Some-tarinointia

Minkälaisia tarinoita syntyy kokoamalla omaan organisaatioon liittyviä Instagram-kuvia? Koosteessa Löykkiön kirjaston asiakkaiden julkaisemia otoksia.

Tarinat ovat tämän päivän pihvi. Some ja tarinat kietoutuvat monin tavoin yhteen. Viime vuonna ilmestyi Jarno Alastalon kirja Sometarinoita Suomesta: Hullu, barbaari ja kissa  (Avain, 2015), mutta tarinoista ja storytellingistä puhutaan myös markkinoinnin, vaikuttavuuden arvioinnin ja työelämän tutkimuksen yhteydessä (niistä lisää mm. BTJ:n Lukupää-blogin tekstissä Tarinat tehokäytössä).

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston järjestämissä Työelämän some -päivissä on lyhyesti käsitelty myös sometarinointia: kuinka verkossa esitetty asiakaspalaute voidaan koota värittämään toimintakertomuksia ja esitteitä, miten teemaan tai kampanjaan liittyvät uutiset voidaan näppärästi esittää värikkäänä kertomuksena tai millä tavoin hankeraporttiin saa liitettyä aihetta koskevia Twitter-viestejä, Instagram-kuvia, blogipäivityksiä ja muuta verkkosisältöä.

Yksi väline tähän on Storify, jonka avulla verkossa julkaistut kuvat, tekstit ja videot voi lomittaa omien tekstinpätkien kanssa.

Storifyn koosteisiin voi linkittää muista verkkopalveluista ja niitä voi myös tallentaa esim. pdf-muotoon. Lukijoiden ei siis tarvitse olla palvelun rekisteröityneitä käyttäjiä päästääkseen tarinoihisi käsiksi.

Espoon kaupunginkirjasto kokosi taannoin lukukoirien kotimaisen esikoiran Börjen ensi hetket verkon parrasvaloissa, kun ihana kirjastotyöläinen voitti vuonna 2013 Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon. Börje-kooste osoittaa sekä Storifyn hyvät että huonommat puolet: kun alkuperäinen tekijä on poistanut linkitettyinä olleita kuvia tai muita julkaisuja, kooste alkaa ontua. Idea käy esimerkistä kuitenkin mainiosti ilmi.

Muunkinlaisia ilmiöitä palvelun avulla on kuvattu. Kun Helsingin aikoinaan tuore kaupunginvaltuusto strategiakokousti metsän uumenissa, osallistujat avautuivat ulkomaailmaan Twitter-viesteillä. Nämä viestit on koottu hashtagin #vss13 avulla yhteen. Erinomainen tapa kertoa livenä päätöksentekijöiden toiminnasta!

Ehkä seuraava pelipäivä tai mediataitoviikko voisivat poikia Storify-koosteita uutisista, asiakkaiden reaktioista ja Instagramiin postatuista kuvista?

 

Opsit tulee – oletko valmis?

Runsas viikko sitten kymmenkunta kirjastoammattilaista ja opettajaa kokoontui Pietarsaaressa Keski-Pohjanmaan kesäyliopiston järjestämässä koulutuspäivässä tarkastelemaan vuonna 2016 voimaan tulevia opetussuunnitelmien perusteita ja etenkin niitä kohtia, joihin kirjaston ja koulun yhteistyössä voisi tarttua. Löykkiöläiset olivat innolla mukana.

Päivän aikana puhuttiin monilukutaidon käsitteestä ja sisällöistä, laaja-alaisesta osaamisesta ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista, joiden avulla opetusta koulussa eheytetään yli oppiainerajojen. Tilanne oli keskustelujen kannalta erityisen hedelmällinen, kun mukana oli kahden ammattialan näkemyksiä sekä kokemuksia kuudesta eri kunnasta.

Yhdessä totesimme, että koulun, koulukirjaston ja yleisen kirjaston yhteistyö on tarpeen, kun samaan aikaan otetaan haltuun yhtäältä opseja, toisaalta myös uusia laitteita, orientoidutaan uudentyyppisten aineistojen opastamiseen ja pyritään ylläpitämään ja edistämään perinteisempiäkin lukutaitoja.

Kirjastoille uusien opsien tuntemus on tärkeää. Uudet oppimiskäsitykset ja opetusmenetelmät ovat oppilaille – nykyisille lapsi- ja tuleville aikuisasiakkaille – arkipäivää. Miten kirjasto säilyy relevanttina näiden käyttäjien arjessa?

