Tällä tavalla maailma loppuu – Löykkiön kirjastossa tapahtuu

Teksti on peräisin kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivit Almgren & Jokitalo. Avain, 2018

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Kotimaiseen juhannukseen kuuluu – myös kirjallisuudessa – muutama tuttu ja toistuva elementti:

Juhannushäät

Keskikesän häitä ja morsianta kuvaa Inka Nousiainen kirjassaan Kirkkaat päivä
ja ilta:

”Juhlapäiväksi sää kaunistui, ja kaunis oli Varpukin, eikä Iida väsynyt katsomaan ystävänsä onnellisia kasvoja ja valkoista pukua ja nilkkoja jotka lipuivat sen alta esiin keveinä kuin vesi.”

Koivut

Olli Jalosen Poikakirjassa kuvataan juhannuksen kauppareissua:

”Kivirappujen molemmin puolin on kiinnitetty koivunlimoja juhannuksen kunniaksi niin että osuuskauppaan noustaan vaaleanvihreän lehväkäytävän läpi.”

Kokko

On epäilemättä hyvä, jos kokon sytyttää vapaapalokunnan päällikkö, kuten Emma Juslinin kirjassa Frida ja Frida. Kun tuli leimahtaa, 13-vuotias Selma toivoo, ”että oksat ovat jo kuolleet, sillä elävältä palaminen on tuskin mukavaa”. Kokolla istuminen on kuitenkin sekä lämmintä että turvallista.

Kuohuviini

Uusi tulokas. Sopii myös muihin vuodenaikoihin.

Luonto ja sen ihastelu

Sillanpään maalaileva kuvaus kesäyöstä aloittaa Ihmiset suviyössä -romaanin ja
asettaa sen lyyrisen sävyn:

”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.”

Sauna

”Pahoittelen luonnollista asuamme”, sanoo saunasta tulevan iäkkään ja alastoman pariskunnan naispuolinen osapuoli. Sauna on jo lämmitetty, kun Julia ja Erik tulevat naapurihuvilalle juhannuksenviettoon Philip Teirin kirjassa Tällä tavalla maailma loppuu. Saunassa ja uimassa käydään pitkin iltaa ja yötä erilaisissa kokoonpanoissa. Juhannuspäivänä Julia ja Erik kylpevät omassa mökkisaunassaan, hikoilevat pois edellispäivän juhlien rasitukset. Uinnin jälkeen elämä on parhaimmillaan. ”Tämä on ehkä ihan parasta, oikeasti”.

Tanssit

Sillanpään 1920-1930-lukujen kesäyössä Arvid ja Helka, Hannu ja Selma hurauttavat autolla rantaravintolaan, jossa orkesteri jo soittaa tanssimusiikkia. Paikan isäntä etsii seurueelle parhaan paikan: ”verannan lasinen ulkopyörylä vapautui juuri. Sopisiko sinne?” Ja ulkopyörylään asettuvat nuoret seurustelemaan ja aterioimaan, tanssimaankin.

Mitä tehdä, jos juhannussää on kylmä ja sateinen? Lukeminen sopii joka säähän!

Teksti on peräisin kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivit Almgren & Jokitalo. Avain, 2017

Poikien juhannus

1960-LUKU

Juhannuksen ja kesäyön taikaan virittäytyvät juhlijat ovat kautta vuosikymmenten olleet huolissaan säätilasta. Juhlamuodot vaihtelevat ilmojen mukaan. Aaro Hongan nuortenkirjassa Hurja Kunnari pojat viettävät sateista juhannusta 1960-luvulla. Aattona alkanut kaatosade jatkuu aina vaan. Pojat kuitenkin löytävät ajanvietettä.

”Päivän sadetta päiviteltyään Late ja Arska rupesivat lukemaan oikein urakalla. Late latoi kymmenkunta romaania vuoteensa vierellä olevalle tuolille, ja Arska puolestaan syventyi hammasta purren ruotsinkielen ehtoihin kirjoituspöydän ääressä, mistä tuon tuostakin kuului surkeita ähkäisyjä Laten korviin.”

1970-LUKU

17-vuotiaan pojan silmin juhannus vuonna 1972 on kuin taistelutanner. Olli Jalosen kirjassa Miehiä ja ihmisiä aikuinen juhlaväki on uupunut kukin oman mökkinsä liepeille, joku istuskelee rantasaunan rappusilla ilkosillaan, sikaria poltellen. Tanssiparit nojailevat toisiinsa, parkkipaikalla norkoillaan tupakat suupielessä.

”Antin isä rötköttää [majan] ylärapulla kyynärvarsi pään alla ja kauempana pitkin lyhyeksi ajettua nurmikkoa on väsyneitä miehiä enemmänkin.”

Joitakin vuosia aikaisemmin 1960-luvulla sama poika on Jalosen Poikakirjassa pienempi ja nuorempi ja viettää mökkijuhannusta vanhempien ja tuttavapariskunnan kanssa. Isät hakevat pilsnerit maakuopasta ja pistävät tupakaksi, saunan jälkeen syödään yhdessä.

”Perunoittensa päälle saa jokainen itse laittaa voita sulamaan. Perunat ja voi ja nötkötti on parasta juhannusruokaa, parempaa ei voi kukaan keksiä, kaikki ovat siitä asiasta yhtä mieltä.”

1980-LUKU

1980-luvun lopulla lasten juhannukseen kuuluu karkkeja, limsaa, pitsaa ja makkaraa, kertoo Tommi Liimatan alakouluikäisen pojan sielunelämää yksityiskohtaisesti ja tunnistettavasti valottava Jeppis 2 -romaani.

Juhannusta vietetään Pohjois-Suomessa, missä Markkina-Marketista ostetaan juhannuskarkit. Lapset saavat jakaa korillisen limpsaa, pallogrillissä lämpiävät Saarioisten pitsat ja Camping-makkarat. Lukemisena on Aku Ankan taskukirjoja.

Pari vuotta myöhemmin isä ja poika suuntaavat juhannuksena uimareissulle kotikaupungin liepeillä sijaitseville hiekkakuopille, omaa kesämökkiä kun ei perheellä ole. Muita uimareita ei näy.

Uimaretki päättyy kuitenkin vähän ikävästi. Tommin uimataito ei riitä lammen keskellä olevaan saareen saakka, joten hän kiipeää isän selkään. Jännittynyt poika kumminkin tarttuu isää kaulasta liiankin tiukkaan.

”Meinasit tukehuttaa”, yskii isä. Tommia harmittaa. ”Minä meinasin hukuttaa isän juhannuksena.”

Avainsana: Tällä tavalla maailma loppuu

Juhannuksen taikoja ja tapoja

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Juhannushäät

Koivut

Kokko

Kuohuviini

Luonto ja sen ihastelu

Sauna

Tanssit

Sataako vai paistaako? Juhannussää kirjallisuudessa

Poikien juhannus

1960-LUKU

1970-LUKU

1980-LUKU

Mittumaarin taikoja ja tapoja

Juhannushäät

Koivut

Kokko

Kuohuviini

Luonto ja sen ihastelu

Sauna

Tanssit

Jaa tämä:

Tykkää tästä:

Poikien juhannus

1960-LUKU

1970-LUKU

1980-LUKU

Jaa tämä:

Tykkää tästä:

Luonto ja sen ihastelu