Osa Löykkiön henkilökunnasta lomaili muutaman päivän mahtavassa Reykjavikissä: säätiloja tarjoiltiin matkailijoille laidasta laitaan, luonto aiheutti Stendhalin syndroomaa ja ruoka-annokset olivat sekä äärimmäisen herkullisia että runsaita.
Mihinkäpä kirjastoammattilainen ikeestään pääsisi: kaupunginkirjasto kuului vierailuohjelmaan ja hyvä niin, aina ystävällinen ja avulias kirjastotoimenjohtaja Pálína Magnúsdóttir esitteli tilat ja osan henkilökunnasta.
Kirjastolaisten pohdinnat kuulostivat tutuilta: kirjastossa kyllä käydään, mutta lamaa – tai pikemminkin romahdusta – seuranneen lainapiikin jälkeen perinteiset tunnusluvut ovat laskeneet. Totesimme Islannin seuraavan usein samaa kehitystä kuin Suomessa, joten ehkä lainaluvut piankin kääntyvät kasvuun kuten meillä kuuluu käyneen muun muassa Tampereella.
Kaupunginkirjastolla on kuusi toimipistettä sekä kirjastoauto. Pääkirjastossa sijaitsee kirjastopalveluiden lisäksi arkisto ja kaikille avoin valokuvamuseo sekä artoteekki, jonka kokoelmista nostetaan säännöllisesti teoksia näyttelyyn kirjaston pohjakerrokseen.
Pääkirjaston tiskirakennelmista halutaan Reykjavikissa hankkiutua eroon ja vaihtoehtoja mietitään parhaillaan. Lastenosastolle pyritään raivaamaan lisää tilaa, yhteistyötä tapahtumatuotannossa tehdään useiden toimijoiden kanssa, aineistopoistoja on tarkoitus tehdä ahkerammin.
Johtajan mukaan kehittämisen painopiste on ollut erityisesti lähikirjastoissa: yhteys toimintaympäristöön on tärkeä ja kirjastolla nähdään olevan rooli demokratian tukemisessa.
Myös työtilojen muutoksia mietitään: miten eri puolilla taloa sijaitsevat pienet kopit yhdistettäisiin isommaksi yhteiseksi tilaksi? Kun työtä tehdään yhdessä ja eri tavoin kuin ennen, tilatkin vaativat muutoksia. Yhteinen taukotila on joka tapauksessa virkistävä ja viihtyisä. Näköala on islantilaisittain hulppea.
Pálínan ja pääkirjaston johtajan Erla Kristín Jónasdóttirin kanssa löykkiöläisvieraat asioivat totuttuun tapaan skandinaaviskaksi (islantilaiset selkeällä tanskalla, löykkiöläiset verkkaisella suomenruotsilla), mutta talon nuoremmat ammattilaiset puhuvat mieluummin englantia.
Erla olisi mielellään hakeutunut työkiertoon Suomeen, mutta 
kielisyyt ratkaisivat ja sijoituspaikaksi valikoitui lopulta Kööpenhamina.
Pohjanmaan ruotsinkielisiä murteita tuntevat löykkiöläiset vakuuttivat, että etenkin Pietarsaaressa ja lähikunnissa olisi selvinnyt mainiosti: jopa yhteisiä sanoja ja lauseita olisi löytynyt, niistä päällimmäisenä tuli mieleen heim o sova, joka toimii niin Islannissa kuin Jeppiksessäkin. Lauseen viestinnällinen merkitys tosin on hieman vaatimaton.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 