Suomi100 -juhlahumu lähestyy!

Vaikka vielä eletäänkin elokuuta 2016, syyskauden päässä häämöttää Suomen juhlavuosi. Monenmoista kirjallista ohjelmaa sisältyy satavuotisbileisiin, joten kannattaa olla jo lähtövalmiina.

101 kirjaa

Juhlavuonna kissatkin tutustuvat kirjallisuuteen.

Suomen kirjastoseura ja YLE tarjoilevat 100-vuotiaan kunniaksi kirjallisuuskampanjan, jossa esitellään eri tavoin 100 + 1 kotimaista kirjaa. Mukana on myös mainio kirjallisuuspalvelu Kirjasampo. 

Kampanjaan osallistuvat kirjastot ympäri maata ja aineistoa ja ohjelmaa tulee tarjolle Yleisradion kanaville niin televisioon, radioon kuin verkkoonkin; sitä riittää myös Kirjastokaistalle. Jokaiselta itsenäisyyden ajan vuodelta on luvassa esiteltävä kotimainen kirja.

Vuoden aikana vietetään lisäksi Suurta Lukuseikkailua, jota koordinoivat Lukukeskus ja Lastenkirjainstituutti ja kirjastoissa järjestetään itsenäisyyspäivän juhlien etkot 5.12.2017. Myös Löykkiössä juhlitaan itsenäisyyspäivän aattona! (Ohjelmasta lisää myöhemmin.)

Klassikoille uudet kasvot

Klassikot ovat kirjallisen kanonin osasia syystä: ne ovat eläviä tarinoita historiasta, oman aikansa – menneen, nykyisen, joskus tulevankin – selkeitä kuvia, ne kertovat jotain oleellista ihmisenä olemisesta.

Suomen juhlavuonna 2017 kotimaiset kaunokirjallisuuden tärkeät teokset tulevat monin tavoin esille – yksi esiintuloista on WSOY:n 12 klassikkoa -kampanja, jossa kustantamon julkaisuihin perustuvalta listalta äänestetään tusina uutta painosta varten. Tälläkin listalla kirjoja on ymmärrettävistä syistä pyöreät sata kappaletta.

Kirjat saavat uuden ulkoasun ja kansitaiteilijoihin lukeutuu mm. Kuutti Lavonen. Listan ulkopuoleltakin voi ehdottaa suosikkiaan WSOY:n tuotannosta, mutta löykkiöläiset löysivät kyllä omat kuusi ehdokastaan kustantajan esivalinnoista. Nyt odottelemme Helsingin kirjamessuilla julkistettavaa äänestystulosta ja palkintoina arvottavaa kirjahyllyä tai kirjapakettia.

Kirjamessuilla julkistetaan muuten myös Otavan Suomi 2017 -romaanikilpailun voittajat.

Suomi juhlii kirjoissa

Juhlavuonna on luvassa myös Päivi & Päivin ’kotimaisten romaaneiden
tapahtumapaikat’ -sarjan kolmas osa (kustantaja BTJ Avain), mutta siitä lisää myöhemmin! 

Tappavat tienoot ja Missä rakkaus syttyy ovat nekin kirjastoissa saatavissa ja esittelevät vanhoja ja uusia kotimaisia kirjatuttavuuksia.

Juhlitaan ja luetaan!

Opsin kirjain ja henki

Opetushallitus keräsi keskeisiltä sidosryhmiltä lausuntoja opetussuunnitelmien perusteista lokakuun puoleen väliin mennessä. Muun muassa Kuntaliitto ja aluehallintovirastot pääsivät lausumaan aiheesta, Kirjastoseura sen sijaan oli unohtua, mutta antoi silti lausuntonsa, pyytämättä ja tilaamatta kuten väliin on tehtävä. Löykkiöläiset lukivat oman kouluyhteistyönsä tueksi Länsi-ja Sisä-Suomen avin sekä Kirjastoseuran mietteet.

