Kohinanpoistoa kirjastossa

”Tarkoituksellisuus: Oman olemisen ja tekemisen kokeminen mielekkäänä, tyypillisesti itsensä toteuttamisen, muiden palvelemisen tai suurempaan tarinaan tai missioon liittymisen kautta.” Yksi teemaan liittyvistä nousevista [tulevaisuuden] ammateista on kohinanpoistaja, jonka tehtävä on edistää elämisen mielekkyyttä.

Ajatus on peräisin huhtikuussa julkaistusta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Julkaisu synnytti kolumneja ja keskustelua – ja herätti hämmennystä. Myös löykkiöläiset hiljenivät Osmo Kuusen ja Risto Linturin kirjoittaman tekstin äärellä tovin jos toisenkin. Mihin kaikkeen teknologia oikein taipuu? Ihanko todella on tulossa ajatusten lukua ja muokkausta suoraan aivoista? Nytkö viimein yleistyvät kaikkien sadan vuoden takaisten tieteisennusteiden “kevyet henkilölennättimet”?

Kun kokonaisuudet hämärtyvät ja kontekstit katoavat, kirjastolaitoksen pitkä häntä ja leveä selkä ovat tarpeen. Kirjastojen(kin) harrastama tiedon ja aineistojen kuratointi on yksi vastaus informaatiotulvaan ja vaihtoehtojen seulomiseen merkityksellisyyden tieltä: kirjastoammattilainen on kohinanpoistaja. Kirjastoammattilainen on myös tietojen luotettavuusarvioija, onnellisuusoperaattori ja metatiedon yhteensovittaja, kaikki raportissa mainittuja ’nousevia ammatteja’. Turvallisuuteen liittyvistä tulevista tehtävistä mainitaan manipulointietsivä ja valhemedian torjuja.

Havainnot ja tietäminen -teeman tai raportin käsittein arvonluontiverkoston sisältönä on “luotettavaksi ja uskottavaksi koettu tieto ihmistä henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista”. Tietämistä ja havainnointia koskeviin sovelluksiin lukeutuvat kirjalliset ja keskustelevat robotit ja tekoälyassistentit. Työtä muuttavia ilmiöitä ovatkin tekoäly, mittalaitteiden arkipäiväistyminen sekä tiedon joukkoistuminen.

Näistä muutoksista seuraavia nousevia ammatteja ovat mm. ristiriitaisen tiedon selvittäjä, tiedonhankinnan joukkoistaja, lähdeanalyytikko, kontekstimallintaja, tekoälykasvattaja, digimateriaalin tuottaja, valheenpaljastaja ja faktantarkastaja.

Kuulostaako tutulta? Näihin tehtäviin siis jatkossakin tarvitaan ihmisälyä ja inhimillistä otetta. Raportti vahvistaakin lopulta uskoa kirjastoammatillisen osaamisen tarpeellisuuteen myös tulevaisuudessa – mutta ulkopuoliset tätä yhteyttä tuskin keksivät ilman kirjastojen omaa aktiivisuutta. Kuka kertoisi tulevaisuudentutkijoille ja -rakentajille sekä päättäjille, että näitä taitoja harjoitetaan kirjastoissa!

Luukku 7: Menestystarina nimeltä kirjasto

Luukku 7 on kolmen vuoden takainen julkaisu; henkilökohtainen näkymä ja samalla yleispätevä katsaus Suomen kirjastolaitoksen kehitykseen 1960-luvulta tähän päivään.

Kirsti Kekin Menestystarina nimeltä kirjasto kertaa kirjastolain ja kansallisten kirjastolinjausten taustoja: kuinka ilman ahkeraa lobbausta tulos olisi varmasti ollut toisennäköinen.

Miltä kirjasto-Suomi näyttäisi, jos vuoden 1992 lainsäädäntö olisi jäänyt voimaan -luvussa pohditaan rinnakkaistodellisuutta, jota ei onneksi tullut. Miten linjaukset luotiin valottaa ensin lääninhallituksessa, sittemmin opetus- ja kulttuuriministeriössä kulttuuriasiainneuvoksena toimineen Kirstin uraa ja sen tärkeimpiä tapahtumia viiden hallituksen ja kuuden kulttuuriministerin kaudella.

Kirstin omakohtaiset muistelot sijoittavat monet asiat laajempiin yhteyksiin. Löykkiöläisiä hymyilytti kovin perheen 1970-luvulta lähtien tekemiin automatkoihin liittyvä kommentti:

Lapset yrittivät peitellä auton ikkunoita, kun jossain näkyi jotain biblio-sanaan viittaavaa. Muu perhe istui kirjaston portailla, kun kävelin sisään ja sanoin haluavani tavata kirjastonjohtajan.

Kirja sopii mainiosti alan opiskelijoille, uusille ammattilaisille – mutta myös konkareille: tekstissä vilahtelevat muun muassa tuttujen, vakiintuneiden palveluiden aihiot: tilastotietokanta, Kirjastot.fi.

Kirsti Kekin haastattelu / Kirjastot.fi (2013)