken – kirjassa esiintyvästä äidistään, etenkin äidin elämänpituisesta suhteesta Göstan kanssa. Gösta oli naimisissa tahollaan, kuten myös Birgittan äiti. Pari kirjoitti rakkauskirjeitä, taisi tavatakin, ja päätyi lopulta yhteen 75-80-vuotiaina. Tämä tarina ei kuulu nyt julkaistuun elämäkertaan, mutta äidin käytöstä, tiukkaa, etäistä ja kylmääkin kasvattajanotetta se ehkä osaltaan selittää tai valaisee. Lapsi ei tällaisia motiiveja pysty tunnistamaan.

Åke Edwardson oli ennakkoon kertonut tekevänsä kymmenosaisen sarjan Erik Winteristä kertovia VasaLittdekkareita. Määrän tultua täyteen hänestä kuitenkin tuntui, että Winter istui yksin, unohdettuna tuolillaan talon kellarissa ja tuijotteli toimettomana seinään. Koska ilman kirjailijaa hän ei tuoliltaan voinut nousta, Edwardsonin piti jatkaa kirjoittamista. Sarja jatkuu. Winter aloitti Edwardsonin mukaan Ruotsin nuorimpana komisariona, joten tavoitteena voisi olla tehdä hänestä kirjallisen historian vanhin. Se saattaa tosin vaatia tulevaisuudessa paljon, eläkeikä kun nousee myös naapurissa.

Virpi Hämeen-Anttila puhui paitsi dekkaristaan Yön sydän on jäätä, myös kiinnostuksestaan Helsingin historiaan yleensä ja omasta ’luokkahyppelystään’. 1920-luku valikoitui dekkarin ajankohdaksi, koska 60-luku ’on ahdas kuin 60-luvun vaatteet’, pieniä vähän joka puolelta. Vanhempien nuoruusaika, jolloin ’aina oli köyhää, aina oli nälkää’ ja puutetta ei sekään tuntunut sopivan tulevaan kirjaan. Oma 20-luvulla nuoruuttaan elänyt isoäiti sen sijaan oli kuvissa aina moitteemasti ja ennen kaikkea kauniisti pukeutunut, vaikkei varakas ollutkaan. 20-luku oli kiinnostava myös poliittisen ilmapiirin kannalta: tuore itsenäisyys, hiljattain käyty sota, kieltolaki, polarisointunut kansa ja luokkaerot. Lopulta aikakauden polittiinen historia ja vaatteiden estetiikka ratkaisivat!

Kirjan etsivä Karl Axel Björk tasapainoilee monin tavoin kahden maailman välillä: suomen- ja ruotsinkielisen, aatelissuvun ja virkamiesluokan. Isoäidin vaatetukseen liittyvä esteetikon mielenlaatu sai kirjallisen ilmiasun Björkissä. Itseään Hämeen-Anttila kutsui ”suuren suomalaisen säätykierron tulokseksi”, ’luokkahyppelyn’ seurauksena akateemiseen luokkaan kivunneeksi. Köyhänä opiskeluaikanaan Virpi Hämeen-Anttila käveli Helsinkiä ristiin rastiin miehensä Jaakon kanssa. Hän tuntee kaupungin läpikotaisin ja tietää, missä huoneistoissa haluaisi äkkirikastumisen jälkeen asua. Kirjassa esiintyvät kauniit vanhat rakennukset Hämeen-Anttila näkee ’hologrammi-Helsingissä’ ympärilleen katsellessaan.

Petter Lindbergin kulttuuriohjelma Lasso: http://svenska.yle.fi/program/lasso

Vaasa Littfest: http://littfest.vaasa.fi/

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 32 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: