Nuorten kirjasto: viihtyisyyttä ja viherkasveja, ekologista ja paikallista

Vuoden 2019 parasta antia ovat olleet nuoret: löykkiöläisten viime vuosien kokemukset amk-opetuksesta pitävät mielialan korkealla, ajatukset valppaina ja tuntosarvet tanassa.

Mikään ei myöskään voisi lämmittää enempää kuin vastavalmistuneen opiskelijan kiitokset menneistä lähiopetuspäivistä (”Parhaimmat tunnit ja kurssit oli aina täynnä post it -lappuja!”) tai Mediakasvatus ja monilukutaito -kurssilaisten kommentit innostavasta opetuksesta.

Innostava, pirteä, rento ja rohkaiseva – niin tuntuu hyvältä tulla nähdyksi. ”Ryhmäpohdinnatkaan ei sun tunneilla tunnu niin ärsyttäviltä”, on myös mieluista kuultavaa.

Harvassa tilanteessa ammattilainen myöskään oppii yhtä paljon kuin opiskelijoiden kanssa keskustellessaan: asiat on pakko selittää itselleen niin, että ne saa avautumaan toisille. Tuorein silmin vakiintuneita totuuksia tarkastelevat oppijat pakottavat myös perustelemaan, kyseenalaistamaan ja ihmettelemään, mikä nyrjäyttelee opettajan ajatuksia uusiin asentoihin.

Viime viikkoina Löykkiön henkilökunta on myös päässyt mukaan nuorten asiakasiltoihin kirjastoissa niin Varsinais-Suomessa kuin Pohjanmaan suunnallakin. Sanomme vain: nuoret ❤️ . Olimmeko itse koskaan yhtä sanavalmiita, vastuullisia ja ajattelevia?

Kun nuorilta kysyy, mitä he kirjastolta toivovat, saa vastauksia heidän omasta näkökulmastaan, mutta myös huolenpitoa toisista kohderyhmistä: muistakaa lapset, ajatelkaa aikuisiakin, vanhukset tarvitsevat huomiota. Paikallisten nuorisovaltuustojen jäsenet ovat toki valikoitunut joukko teinejä, mutta kuitenkin edustava otos.

Ja nuoret pohtivat vakavissaan ja paneutuen, minkälainen kirjasto heidän tarpeitaan parhaiten palvelisi. Monet tarpeista eivät tietenkään yllätä, vaan vahvistavat jo oletettua: tarvitaan rauhaa ja hiljaisuutta, tilaa lukemiseen, läksyille, opiskeluun. Tarvitaan myös mukavia pesiä hengailuun, yhdessäoloon, viihtymiseen.

Enemmän värejä ja pehmeyttä, vähemmän valmiiksi suunniteltua virastomaista design-tilaa. Olohuoneistamista. Enemmän omia juttuja: nuorten omaa taidetta, valokuvia, tekstejä, vähemmän valkoisia seiniä ja kirkkaita loisteputkia. Nuoret kaipaavat huonekasveja, ekologisuutta, paikallisväriä. Kierrätyskalusteita, oman paikkakunnan tuotantoa, vihreyttä. Nuoret ideoivat ennakkoluulottomasti, kuinka kannattamattoman kirjastokahvilan tilalle voisi tarjota palvelua osana yrittäjyyskursseja.

Omaa, nykyistä kirjastoa kuvaillaan sanoilla karu, ankea, tyly, mutta kiitostakin annetaan: hyvä aineistovalikoima (mutta enemmän ei-angloamerikkalaista kaunoa), söpöt lastennurkkaukset, mukavat nojatuolit ja sisään lankeava luonnonvalo mainitaan erikseen.

Tässä referoidut mielipiteet koskevat hyvin erilaisia kirjastoja: kirjastoksi remontoitua pankkia ja parikymmentä vuotta sitten kirjastoksi suunniteltua uudisrakennusta. Kokoluokkakin on kovin erilainen. Ja kuitenkin molemmat rakennukset ovat nuorten silmissä laitoksia, joiden viihtyvyydessä on toivomisen varaa.

Kaikkia toiveita ei tietenkään voi nykyisissä puitteissa, olemassaolevin resurssein toteuttaa, minkä nuoretkin hyvin ymmärtävät.

Paljon voi silti tehdä: hankkia seinälle ison liitutaulun, järjestää nuorille kirjoitus- ja maalauspajoja ja -kilpailuja, esitellä nuorten omia valokuvia infotauluilla, kalustaa sopivan nurkan säkkituoleilla, löhöpatjoilla, istuinryhmillä. Pyytää nuoria suunnittelemaan ohjelmaa, joka kiinnostaa oman ikäisiä, kertoa, kuinka hankintaehdotuksia tehdään, tarjota pelejä pelattaviksi.

