Luukusta 12 paljastuu jo pari vuotta sitten esitelty Andy Priestnerin ja Matt Borgin toimittama User experience in libraries: applying ethnography and human-cenrtred design (Routledge, 2016)
We are not our users!
Tämä joulukalenterivalinta valottaa käyttäjäkokemuksen suunnittelua ja tutkimusta. Keskiössä ovat etnografiset menetelmät, käytettävyysasiat ja palvelumuotoilun ajatukset.
Kuten usein tavataan vastaavissa yhteyksissä muistuttaa, myös UX in Libraries -kirjan esipuheessa todetaan, että we are not our users. Tässä on tärkein syy käyttäjälähtöiseen suunnitteluun: tarvimme asiakasymmärrystä.
Mutu-tuntumamme ei myöskään aina ole niin ajantasaista kuin haluaisimme uskoa. Kyselyt ja tilastot eivät riitä kertomaan, miten palvelut vaikuttavat, miltä ne tuntuvat, kuinka sujuvasti ne toimivat.
Numerot eivät riitä
Kävijämäärästä ei voi päätellä, oliko käynneistä hyötyä. Kyselyssä ei aina kerrota, miten todella on toimittu, vaan mitä oletetaan oikeaksi. Tai sitten käyttäjä ei vaan itsekään muista, miten palvelua on tullut käyttäneeksi.
On toki mukavaa, että kirjastoista tykätään, mutta tykkäämiseen saattaa riittää ajatus kirjastojen myönteisestä merkityksestä.
Jos kyselyn vastaaja pitää kirjaston ideaa tärkeänä, haluaa kannattaa kirjastolaitoksen ylläpitämistä ja on tyytyväinen nykytilanteeseen, hän vastaa, että kyllä, kirjaston palvelu on erinomaista ja kyllä, kirjasto on tärkeä laitos.
Feilaa ja opi
UX in Libraries -artikkelikokoelmassa esitellään onnistuneita – ja pieleen menneitä – hankkeita, joissa on kuultu käyttäjiä, osallistettu asiakkaita, tarkkailtu ja havainnoitu kirjastossa asioivia opiskelijoita. Olennaista on myös käyttöympäristön ja -kontekstin huomioiminen.
Yksi artikkeleista esittelee brittiläisen taskukirjastohankkeen, jossa ei päästy puusta pitkään eikä varsinkaan siihen, mihin pyrittiin. Artikkeli pohtii miksi. Vaikka hanke meni mynkään, johtopäätökset auttoivat eteenpäin: käyttäjien motiivit, tarpeet ja tavoitteet on selvitettävä ja ymmärrettävä ennen palvelun lanseeraamista.
Etnografista tilasuunnittelua
Kiinnostavia olivat myös hankkeet, joissa kartoitettiin ja tarkasteltiin opiskelijoiden informaalin oppimisen tiloja erityisesti kampuksen kirjastoissa. Joukko opiskelijoita haastateltiin ja ohjeistettiin kuvaamaan paikkoja, joissa he opiskelivat. Käyttäjille merkitykselliset tilat ja käyttötavat, arkiset ympäristöt ja jokapäiväiset käyttökontekstit pyrittiin etnografisin menetelmin saamaan selville.
Osallistujille jaettiin kampuksen kartat, joihin he merkitsivät liikkeensä tiettyinä viikonpäivinä. Toisessa vastaavassa hankkeessa opiskelijat ohjeistettiin piirtämään karttaan palvelupolkunsa.
Tilojen käyttöä tarkasteltiin monelta kantilta: työskenneltiinkö niissä yhdessä, missä ja milloin opiskeltiin yksin, missä käytettiin tietokoneita, missä opastus oli tarpeen ja minkälainen äänimaailma soveltui eri käyttötarkoituksiin jne.
Sama opiskelija hakeutui eri tilanteissa eri tyyppisiin tiloihin. Selvää oli, että ilman kahvia ja eväitä monet viihtyisät ja toimivat tilat jäävät vajaakäytölle.
Kerättyjen tietojen perusteella tiloja kehitettiin opiskelijoiden tarpeisiin ja monet kirjastot jaettiin erilaisiin vyöhykkeisiin.
Kirjan hankkeissa hyödynnetään palvelupolkujen kuvaamista, valokuvia, tarinnallistamista, ovensuuhaastatteluja, havainnointia, empatiakarttoja ja erilaisia käytettävyystestejä. Jokaisesta artikkelista löytää ajattelemisen aihetta ja vinkkejä käytäntöön! Myös näin parin vuoden viiveellä.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 