Älä sylje, älä syrji, ja mitä näitä nyt on

Löykkiöläiset ovat ylen hämmentyneinä seuranneet eräässä kirjastoalan some-keskusteluryhmässä käytyä viimeaikaista ajatustenvaihtoa. Keskustelussa on vetäisty yhtäläisyysmerkit kylttien ’älä tupakoi’, ’älä tapa’ ja ’älä syrji’ välille.

Ei meillä erikseen kielletä sauhuttelua, eikä toisten hengiltä ottamista, ja silti asiakkaat ymmärtävät, ettei kirjastossa niin saa toimia. Miksi sitten julistaisimme, että täällä ei syrjijtä. Terve järki ja asiallinen käytös riittää. Tähän malliin on kulkenut osa perusteluketjuista.

Löykkiöläiset rohkenevat olla asiasta eri mieltä. Kutsukaa meitä kaikin mokomin naiiveiksi haihattelijoiksi, mutta meistä kirjaston tehtävään kuuluu pitää esillä arvoja, jotka sen toimintaa ohjaavat.

Keskustelu on pyörinyt viime päivät alitajunnassa niin, että aiheeseen liittyviä signaaleja on havaittu monissa yhteyksissä – kuten aikakauslehtiä lukiessa. Löykkiön henkilökunta ostelee kiinnostavia aikakauslehtiä ulkomaanmatkoilta. Ruotsista on hankittu yksittäisinä irtonumeroina mm. lehtiä Expo – demokratisk tidskrift (uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton totuudentorvi, jota mm. Stieg Larsson oli perustamassa; lehti ja sitä julkaiseva säätiö pyrkivät ehkäisemään ja vähentämään rasismia),  Filter (yhteiskunnan ja nykyilmiöiden analyysiä, henkilökuvia, jykevää journalismia) ja Historiskan (naishistorian aikakauslehti) . Lehdet huomioivat vähemmistöjä, avaavat uusia näkökulmia tuttuihin asioihin, edistävät yhdenvertaisuutta.

Amerikkalaislehtien joukosta löytyi alkuvuoden matkalla myös runsaasti mielenkiintoisia ajattelun avartajia. Mukaan tarttui mm.  Yoga Journalin leadership-teemanumero. Lehden kannessa herätti huomiota joogaohjaaja Jessamyn Stanley, joka ei edusta perinteistä tai tämänhetkistä käsitystä joogaopettajasta: hän on musta ja varsin isokokoinen.

Uusi löytö oli Mindful Magazin, (monta) astetta asiallisempi kuin useimmat tietoisuustaitoihin ja meditaatioon keskittyvät lehdet (joilla toki on paikkansa). Lehdessä puhutaan paljon empatiasta, mikä sekin liittyy läheisesti tämän kirjoituksen aiheisiin.

Mahdotonta oli vastustaa myöskään vuodesta 1945 ilmestynyttä afroamerikka-laisille naisille suunnattua Ebony-lehteä, jonka kannessa komeili Michelle Obama.

Jos syrjimättömyyden perusteeksi ei kirjastoissa riitä ihmisten perustuslaillinen oikeus. asialle voi tietysti etsiä välineellisempiäkin perusteluja. Tämä tuli mieleen lukiessa Ebonyn listaa vuoden 2018 sadasta vaikutusvaltaisimmasta nimestä.

Eipä listalla mainituista yrityksistä kovin monen ydintehtävänä ole edistää yhdenvertaisuutta tai moninaisuutta, jotka kirjastojen kohdalla lakiteksteissä mainitaan, mutta niinpä vaan näillä firmoilla on asiasta vastaavia päällikkötason henkilöitä. Listalla on tuttuja nimiä kuten Facebook, Amazon, Google, Hallmark ja NBC.

Mainittujen työntekijöiden tehtävänä on pitää huolta, että henkilöstö edustaa mahdollisimman monenlaisia etnisiä ja kulttuurisia, tiedollisia ja koulutuksellisia taustoja. Se on yritykselle ja sen toiminnalle hyväksi. Liian homogeeninen porukka ajattelee turhan samansuuntaisesti. Yrityksissä halutaan myös antaa mahdollisuuksia vähemmistöille, joiden tietä eteenpäin ja ylöspäin on rakenteellisista syistä tasoitettava. Ja totta kai halutaan puhutella mahdollisimman laajoja yleisöjä.

Poimintoja Power 100 -listalta:

• Head of global diversity & inclusion, Amazon Corporate
• Global chief diversity officer, Facebook
• Global head of women & black community engagement, Google
• VP, multicultural strategy / Chief diversity officer, Hallmark
• SVP, programming talent development & inclusion, NBC Entertainment & Universal Television
• Chief inclusion officer, Paul, Weiss
• VP, global inclusion and diversity, U.S. Bank

Jos nämä yritykset pitävät asiaa voimakkaasti esillä ja puhuvat kuuluvasti syrjinnän ehkäisystä, miksei sitten kirjasto, jonka perusajatuksena on yhdenvertainen, tasa-arvoinen, moninaisen asiakaskunnan palveleminen.