Perusteluonnoksessa kirjasto näyttäytyy enemmän tukipalveluna kuin osana opetus- ja oppimisympäristöä.

Avin toteamus on samansuuntainen löykkiöläisten pohdintojen kanssa. Kirjastoihin mennään tutustumaan kirjoihin, siellä opitaan käyttämään kirjastojärjestelmää ja paikantamaan kirjaston kokoelmiin kuuluvia suhteellisen rändomisti tiedonhakutehtäviin valikoituneita aineistoja, kun kulloisistakin opetussisällöistä ei koulun ja kirjaston kesken ole ehditty keskustella. Kirjasto on rinnastettu kouluruokailuun ja kerhotoimintaan, mutta opetuksen sisältöihin tai opetusmenelmiin sitä ei ole yhdistetty.

Perinteinen lukutaito on pohjana monilukutaidolle, johon kuuluu kyky ja taito hakea relevanttia tietoa sekä painetuista että sähköisistä lähteistä, kyky arvioida ja verrata eri tietolähteitä ja taitoa soveltaa tieto omaan käyttöön.

Vieläkin kirjaston kanssa tehtävä yhteistyö mielletään yleisesti äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen kuuluvaksi, siis myös yhden opettajan kanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Se voisi olla niin paljon enemmän ja tukea sekä oppilaita että opettajia!

Koska kaikissa kouluissa ei edelleenkään ole ammattimaisesti hoidettua koulukirjastoa, yhteistyö yleisen kirjaston kanssa on tarpeen. Se on tarpeellista ja järkevää silloinkin, kun koulukirjasto on olemassa! Avi ehdottaa aivan aiheellisesti opsien perusteisiin selkeää lisäystä siitä, kuinka oppilaille voidaan taata pääsy laadukkaisiin kirjastopalveluihin ”joko koulun omalla kirjastotoiminnalla tai tiiviillä yhteistyöllä yleisen kirjaston kanssa.”

Opetussuunnitelman tarkoitus ja henki ei toteudu käytännössä ilman kirjastoa

Suomen kirjastoseuran lausunnossa huomautetaan – ja samaan viittaa myös Avi – että kirjastot ja koulut tekevät jo nyt merkittävää yhteistyötä oppilaiden tiedonhankintataitojen kehittämisessä, vaikkei sitä virallisissa opseissa huomioitaisikaan. Löykkiössä on pitkään ajalteltu, että koulun ja kirjaston yhteistyösuunnitelmat tulisi huomioida opetussuunnitelmissa, jotta käytännöt eivät ole sattumanvaraisia ja henkilöistä riippuvaisia.

”Etenkin monialaiset oppimiskokonaisuudet vaativat tiedonhankinnalta ja kriittiseltä lukutaidolta paljon, sillä perinteinen muusta opetuksesta irrallaan annettava kirjastonkäytön tai tiedonhaun opetus riitä, vaan se on integroitava laajempaan oppiaineirajat ylittävään monilukutaidon opetukseen.”

Tunteitakaan ei sovi unohtaa – niiden merkitys oppimiselle on huomioitu opetussuunnitelmien perusteissa ja myös tässä kirjastot, niiden ammattitaito ja aineistot voivat olla suurena tukena koulutyölle.

Löykkiöläiset ovat lausunnoista hyvillään. Niiden turvin voi keskusteluja jatkaa myös omassa kunnassa, vaikka Löykkiössä ongelmia ei paikallistasolla ole ollutkaan. Yhteistyötä on lausuntojen suuntaisesti jo tehty, mutta nyt tarttumapinnat on myös kuvattu selkeästi ja voidaan dokumentoida jatkoa varten uusiin opseihin.

 

 

Kirjastoseuran lausunto: http://suomenkirjastoseura.fi/ajankohtaista/artikkeli/385/kirjastoseura-lausuu-opetussuunnitelman/