Asiakasillan seurantasuunnitelmaan on syytä myös kirjata, milloin nuvaan ollaan yhteydessä ja kerrotaan

a) mitä toiveista on toteutettu
b) mitä ei voida toteuttaa ja miksi

Luukku 12. ”We are not our users!”

Luukusta 12 paljastuu jo pari vuotta sitten esitelty Andy Priestnerin ja Matt Borgin toimittama User experience in libraries: applying ethnography and human-cenrtred design (Routledge, 2016)

We are not our users!

Tämä joulukalenterivalinta valottaa käyttäjäkokemuksen suunnittelua ja tutkimusta. Keskiössä ovat etnografiset menetelmät, käytettävyysasiat ja palvelumuotoilun ajatukset.

Kuten usein tavataan vastaavissa yhteyksissä muistuttaa, myös UX in Libraries -kirjan esipuheessa todetaan, että we are not our users. Tässä on tärkein syy käyttäjälähtöiseen suunnitteluun: tarvimme asiakasymmärrystä.

Mutu-tuntumamme ei myöskään aina ole niin ajantasaista kuin haluaisimme uskoa. Kyselyt ja tilastot eivät riitä kertomaan, miten palvelut vaikuttavat, miltä ne tuntuvat, kuinka sujuvasti ne toimivat.

Numerot eivät riitä

Kävijämäärästä ei voi päätellä, oliko käynneistä hyötyä. Kyselyssä ei aina kerrota, miten todella on toimittu, vaan mitä oletetaan oikeaksi. Tai sitten käyttäjä ei vaan itsekään muista, miten palvelua on tullut käyttäneeksi.

On toki mukavaa, että kirjastoista tykätään, mutta tykkäämiseen saattaa riittää ajatus kirjastojen myönteisestä merkityksestä.

Jos kyselyn vastaaja pitää kirjaston ideaa tärkeänä, haluaa kannattaa kirjastolaitoksen ylläpitämistä ja on tyytyväinen nykytilanteeseen, hän vastaa, että kyllä, kirjaston palvelu on erinomaista ja kyllä, kirjasto on tärkeä laitos.

Feilaa ja opi

UX in Libraries -artikkelikokoelmassa esitellään onnistuneita – ja pieleen menneitä – hankkeita, joissa on kuultu käyttäjiä, osallistettu asiakkaita, tarkkailtu ja havainnoitu kirjastossa asioivia opiskelijoita. Olennaista on myös käyttöympäristön ja -kontekstin huomioiminen.

Yksi artikkeleista esittelee brittiläisen taskukirjastohankkeen, jossa ei päästy puusta pitkään eikä varsinkaan siihen, mihin pyrittiin. Artikkeli pohtii miksi. Vaikka hanke meni mynkään, johtopäätökset auttoivat eteenpäin: käyttäjien motiivit, tarpeet ja tavoitteet on selvitettävä ja ymmärrettävä ennen palvelun lanseeraamista.

Etnografista tilasuunnittelua

Kiinnostavia olivat myös hankkeet, joissa kartoitettiin ja tarkasteltiin opiskelijoiden informaalin oppimisen tiloja erityisesti kampuksen kirjastoissa. Joukko opiskelijoita haastateltiin ja ohjeistettiin kuvaamaan paikkoja, joissa he opiskelivat. Käyttäjille merkitykselliset tilat ja käyttötavat, arkiset ympäristöt ja jokapäiväiset käyttökontekstit pyrittiin etnografisin menetelmin saamaan selville.

Osallistujille jaettiin kampuksen kartat, joihin he merkitsivät liikkeensä tiettyinä viikonpäivinä. Toisessa vastaavassa hankkeessa opiskelijat ohjeistettiin piirtämään karttaan palvelupolkunsa.

Tilojen käyttöä tarkasteltiin monelta kantilta: työskenneltiinkö niissä yhdessä, missä ja milloin opiskeltiin yksin, missä käytettiin tietokoneita, missä opastus oli tarpeen ja minkälainen äänimaailma soveltui eri käyttötarkoituksiin jne.

Sama opiskelija hakeutui eri tilanteissa eri tyyppisiin tiloihin. Selvää oli, että ilman kahvia ja eväitä monet viihtyisät ja toimivat tilat jäävät vajaakäytölle.

Kerättyjen tietojen perusteella tiloja kehitettiin opiskelijoiden tarpeisiin ja monet kirjastot jaettiin erilaisiin vyöhykkeisiin.

Kirjan hankkeissa hyödynnetään palvelupolkujen kuvaamista, valokuvia, tarinnallistamista, ovensuuhaastatteluja, havainnointia, empatiakarttoja ja erilaisia käytettävyystestejä. Jokaisesta artikkelista löytää ajattelemisen aihetta ja vinkkejä käytäntöön! Myös näin parin vuoden viiveellä.