Tietenkään ei saa syrjiä, oli kylttejä tai ei, mutta Syrjinnästä vapaa alue -kampanjan esilläpitäminen antaa selkeän signaalin: me emme hyväksy tätä henkilökunnassa, me emme hyväksy tätä asiakaskunnassa; tätä asiaa pidämme tärkeänä. Kampanja ja sen kyltit kertovat myös, että kirjasto on turvallinen ympäristö, kaikki ovat sinne tervetulleita.

Löykkiössä on vetäisty kaikki kampanjakyltit esille. Niitä on näkyvillä paikoilla ympäri pientä kirjastoamme. Olemme valmiit liputtamaan niiden asioiden puolesta, jotka ovat kirjaston toiminnassa johtotähtiä. Syrjimättömyys ei ole politiikkaa, vaan siihen velvoittavat kirjastoja perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja kirjastolaki. Kampanja on tapa tuoda esille, että tämä on yksi keskeisistä kirjaston toimintaa ohjaavista periaatteista.

Kaikkien kirjasto Isossa Omenassa

Löykkiöläiset jatkavat lyhyesti raportointia Isosta Omenasta, mutta ei, ei tällä kertaa Espoosta, vaan siitä vielä isommasta. (Lisääkin on tulossa kevättalven mittaan.)

Kun Löykkiön henkilökunta pääsi New Yorkissa kirjastoaudienssille, kaikkien kuuden paikalla olleen ammattilaisen puheesta kaikui ylpeys kaupungin moninaisuudesta.

”New Yorkin LGBTQ-yhteisö on meille tärkeä, haluamme että se näkyy, etenkin näin Stonewall-merkkivuonna.”

Kaikkien vähemmistöjen ja kohderyhmien halutaan tunnistavan itsensä kirjaston tarjonnasta, tuntevan, että kirjasto arvostaa heitä asiakkaina, että he ovat tervetulleita – ja tärkeitä! Samalla kirjasto tietenkin tulee osoittaneeksi kaikille muillekin, mitkä sen arvot ovat: moninaisuus, yhdenvertaisuus, osallisuus, tasa-arvo. Jokaisen tulee löytää kirjastosta itsensä, mutta myös koko ihmisyyden kirjo.

Kirjasto on varakkaita, jopa upporikkaita lahjoittajia varten. Heille on maksullisia tapahtumia, joiden tuotolla rahoitetaan muita palveluita. Kirjasto on niitä varten, jotka elävät köyhyysrajan tuolla puolen. Lähikirjastojen tilaisuudet ja tarjonta ovat ilmaisia. Kirjasto on mustille, hispaanoille, aasialaisille, venäläisille, korealaisille, ukrainalaisille, irlantilaisille, skandinaaveille. Kirjasto on LGBTIQ-henkilöille, heikoille lukijoille, toimintaesteisille, työttömille ja asunnottomille.

Kirjaston lähiöhistoriahankkeessa on kerätty ja tallennettu paikallisia muistoja ja tarinoita eri kaupunginosissa. Kaikki muistelijat eivät pysty itse merkitsemään muistojaan ylös, eri syistä, eikä heidän äänensä kuulu muissa yhteyksissä. Tätä suullista historiaa kerättiin 18 eri alueelta tai vähemmistöltä, joista yksi oli New Yorkin trans-sukupuolisten yhteisö.

New Yorkin ja Brooklynin kirjastoissa vietetään parhaillaan vuosittaista Black history -kuukautta, mutta myös monet muut etniset ryhmät kulttuureineen huomioidaan säännöllisesti. Teemakuukausia ja -viikkoja juhlitaan, ei ainoastaan vietetä. Kirjaston blogissa esitellään aineistoja ja tapahtumia, mm. lastenkirjoja, jotka kertovat mustista merkkihenkilöistä ja esikuvista.

Brooklynin lähikirjastoissa on lapsille leluja ja nukkeja: valkoisia ja mustia, erivärisiä. Nukeille on kuulolaitteita, kävelytukia ja pyörätuoleja. Kirjastoissa järjestetään tilaisuuksia ja kerhoja kehitysvammaisille ja liikuntaesteisille,  niin lapsille kuin aikuisille.

Toiminnassa on huomioitu autismin kirjo ja sukupuolen moninaisuus. Kerhoissa opiskellaan tietotekniikkaa, keskustellaan, luetaan ja pelataan. Joissakin kerhoissa kokataan ja puhutaan ympäristökysymyksistä. Lapsille on tehty keittokirja, jonka ohjeissa on huomioitu erilaiset toiminnan esteet ja lukuvaikeudet.

Meillä mietitään, tarviiko ’Syrjinnästä vapaa vyöhyke” -kylttejä ripustaa näkyville, kun kaikki kuitenkin tietävät, että sellainen ympäristö kirjasto on. Kyllä tarvii. Kirjaston pitää uudelleen ja uudelleen kertoa itselleen ja asiakkailleen, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon asialla ollaan. Se on lähtökohta, joka on sanottava ääneen, ettei se jää kenellekään epäselväksi. Syrjimättömyys ja osallisuutta edistävät palvelut ovat asia, joka ei ole keltään pois.