Tarinat kirjastoista, tarinat ihmisistä?

Kirjastoissa on lukemattomia tarinoita, sen kaikki tietävät. Ja kyllä, lukemattomia sanan monissa merkityksissä. Mutta missä kuulemme kirjastoissa syntyviä tarinoita, missä kerrotaan kirjastojen alulle panemista tapahtumaketjuista, kirjastojen edesauttamista kohtaamisista? 

Ryan Holidayn blogijuttu Good Things Happen in Book Stores vakuuttaa lukijan kirjakauppojen tarpeellisuudesta: kirjakaupoista tarttuu mukaan enemmän kuin kirjoja, sieltä kävijä löytää sisältöä elämäänsä, merkityksiä, joskus jopa elämänkumppanin. 

IMG_6397Löykkiöläiset ovat aivan samaa mieltä. Kivijalkakirjakaupat ovat ihania. Päämäärätön selailu viihtyisässä tilassa on ihanaa. On mahtavaa, kun samalla voi halutessaan istahtaa upottavaan nojatuoliin, unohtua lueskelemaan, hymyillä samanmielisille kanssa-asiakkaille ja ehkä juoda kupin kahvia.

Tällaisiin kirjakauppohin Löykkiön kirjaston henkilökunta on osunut Reykjavikissa, New Yorkissa, Amsterdamissa ja Oxfordissa, Suomessa entistä harvemmin. 

Holidayn blogikirjoitus todistaa, kuinka kirjakaupat ovat kirjailijan asialla. Ne nostavat esiin kirjoittajia, jotka muuten jäisivät myyntimenestysten varjoon. Kirjakaupat ovat tietenkin myös lukijan asialla: ne kuratoivat julkaisutulvaa, esittelevät, valikoivat, tarjoavat teoksille kontekstin.

Bookstores also host events. Bookstores get kids hooked on reading with weekly story time. Ethnic bookstores provide community for refugees and immigrants; feminist bookstores are a launching pad for political activism; for over a century, Christian Science Reading Rooms have provided a quiet place for prayer and study. Porter’s Square Books in Boston recently launched its own “writer in residence” program. Recovery Cafe and Bookstore in Florida hosts meetings for recovering addicts.

Holiday kirjoittaa kauniisti kirjakaupoista, joiden kirjailijaillat, kirjallisuustapahtumat, ja satutunnit yhdistävät erilaisia asiakkaita, kirjakaupoista, jotka toimivat maahanmuuttajien kohtaamispaikkoina, yhteiskunnallisen keskustelun näyttämöinä, hiljentymisen tiloina, joihin kaikki ovat tervetulleita uskonnollisesta, poliittisesta tai etnisestä taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta. 

Blogiteksti kertoo kirjakauppojen vaikuttavuudesta, joka ylittää niiden kaupallisen ulottuvuuden. Se esittelee kirjakaupat ihmisyyden tyyssijoina, joissa kaikki tarinat ovat läsnä ja joissa koko ajan syntyy uusia tarinoita. Kaikki edellä mainittu pätee myös kirjastoihin. 

Näitä tarinoita meidän pitäisi muistaa kertoa myös kirjastoista: kuinka moni nuori on kohdannut kirjaston kirjoissa kaltaisensa, kuinka moni maahanmuuttaja saanut kielikahvilassa ja läksykerhossa kosketuksen ympäröivään yhteiskuntaan, kuinka moni apua tarvitseva saanut opastusta verkkopalveluiden tai vastahankitun tabletin käytössä. Nämä tarinat avaavat tilastoja ja konkretisoivat hankeraportteja. 

Mainokset

Kirjastopöhinää luvassa

Löykkiöläiset ovat monen muun kirjastoammattilaisen tavoin entistä vakuuttuneempia kirjastojen tarpeellisuudesta. Kirjasto on monella tavalla demokraattinen projekti ja palvelu: avoin tila, eri näkemyksiä yhteensaattava, ovia ja ikkunoita muihin maailmoihin avaava.

Tänään jos koskaan tarvitaan tukea kriittiselle lukutaidolle, erilaisille ajatuksille altistumiselle  ja avoimelle vuorovaikutukselle. Kirjaston tarjoamat ainekset kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämiseen ovat entistä tärkeämpiä vaalipäivän jälkeen.

Kirjastolaki on parhaillaan uudistettavana ja parannetun ja päivitetyn version on tarkoitus astua voimaan 1.1.2017. Työryhmä on asetettu, ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiä kartoitetaan kevään aikana työpajoissa.

Keskustakirjastohankkeessa vuorovaikutussuunnittelijana toimiva Virve Miettinen huhuilee Facebookissa:

Uuden kirjastolain valmistelussa huomioidaan demokratiakehitys. Kirjastoista halutaan vielä enempi yhteisöllisiä oppimisen, työskentelyn ja kansalaisosallistumisen paikkoja, joissa sekä vaikuttamismahdollisuudet vahvistuvat että syntyy avoimempaa hallintoa. Me halutaan sinut – juuri sinut & teidät kaikki – valmisteluun mukaan. Kerro – mikä on paras tapa saada sut koukutettua kirjastolakinikkariksi yhdessä meidän kanssa?

Ei näin
Ei näin

Käyttäjien, kuntalaisten ja kansalaisten näkemyksiä prosessissa todella kaivataan. Opetus- ja kulttuuriministeriö tarjoaa asianomistajana työpajatyöskentelyä aktivisteille. Kirjastopalveluiden saavutettavuuteen keskittyvä, lajissaan ensimmäinen paja järjestetään 11.5 – mukaan mahtuu 40 innokkainta. Tarkemmat tiedot ministeriön ilmoituksesta.

Löykkiössä iloitaan uusista osallistamisen muodoista: kuntalaisia vartenhan kirjastot ovat olemassa ja heidän palvelemiseensa parhaalla mahdollisella tavalla lakikin tähtää.

Mutta kuinka valmisteluaika hyödynnettäisiin tehokkaimmin? Harvat tulevat tilaisuuksiin, eikä astetta helpompi kommentointi otakantaa.fi -palvelussakaan tavoita tai innosta kaikkia. Entä jos uudistuksen – ja kirjastoasian – ympärille syntyisi some-pöhinää pitkin matkaa?

Hastag #uusikirjasto on käytettävissä tähän keskusteluun kaikissa verkkoympäristöissä. Myös vaalien yhteyteen sytynyt #kirjastopuolue, kaikkien kirjastonkäyttäjien yhteinen ja kollektiivinen edunvalvoja pysyy hengissä, kun sitä hyödynnetään.

Some-läsnäolo voi toimia kevytosallistamisen väylänä, kuten työryhmään kuuluva Espoon Jaana Tyrni totesi ryhmän ensimmäisen kokouksen aikana. ”Ota kantaa -palvelut sinänsä ovat hyviä, mutta osallistumiskynnys on niissä melko korkea.”

Virallinen kuuleminen, verkossa tai livenä, jäykistää monen asiakkaan ilmaisun. Somessa voisi avata keskusteluja matkan varrella, eikä vain niissä kohdissa, joissa kysytään jotakin. Valmistelu voisi näkyä instanssa, twitterissä ja muissa ympäristöissä. Näin voisi yhdistyä myös asiantuntija-, ammattilais- ja asukaspuhe. Näiden kombinaatioista syntyvät usein paraat tulokset, muistutti aiheesta käydyssä keskustelussa Virve M.