Jyväskylän tulevaisuustyöpajassa käsiteltiin samoja suuria teemoja kuin kirjastolain uudistamisessakin: saavutettavuus, osallisuus, osaaminen, yhteistyö ja kehittäminen.
Päivä aloitettiin maakunnan ajankohtaisilla kuulumisilla. Sekä hankeavustuspäätökset että tilastot ovat valmistuneet ja molempia konkretisoidaan ja elävöitetään visualisoinnilla. Yllätysvieras E. Lounasvuori pääsi tuoreeltaan esittelemään hienoa ja näppärää http://visualisointi.kirjastot.fi/tilastot/ -palvelua.
Valmiiden tunnuslukujen lisäksi paljon puhuvia graafisia esityksiä voi luoda myös itse kehittelemistään tunnusluvuista. Näillä sekä erilaisilla karttanäkymillä voi mainiosti värittää ja tiivistää toimintakertomuksia, hankeraportteja, päättäjille suunnattuja infografiikoita. Löykkiöläiset innostuivat mahdollisuuksista!
Puolistrukturoitu epäkonferenssi
Työpajaan oli ennakkoon ehdotettu tusinan verran erikokoisia keskustelunaiheita: ops2016 ja kirjaston ja koulun yhteistyö, monilukutaito, osaamistarpeet, tilankäyttö, poikien lukuharrastus, muistisairaat asiakkaina, omatoimi- ja monitoimikirjastot, erikoisosaamisen hyödyntäminen alueellisesti, aineistojen siirtyminen verkkoon.
Tilaisuudesta reklamoitiin aivan aiheellisesti, ettei ennakkomarkkinoinnista huolimatta ollut kyse epäkonferenssista. Alustajan puheenvuoro oli runsaan tunnin mittainen ja lukuisilla powerpointeilla höystetty (vaikka sama puhuja on kirjoittanut Powerpoint-vapaa vyöhyke -nimisen teoksen). Päivi Jii oli pyrkinyt kokoamaan puheenvuoroonsa näkökulmia ennalta esitettyihin teemoihin ja siten helpottamaan iltapäivän keskustelusessioiden käynnistymistä.
Seuraavissa vastaavissa tilaisuuksissa onkin syytä muistuttaa, että päivä oli ‘puolistrukturoitu epäkonferenssi’, jossa vain osa päivästä toimii alkuperäisen idean mukaan itseohjautuvana asiantuntijoiden ryhmätyöskentelynä. Aiheet on kuitenkin koottu niiltä, jotka ovat ilmoittautuneet mukaan. Tämä tähtää siihen, että keskustelua käydään ajankohtaisista, arjessa askarruttavista kysymyksistä. Vertaiskeskusteluissa voi jakaa kokemuksia, vinkkejä, kehittää jatkokysymyksiä, sopia asian käsittelystä lähitulevaisuudessa.
Konkurssitaitoja tarvitaan
Tunnin mittaisissa keskustelusessioissa ei isoja kysymyksiä ratkaista, mutta asioiden ytimeen pureuduttiin monessa ryhmässä. Päivän aikana muistutettiin taas siitä, että epäonnistumisistakin on opittavaa – etenkin, jos ne jaetaan naapurien kanssa: älä tee näin.
Konkurssitaitoja ei tarvita talousvaikeuksista toipumiseen, vaan ponnistusten jatkamiseen, kun suunniteltu lopputulos ei ole toteutunut. Kuinka suosta noustaan, miten dokumentoidaan epäonnisemmat vaiheet, millä tavoin käsitellään yhdessä vastoinkäymiset?
Osallistujat totesivat, että muutos on hyväksyttävä pysyväksi olotilaksi. Tarvitaan valmiuksia jatkuvaan kouluttautumiseen, heittäytymiseen, epätäydellisyyden hyväksymiseen. Jos luovumme jostakin tai teemme sataprosenttisen suorituksen sijaan 70-prosenttisella laadulla, kärsiikö asiakkaan saama palvelu? Ellei kärsi, on löytynyt luopumisen paikka. Kaikkia välineitä tai tiedonlähteitä ei enää myöskään voida hallita, mutta asiakkaat voi ottaa avuksi! Tästä pohdinta eteneekin notkeasti toiseen teemaan, osallistamiseen.
Kirjaston ystävät ja satunnaiset kaverit
Ryhmissä mietittiin asiakaskunnan eroja. Eri kohderyhmät vaativat erilaisia osallistamisen tapoja. Asiakkaissa on aktiviisia ja vähemmän aktiivisia, niitä jotka haluavat äänensä kuuluville ja heitä, joiden mielipidettä on hankalampi saada esille. Erilaiset aktivointitavat ovat tarpeen.
