Kirjastot ja jooga – mitä yhteistä?

’Yoga är för alla’ brukar det heta i yogakretsar. Så varför är det så få [–] som ser ut som jag som syns?

Löykkiöläisten lukiessa koko henkilökunnan rakkaaseen harrastukseen liittyvää lehteä, kaikki kiinnittivät huomiota moninaisuuteen ja saavutettavuuteen liittyviin kommentteihin, jotka yhtä hyvin voisivat koskea kirjastopalveluita. Tai ainakin huomiot ovat sellaisia, jotka myös kirjastoissa tulisi muistaa. Joogalla ja kirjastolla on muutakin yhteistä: kumpikin voi kehittää tietoisuustaitoja, edistää hyvinvointia ja lisätä yhteenkuuluuvuuden tunnetta yhteisössä.

Joogaa jokaiselle –

Yoga World -lehden ruotsalaisversion jutussa on kyse HBTQ+-  tai maahanmuuttaja-vähemmistöihin kuuluvista harrastajista, jotka eivät tunne oloaan tervetulleeksi kaikilla joogatunneilla, joissa he ovat ainoita tummaihoisia / muslimeja / ei-heteroita.

 

Det man vill ha är en känsla av en delad erfarenhet eller förståelse.

Jutussa kerrotaan joogastudioista, jotka järjestävät tunteja tummaihoisille / vähävaraisille / musliminaisille / hbtq-henkilöille. Vaikka tavoitteena olisi kaikkia yhdistävä toiminta, usein tarvitaan lisäksi vähemmistöjen omia, turvallisia treeniaikoja. Ryhmien tarpeet huomioidaan ohjauksessa, käytetyssä terminologiassa, pukuhuoneissa ja suihkutiloissa. Joillakin vinyasa-tunneilla soitetaan sopivaa ’mustaa musiikkia’, toisilla pidetään tunnin jälkeen keskustelusessio, jolloin osallistujat voivat esittää nekin kysymykset, joita muussa seurassa ei ehkä kehtaisi.

– kirjasto kaikille

Photo by theformfitness on Pexels.com / Kuinka moni meistä tunnistaa tästä kuvasta itsensä?

Etenkin nuorten kohdalla asia on tärkeä, koska sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien itsemurhariski on huomattavasti samanikäisiä cis-nuoria korkeampi. HBTQ-teinit myös kärsivät heteronuoria enemmän masennuksesta ja ahdistuksesta. Kuitenkin juuri heille jooga – tai lukeminen! – voisi olla erityisen suureksi avuksi stressin, ahdistuksen tai masennuksen käsittelyssä: positiiviset vertaiskokemukset, samastuttavat tarinat ja nähdyksi tulemisen kokemukset voisivat helpottaa oloa. Sama koskee monia muitakin vähemmistöjä ja marginalisoituja ryhmiä kuten maahanmuuttajataustaisia naisia.

Tätä taustaa vasten kirjastoissakin on syytä huomioida muunsukupuoliset, eri uskontoja, kieliryhmiä ja kulttuureja edustavat. Kaikki tarvitsevat turvallisia tiloja, joissa kohdata kaltaisensa ja tuntea yhteenkuuluvuutta, mutta myös tulla hyväksytyksi laajemmassa yhteisössä omana itsenään.

Kirjastosta kulttuurista lukutaitoa

Kun Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat kyselivät viime vuonna kirjastoammattilaisilta, miten monikulttuurisuus näkyy heidän kirjastossaan, vastasi moni, ettei mitenkään, kun ”ei meillä ole kunnassa maahanmuuttajia”.

Kuka on monikulttuurisen kirjaston asiakas, keitä kuuluu monikulttuuristen palveluiden kohderyhmään?

Kurssilla tultiin siihen tulokseen, että monikulttuurinen kirjasto on kaikkien kirjasto. Kyse on yhtä lailla kulttuurienvälisen ymmärryksen ja kulttuurisen lukutaidon lisäämisestä kuin erikielisten palvelemisesta.

Siksipä onkin ollut mukava tarkastella viime aikojen hankesuunnitelmia, joissa monikulttuurisuus näyttäytyy toisenlaisena. Joensuu, Vaasa, Fredrika-kirjastot ja moni muu on suunnitelmissaan korostanut nimenomaan, kuinka monikulttuurisen kirjaston palvelut  ovat kaikkien kuntalaisten asia. Kantasuomalainen on aivan yhtä lailla monikulttuurisen kirjaston tarpeessa kuin turvapaikan hakija.

Monikulttuurisuuskin on kuitenkin osa kirjaston isompaa tavoitetta ja arvopohjaa: moninaisuuden turvaamista, sen hyväksymisen edistämistä. Se liittyy esteettömään ja saavutettavaan kirjastoon, oikeudenmukaiseen kirjastoon, jossa käyttäjien lähtökohdat huomioidaan. Siinä missä suomenkielentaitoinen kirjastojärjestelmän pääpiirteet tunteva aikuinen pärjää ohjeiden, esitteiden ja viestinnän varassa, oudon kielen ja ehkä vaikeaselkoisten kulttuuristen askelmerkkien kanssa kamppaileva uussuomalainen tarvitsee tasoitusta pysytyäkseen hyödyntämään palveluita tehokkaasti, omiin tarpeisiinsa.

Moninaisuutta kirjasto edistää myös tarinoiden tarjoajana: jos kaikki tunnistavat itsensä aineistotarjonnasta, näkevät itsensä kertomusten peilistä, palvelukin on helpompi tuntea omakseen. Tästä syystä Löykkiössä on esimerkiksi nostettu esiin sateenkaarihylly myös lapsille ja nuorille – jotta kaikki näkisivät, että hbt-asiakkaat ovat tervetulleita, eikä kyse ole mistään lapsilta kielletystä.

Tarinoita on myös toimintaesteisille, suomen- ja ruotsinkielisille, eri ilmansuunnista Suomeen muuttaneille, yksineläjille, perheellisille, uskonnollisille ja uskonnottomille. Kirja vahvistaa parhaimmillaan sen, että saan olla olemassa sellaisena kuin olen – on muitakin minun kaltaisiani.

Tarinat ovat myös ovia tuntemattomiin, erilaisiin maailmoihin ja ihmiskohtaloihin. Niitä tarvitsemme, kun yritämme ymmärtää heitä, jotka eivät ole kuin me. Erojen lisäksi löydämme varmasti myös yhtäläisyyksiä väliltämme – kaikkihan me olemme ihmisiä.