Nyt on mielensäpahoittajilla ylikuormitusta kirjastoalalla! Ensin useiden löykkiöläisten synnyinsijoilla sijoitetaan Suolahden kirjastotoiminta ostarin nurkkaan lukusaliksi ja kirjastoksi rakennetuun tilaan siirretään päiväkoti. Autopalvelujakaan ei Äänekosken syrjäkylillä katsota tarvittavan, kyllä se lehdenluku on suolahtelaisille ihan riittävää sivistystä.
Hyvänä kirjastokaupunkina tunnettu Lahti on sekin sivistyssuunnittelun ytimessä. Lähikirjastoissa, kirjastoiksi suunnitelluissa, tapahtukoon jatkossa muuta. Kirjastotoiminnaksi riittää kokoelmien – kirjastopisteiden – pyöritys lähiklinikoiden tai lasten palvelukeskusten yhteydessä, pääosaksi aulatiloissa.
Päijät-Hämeessä kirjastot ovat olleet päättäjien mielessä myös Hollolassa, missä kirjastotoimenjohtajaa ei enää katsottu tarvittavan. Kyllähän kuntaliitosten yhteydessä asiat taas hoituvat lain kirjaimen mukaan, piankos vanha pitäjä on liitetty osaksi Lahtea.
Erityisesti löykkiöläisiä harmittaa siksi, että Lahdessa kirjasto kuulee ja kuuntelee käyttäjiään systemaattisesti, herkällä korvalla, palveluita asiakaspalautteen avulla kehittäen, mutta päättäjät eivät näemmä kuuntele kirjaston asiantuntijoita omia suunnitelmiaan tehdessään. 
Pistää vihaksi, Löykkiössä, missä toistaiseksi pääkirjasto ja yksi lähikirjasto on säilytetty ja autopalvelujakin ostetaan naapurilta reuna-alueille. Kehittämisestä on keskusteltu päättäjien ja poliittikojen kanssa yhteisymmärryksessä ja suunnitelmat on aina tuotu kirjastolle hyvissä ajoin tiedoksi.
Kirjaston katsotaan meillä tukevan muita kunnan palveluita ja toimialoja, joiden kanssa yhteistyössä on kirjaston tiloissa järjestetty terveysneuvontaa, iltapäiväkerhoja, sosiaalitoimen tiedotusta ja opastusta verkkoasioinnissa ikäihmisille. Paikallisessa marketissa mainostetaan kirjaston palveluita (”Meillä on asiaa myös maidosta ja makkarasta” ja ”Kirjastossa tiedetään, missä pippuri kasvaa”).
Vaikeat asiat ovat kunnallisessa päätöksenteossa niukoissa oloissa vastakkain, mutta onko kirjastotiloja tarkoituksenmukaista ottaa muuhun käyttöön ja siirtää kirjastopalveluita auloihin ja nurkkiin? Kuka siellä käyttäjiä opastaa? Minkälainen kokoelma sinne mahtuu? Kuinka näpsäkästi yleisötilaksi rakennetusta kirjastosta sukeutuu pienten ihmisten käyttöön päiväkoti? Ja säästetäänkö tässä aikuisten oikeesti jotakin (koska säästötoimet moisiin muutoksiin yleensä ovat kimmokkeena)? Kysymme vaan.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 