Lobbaamisella ei alkua eikä loppua

Timo Turja Eduskunnan kirjastosta on pitkään tarkastellut ja tutkinut lobbaamista ja tiedon hyödyntämistä siinä. Lobbaus yhteiskunnallisena ilmiönä ei Suomessa ole yhtä yleistä ja kehittynyttä toimintaa kuin monessa muussa länsimaassa. Sitä ei säädellä yhtä tiukasti kuin monessa muussa maassa, eikä siihen erikoistuneita toimijoita käytännössä ole. Kunta-alan lobbauksen sääntöjä on joskus esitetty Kuntaliitolle laadittaviksi. Varhaisia kotoisia esimerkkejä lobbaustoimista liittyvät kieltolakiin – ja Suomen Akatemian perustamiseen. Puheita Akatemian puolesta ja sitä vastaan teetettiin puheenkirjoittajilla.

Lobbaus onnistuu tutkitusti sitä paremmin, mitä defensiivisempää se on: vallitsevien olojen säilyttämisessä pärjätään paremmin kuin uudistusten ajamisessa. Näkemys lobbauksesta salamyhkäisenä kähmintänä on väärä: se tarjoaa tietoa päättäjille. Kuntapäättäjien mielestä epäviralliset keskustelut vievät asioita parhaiten eteenpäin. Parhaimmillaan lobbaaminen on Turjan mukaan konfliktien ratkaisua.

Kirjastopalvelut ovat lobbaamisen kohteena hankala. Niihin kohdistuu harvoin poliittista intohimoa – kuten Risto Kolanen aiemmin tänään totesi, kaikki puolueet ovat kirjastopuolueita. Kriittinen keskustelu kirjastoista on ainakin valtakunnallisella tasolla harvinaista. Poliittisen jännitteen puuttuminen johtaa helposti siihen, etteivät kirjastot saa päättäjien huomiota. Lobbaajan onkin tärkeää ymmärtää poliittisen päätöksenteon luonne ja sen eri vaiheet. Sanoma on eri vaiheissa suunnattava eri ihmisille, eri tavoin.

Kun julkinen keskustelu käynnistyy, puolueet ja niiden piirijärjestöt alkavat ottaa asioihin kantaa. Tässä vaiheessa pitäisi harrastaa suoria kontakteja, olla aktiivinen. Meidän oloissamme lobbarit satsaavat yleensä hallituspuolueiden edustajiin, oppositioon ei kannata käyttää resursseja. Päättäjät lyövät oman kantansa usein lukkoon varhaisessa vaiheessa, jolloin lobbareilta etsitään tukea omille argumenteille. Liikkeellä pitää siis olla ajoissa; päätöksentekovaiheessa vaikuttamisyritykset voivat jopa kääntyä itseään vastaan. Mitä pitemmällä päätöksentekoprosessi on, sitä pienempi on lobbaamisen rooli.

Kuntapäättäjistä 82 % on selvitysten mukaan kirjastopalveluihin tyytyväisiä, mutta vain 20% valmis lisäämään panostusta palveluiden kehittämiseen. Tässä onkin paradoksi: jos kirjastot hoitavat tehtävänsä (liian) hyvin, kirjastojen mahdollisuudet kasvattaa määrärahoja pienenevät. Timo Turja arvelee, että taustalla voi olla näkökulmaero: kirjastoissa samaistutaan kuntalaisiin, päättäjät samaistuvat kuntaan. Kuntalaisten ja kunnan etu ei kaikissa tilanteissa ole sama. Yksi hänen vinkeistään kirjastoille on harrastaa yhteistyötä nuorisotoimen kanssa ja kehittää palveluja yhteistyössä.

Yksi Timo Turjan neuvoista lobbareille on: älä sano keskusteluissa mitään, mitä et voisi sanoa suorassa televisiolähetyksessä.  Tämän päivän tilaisuudessa ei tällaista sanottavaa ollut, koska kaikki esitykset voi katsoa osoitteessa http://www.kirjastokaista.fi/ .

Perusteluja teroittamaan

Helsingissä tänään järjestettävässä kirjastojen päättäjäpäivässä on käynyt jo ensimmäisen puheenvuoron aikana selväksi, että nyt on aika teroittaa perustelut: miksi tarvitaan kirjastotilaa, kun kaikki siirtyy verkkoon? Perusteluja kaipaavat niin media kuin kuntapäättäjät. Kirjastotoiminnan ja -palveluiden nykytila ei avaudu vain tilastoja tarkastelemalla, vaikka tukea sieltäkin löytyy.

Kirjastoseuran Kristiina Kontiaisen mukaan tänä vuonna kirjastoja tullaan lakkauttamaan ennätysmäärä. Lakkautusten takana on aina raha, mutta syyt ovat silti moninaisia: puhtaita säästöjä, mutta myös tilanteita, joissa kirjasto on asutusrakenteen muuttumisen myötä ’väärässä paikassa’.

Myös toissapäiväisessä Lahden tilaisuudessa ilmeni kysymyksiä, joihin kirjastoammattilaisen on valmistauduttava vastaamaan: miksi e-kirjoja, miksi niitä ei ole, mitä siellä kirjastossa tehdään, mitä tekemistä kirjastolla on opetustoimen ja mediakasvatuksen kanssa, mikä rooli on kävelysauvoilla kirjastoissa. Kirjastotyön sisältöjä on avattava edelleen, uudelleen ja jatkuvasti.