Toki kannattaa hyödyntää käyttäjät, jotka sitoutuvat raateihin, mutta paikkansa on myös ajankohtaisten asioiden ympärillä
käytävillä ad hoc -keskusteluilla. Entä kirjaston ystävät, miten heidän kanssaan viestitään ja pidetään keskustelukanavia yllä? Onko kunnassa kahvinkeittäjiä tilaisuuksiin, hyllyjen siistijöitä omatoimikirjastoihin?
Omatoimiset ja monitoimiset
Tuskin missään kunnassa on vältytty omatoimiaukiolojen pohtimiselta. Jos kyse on lisäpalvelusta, suunta on käyttäjän
kannalta hyvä: miksi kokoelmat ja tilat suljettaisiin kuntalaisilta, kun useat kuitenkin käyttävät kirjastoa omatoimisesti jo nyt?
Kun kulunvalvonta- ja turvallisuuskysymykset on ratkottu, suunnittelussa on mietittävä esillepanoa, mahdollisia muutoksia hyllyjärjestykseen, kokoelman käytön helpottamista. Kokoelma- ja muun ammatillisen työn osuus on tarpeen avata myös päättäjille – ja käyttäjille – jottei omatoimiaukiolo näyttäydy pelkkänä säästötoimenpiteenä.
Hengaajat ja läppärityöläiset
Kirjastojen valtti, hiljaisuus, on nykymaailmassa kovaa valuuttaa. Kuitenkin kirjastoissa myös tapahtuu: tehdään ryhmätöitä, hengataan kavereiden kanssa, keskustellaan. Uusien opsien mukaan opiskelevista saattaa kymmenen vuoden kuluessa kasvaa erilaisia kirjastonkäyttäjiä kuin tämänhetkisistä yläkoululaisista. Miten onnistutaan tarjoamaan tilaa kaikkiin tarpeisiin? Samakin käyttäjä saattaa eri aikoina toivoa erilaista äänimaisemaa.
Keskusteluissa todettiin, että kirjaston on ja sen tulee pysyä demokraattisena, turvallisena tilana. Juupas-eipäs-hiljaisuuskeskustelua kannattaakin käydä yhdessä kuntalaisten kanssa: mitä kaivataan ja mihin aikaan.
Mukana oli myös tieteellisten kirjastojen edustajia, joiden kertomasta kävi ilmi, että amk- ja yo-kirjastoissakin viihdytään. Kirjastossa on varmasti mukavaa, jos sohvilla loikoillaan ja säkkituoleissa chillataan.
Jyväskylässä onkin mietitty, kuinka eri kirjastosektoreiden tarjoamat tilat inventoitaisiin ja kuvailtaisiin asiakasystävällisesti. Voisiko verkkoon koota hakemiston, josta löytyy tieto siitä, miten kirjastoa voi käyttää? Minkälaisia työtiloja on tarjolla, missä kopiokoneet, tulostimet, avoimet verkot. Saako yliopiston tai ammattikorkeakoulun kirjastoon mennä?
Opsia ikä kaikki
Uudet opetussuunnitelmien perusteet kiinnostivat, mutta kaikissa kunnissa kirjastolla ei ole tietoa uudistuksen vaiheista. Miten mukaan? Kenen kanssa keskusteluun? Pitääkö kirjaston opettaa arjen taitoja? Kuuluuko kirjastonkäyttö niihin?
Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia yhteisissä keskusteluissa opetustoimen kanssa. Nyt on aika tunkeutua opettajankokouksiin, pirauttaa johtavalle rehtorille, viedä opettajanhuoneen ilmoitustaululle juliste yhteystietoineen ja kysellä, milloin ops-työryhmä kokoontuu!
Jälkikirjoitus
Kiitokset Kannonkosken kirjaston piakkoin eläköityvälle Pekka Termoselle, joka avasi epäkonferenssiosuuden vakuuttavalla salamapuheellaan! Antoisia lukuhetkiä ja vapaavalintaista ajanvietettä toivottaa Löykkiön kirjaston henkilökunta!
Ajatus on peräisin huhtikuussa julkaistusta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Julkaisu synnytti kolumneja ja keskustelua – ja herätti hämmennystä. Myös löykkiöläiset hiljenivät Osmo Kuusen ja Risto Linturin kirjoittaman tekstin äärellä tovin jos toisenkin. Mihin kaikkeen teknologia oikein taipuu? Ihanko todella on tulossa ajatusten lukua ja muokkausta suoraan aivoista? Nytkö viimein yleistyvät kaikkien sadan vuoden takaisten tieteisennusteiden “kevyet henkilölennättimet”?
Havainnot ja tietäminen -teeman tai raportin käsittein arvonluontiverkoston sisältönä on “luotettavaksi ja uskottavaksi koettu tieto ihmistä henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista”. Tietämistä ja havainnointia koskeviin sovelluksiin lukeutuvat kirjalliset ja keskustelevat robotit ja tekoälyassistentit. Työtä muuttavia ilmiöitä ovatkin tekoäly, mittalaitteiden arkipäiväistyminen sekä tiedon joukkoistuminen.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 