Jotta kirjasto voi tukea oppimistavoitteita ja -tuloksia, on tiedettävä, kuinka koulussa toimitaan. Mitkä teemat ovat käsiteltävinä, minkälaiset aineistot tarpeen, milloin tiedonhankinta on intensiivisimmillään? Opettajatkin tarvitsevat tukea, samoin etenkin aloitteleva koulukirjastotoiminta, joka voi hyötyä kunnankirjaston konsultoinnista.

Monialaisten ja monipuolisten osaajien kesken vaihdetut käytännön kokemukset rikastivat kaikkien ajattelua. Konkreettiset esimerkit arjesta on helppo ottaa käyttöön ja soveltaa omiin tarpeisiin.

Monia muitakin esiteltiin, mutta tässä muutama poiminta toiminnoista, joilla tuetaan aluksi perinteistä lukutaitoa ja toteutetaan koulun ja kirjaston yhteistyötä. Vastaavia on varmasti tehty erilaisina muunnelmina muuallakin ja niistä olisikin mukava kuulla lisää! Löykkiöläiset ottavat mielellään vinkkejä vastaan ja jakavat eteenpäin.

• Kirjastopassi: jaetaan kirjastossa; lainasta leima; x lainasta lippu uimahalliin; kaikkien palauttaneiden kesken arvotaan kirjapalkinto
• Hattujahti: pietarsaarelainen kirjastosuunnistus, joka perustuu Sven Nordqvistin kirjaan; etsitään vaaria kirjastosta – tutustutaan tiloihin
• Lukukoira: pääkaupunkiseudulla toimivan Börjen tassunjälkiä seuraa jo monta lukukoiraa eri puolilla maata (sekä ainakin yksi marsu); elävä, kärsivällinen koirakuulija rohkaisee arempiakin lukijoita; koiralle saa yleensä lukea yksin ja rauhassa sovittuna aikana
• Lukukummi puolestaan voi olla esim. 6. luokan oppilas ykkösluokkalaiselle; pari tapaa viihtyisässä lukupaikassa ja lukee kirjavinkkarin avustuksella yhdessä valittua kirjaa; aluksi isompi oppilas lukee pienemmälle, vähitellen pienemmän lukutaito kehittyy ja lukemisessa vuorotellaan
• Taidekirjavinkkaus, jossa taiteilija kertoo työstään ja esittelee aiheeseen liittyviä kirjoja; oppilaat valitsevat itseään kiinnostavan kirjan ja aloittava sen inspiroimana oman työn: tyyli ja lopputulos on vapaa – tuloksena voi olla runo, piirustus, sarjakuva, valokuva
• Musadiplomi: oppilaat suorittavat lukudiplomin tapaan mm. kuuntelemalla eri musiikinlajeja; sisälsi Kokkolassa myös päätöstapahtuman, jossa oppilaat palkittiin ja kuunnteltiin elävää musiikkia
• Aikamatkojen yhteydessä BARK-hankkeessa (Barnkulturnätverket i Österbotten) on käyty läpi historian eri aikajaksoja; kirjasto on koonnut Suomen sotiin liittyviä kirjapaketteja ja vinkannut niitä kouluille; mukana on ollut ajan sotalapsena kokenut sekä kirjailija; lopuksi on toteutettu toiminnallinen ja elämyksellinen aikamatka, jossa kaikki osallistujat, opettajat, kirjastoammattilaiset ja lapset ovat olleet ajanjaksoon liittyvissä rooleissa roolinimineen ja museosta lainattuine vaatteineen – sopii mainiosti monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin ja yhteistyöhankkeeksi koulun, kirjaston ja museon kesken.

Lukupassien ja -diplomien yhteydessä virisi kiinnostava keskustelu seurannan tarpeesta. Määrä voi olla mekaanisen lukutaidon oppimisielle tärkeää ja ahmimisikäiset lukevat vauhdilla. Entä laatu? Miten kontrolloidaan luetun ymmärrystä ja ennen kaikkea, kuinka seurataan lukemisen synnyttämiä elämyksiä ja mahdollisia (ja todennäköisiä) tunnekuohuja? Kuka keskustelee oppilaiden kanssa luetuista sisällöistä? Tarvitaanko oppilaille lukupiirejä samaan tapaan kuin aikuisille?

OPS2016-koulutuspäivät jatkuvat: seuraavina vuorossa Hämeenlinna 26.11, Helmet-kirjastot Helsingissä 27.11 ja Turku tammikuussa 2015. Tapaamisiin!

OPS-asiaa luettavissa mm. viimeisimmästä Kirjastolehdestä – muutakin kuin tämä juttu: Kirjasto – toimi nyt! http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/441/kirjasto-toimi-nyt/