Kirjastosta kulttuurista lukutaitoa

Kun Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat kyselivät viime vuonna kirjastoammattilaisilta, miten monikulttuurisuus näkyy heidän kirjastossaan, vastasi moni, ettei mitenkään, kun ”ei meillä ole kunnassa maahanmuuttajia”.

dsc_0351

Kuka on monikulttuurisen kirjaston asiakas, keitä kuuluu monikulttuuristen palveluiden kohderyhmään?

Kurssilla tultiin siihen tulokseen, että monikulttuurinen kirjasto on kaikkien kirjasto. Kyse on yhtä lailla kulttuurienvälisen ymmärryksen ja kulttuurisen lukutaidon lisäämisestä kuin erikielisten palvelemisesta.

Siksipä onkin ollut mukava tarkastella viime aikojen hankesuunnitelmia, joissa monikulttuurisuus näyttäytyy toisenlaisena. Joensuu, Vaasa, Fredrika-kirjastot ja moni muu on suunnitelmissaan korostanut nimenomaan, kuinka monikulttuurisen kirjaston palvelut  ovat kaikkien kuntalaisten asia. Kantasuomalainen on aivan yhtä lailla monikulttuurisen kirjaston tarpeessa kuin turvapaikan hakija.

Monikulttuurisuuskin on kuitenkin osa kirjaston isompaa tavoitetta ja arvopohjaa: moninaisuuden turvaamista, sen hyväksymisen edistämistä. Se liittyy esteettömään ja saavutettavaan kirjastoon, oikeudenmukaiseen kirjastoon, jossa käyttäjien lähtökohdat huomioidaan. Siinä missä suomenkielentaitoinen kirjastojärjestelmän pääpiirteet tunteva aikuinen pärjää ohjeiden, esitteiden ja viestinnän varassa, oudon kielen ja ehkä vaikeaselkoisten kulttuuristen askelmerkkien kanssa kamppaileva uussuomalainen tarvitsee tasoitusta pysytyäkseen hyödyntämään palveluita tehokkaasti, omiin tarpeisiinsa.

IMG_0113Moninaisuutta kirjasto edistää myös tarinoiden tarjoajana: jos kaikki tunnistavat itsensä aineistotarjonnasta, näkevät itsensä kertomusten peilistä, palvelukin on helpompi tuntea omakseen. Tästä syystä Löykkiössä on esimerkiksi nostettu esiin sateenkaarihylly myös lapsille ja nuorille – jotta kaikki näkisivät, että hbt-asiakkaat ovat tervetulleita, eikä kyse ole mistään lapsilta kielletystä.

Tarinoita on myös toimintaesteisille, suomen- ja ruotsinkielisille, eri ilmansuunnista Suomeen muuttaneille, yksineläjille, perheellisille, uskonnollisille ja uskonnottomille. Kirja vahvistaa parhaimmillaan sen, että saan olla olemassa sellaisena kuin olen – on muitakin minun kaltaisiani.

Tarinat ovat myös ovia tuntemattomiin, erilaisiin maailmoihin ja ihmiskohtaloihin. Niitä tarvitsemme, kun yritämme ymmärtää heitä, jotka eivät ole kuin me. Erojen lisäksi löydämme varmasti myös yhtäläisyyksiä väliltämme – kaikkihan me olemme ihmisiä.

Lukutaitoisesta lukijaksi

Ruotsin kirjastopäivillä Västeråsissa puhuttiin strategioista, sananvapaudesta, e-aineistoista ja tekijänoikeuksista, mutta myös kirjoista, kirjallisuudesta, lukuinnosta ja kirjallisuusterapiasta. Löykkiöläiset riensivät sessiosta toiseen esimerkeistä ja esityksistä innostuneina ja monista kohtaamisista ilahtuneina.

Lapsista lukijoita ja kirjoittajiaDSC_0038

Yksi rinnakkaisohjelmista käsitteli lukemisen edistämiseen tähtäävää Vem äger språket -hanketta, jonka suojissa toteutetaan useita paikallisia osahankkeita kolmen vuoden aikana. Yksittäiset kirjastot voivat yhteistyökumppaneineen hakea rahoitusta omille projekteilleen.

Vem äger språket perustuu laajennettuun tekstikäsitykseen, samaan kuin kotoisissa opseissammekin käytetty monilukutaidon käsite: nyt on sanojen lisäksi kyse tarinoinnista, kehon kielestä, eleistä, elokuvasta, kuva- ja muotokielestä. Tavoitteena on edistää erilaisia lukutaitoja ja lukemisen tapoja sekä kulttuurienvälistä ymmärrystä.

Köpingin kunnassa jokaiselle 3-vuotiaalle on jaettu oma kirja, mutta myös toteutettu Ritprata-kirjahanke, jossa erityiskoulun oppilaat ovat tuottaneet ipad-sovelluksella omia tarinoitaan ja kirjojaan.

Ritprata on huipentunut kirjanjulkistamistapahtumaan, jossa jokainen on saanut esitellä oman tuotoksensa ja signeerata omistuskirjoituksia, joita 10-vuotias Malin kirjoitti ”ainakin sata”. Osallistujia on myös haastateltu mm. paikallistelevisioon ja -lehtiin (katso Malinin haastattelu), ihan kuten kirjailijoita yleensäkin. Kirjajulkkareita oli seuraamassa myös seuraava vuosiluokka: tätä pääsette pian itse tekemään.

DSC_0010Kaikille lapsille avain satujen maailmaan

Undrien-näyttely kiertää alueella kevään 2016 aikana. Ihmetyksen maa Undrien sijaitsee kirjainten, kuvien ja sanojen rajamailla ja on yhdistelmä lukuharrastuksen edistämishanketta ja taidetta.

Undrien on lavastajana ja dramaturginakin toimineen taiteilija-kirjailija Magnus Lönnin luomus, jonne päätyy heti kun vähänkin alkaa ihmetellä asioita.

Hallstahammarin kunnassa Sagospråk, Satukieli-hankkeessa on lapsia rohkaistu olemaan ylpeitä monikielisyydestään. Satukielen keskiössä on yhteinen tarina, jonka avainsanoja selvitetään eri kielillä, yhdessä.

Västeråsissa järjestettiin nuorille turvanpaikanhakijoille kirjastossa Sagolek. Apuna oli joukko vapaaehtoisia ja paikallinen bussifirma sponsoroi kuljetukset vastaanottokeskusten ja kirjaston välillä. Tilaisuus venyi tunnista kolmeen, koska kukaan ei halunnut lähteä pois!

DSC_0393Litteralajv-tapahtumassa on herätetty henkiin tuttuja kirjoja. Mielikuvituksensyöjät ovat uhanneet imeä kirjaston kirjoista tarinat. Näitä ikäviä hahmoja vastaan lapset ovat taistelleet yhdessä muutaman tilaisuutta ohjaavan aikuisen kanssa.

Kamppailu tarinoiden puolesta on käyty kirjallisina hahmoina: mukana oli henkilöitä niin Harry Potterin, Pepin kuin Ronja Ryövärintyttären tarinoista. Lisäksi Litteralajviin kuului arvoituksia, toimintaa ja tarinointia. Kirjastossa oli lupa juosta ja lupa huutaa!

**********

Toisessa sessiossa lukemisen edistämistä kuvattiin hienosti.

Lukuhankkeiden tavoitteena on

  • tehdä lukutaitoisista lukijoita
  • näyttää, kuinka moninaisia ovat kirjallisuuden kieli ja muodot
  • poistaa lukemisen esteitä