Mikä tekee (koulu)kirjaston?

Mikä on kirjasto?

Jos koulussa on hyllyllinen kirjoja – tai vaikka huoneellinenkin – onko kyseessä kirjasto?

Tätä arvoitusta on pohdittu niin meillä kuin muun muassa Ruotsissa, missä on päädytty vastaukseen: on, mikäli kirjastossa on myös henkilökuntaa. Uusissa opetussuunnitelman perusteissa meilläkin mainitaan, että perusopetuksen tavoitteita voidaan tukea mm. koulukirjastotoiminnan avulla. Henkilökunnasta ei tässä yhteydessä puhuta.

Mikä on koulukirjasto?

Ruotsissa laki edellyttää, että oppilailla on käytössään kirjastopalvelut joko koulurakennuksessa tai tolkullisen välimatkan päässä. Tarjolla on oltava painettua ja verkkoaineistoa, tarvittavaa tekniikkaa, tietoa ja kaunoa.

Ensimmäiset sanktiotkin on langetettu kouluille, joissa näin ei ole. Seuraamukset tosin ovat lähinnä julkisen nuhtelun kaltaisia, mutta selvitys tilanteen korjaamisesta on annettava.

Seuraavaksi pistetään kuntoon se tilan ja kokoelman lisäksi tärkein edellytys: ammattimainen henkilökunta, jonka palkkaamiseen on luvassa rahallista valtion apua.

Mitä iloa kaunokirjallisuudesta?

Viime aikoina on useissa yhteyksissä todettu, että kaunokirjallisuuden lukeminen tukee lukutaidon kehittymistä vahvemmin kuin muiden tekstien lukeminen. Oppimista edistävät voimakkaat tunteet ja elämykset – ja niitäkin voi helposti saada kaunokirjallisuudesta. Mistä sitä kaunokirjallista aineistoa saa? No useimmiten ja tuoreinta on tarjolla yleisissä kirjastoissa, jotka myös vinkkaavat sisältöjä eri luokka-asteille.

Milloin määrällä on väliä?

Amerikkalainen selvitys osoittaa, että niissä kouluissa, joissa koulukirjastossa on enemmän henkilökuntaa, on myös paremmat oppimistulokset muun muassa lukemisessa.

Toki muut muuttujat saattavat pelata samaan pussiin: kun on enemmän henkilökuntaa, on varakkaampi koulu, jolla on isompi kokoelma ja ehkä vähemmän heterogeeninen oppilaskunta, mutta silti: kouluissa, joiden koulukirjastoihin palkattiin lisää henkilökuntaa välillä 2005-2009, oppimistulokset paranivat erityisesti lukutaidon osalta.

Kuka käyttää – kuka tukee?

Pew Research Centerin tutkimuksen mukaan alle kolmekymppiset käyttävät yleistä kirjastoa yhtä paljon kuin muut ikäluokat, mutta samaan aikaan nuorimmat arvostavat kirjastoja muita käyttäjiä vähemmän. Nuorten ikäluokkien kirjastonkäyttö myös väheni 2012-2013 enemmän kuin muiden ikäluokkien.

If their library were to close, 32% of people 30 and older say it would have a major impact on them and their families; only 19% of those younger than 30 say so. While 67% of those 30 and older say their library closing would have a major impact on the community, the figure for people 30 and under was just 51%.

Vaikka esimerkit ovat vierailta mailta, samat kysymykset meidänkin on esitettävä. Jos koulukirjastoja ei ole ja nuoret käyttävät yleisiä kirjastoja vähemmän, miten käy peruslukutaidon – ja monilukutaidon? Miten koulu ja kirjasto yhdessä voivat tarjota mahdollisimman hyvät palvelut: aineistot, sisältöjen esittelyn ja avaamisen, tiedonhaun opetussisältöihin integroidun opastuksen, tuen monilukutaidon kehittymiselle?

**************

Opsin kirjain ja henki

IMG_1245Opetushallitus keräsi keskeisiltä sidosryhmiltä lausuntoja opetussuunnitelmien perusteista lokakuun puoleen väliin mennessä. Muun muassa Kuntaliitto ja aluehallintovirastot pääsivät lausumaan aiheesta, Kirjastoseura sen sijaan oli unohtua, mutta antoi silti lausuntonsa, pyytämättä ja tilaamatta kuten väliin on tehtävä. Löykkiöläiset lukivat oman kouluyhteistyönsä tueksi Länsi-ja Sisä-Suomen avin sekä Kirjastoseuran mietteet.

Perusteluonnoksessa kirjasto näyttäytyy enemmän tukipalveluna kuin osana opetus- ja oppimisympäristöä.

Avin toteamus on samansuuntainen löykkiöläisten pohdintojen kanssa. Kirjastoihin mennään tutustumaan kirjoihin, siellä opitaan käyttämään kirjastojärjestelmää ja paikantamaan kirjaston kokoelmiin kuuluvia suhteellisen rändomisti tiedonhakutehtäviin valikoituneita aineistoja, kun kulloisistakin opetussisällöistä ei koulun ja kirjaston kesken ole ehditty keskustella. Kirjasto on rinnastettu kouluruokailuun ja kerhotoimintaan, mutta opetuksen sisältöihin tai opetusmenelmiin sitä ei ole yhdistetty.

Perinteinen lukutaito on pohjana monilukutaidolle, johon kuuluu kyky ja taito hakea relevanttia tietoa sekä painetuista että sähköisistä lähteistä, kyky arvioida ja verrata eri tietolähteitä ja taitoa soveltaa tieto omaan käyttöön.

DSC_1341Vieläkin kirjaston kanssa tehtävä yhteistyö mielletään yleisesti äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen kuuluvaksi, siis myös yhden opettajan kanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Se voisi olla niin paljon enemmän ja tukea sekä oppilaita että opettajia!

Koska kaikissa kouluissa ei edelleenkään ole ammattimaisesti hoidettua koulukirjastoa, yhteistyö yleisen kirjaston kanssa on tarpeen. Se on tarpeellista ja järkevää silloinkin, kun koulukirjasto on olemassa! Avi ehdottaa aivan aiheellisesti opsien perusteisiin selkeää lisäystä siitä, kuinka oppilaille voidaan taata pääsy laadukkaisiin kirjastopalveluihin ”joko koulun omalla kirjastotoiminnalla tai tiiviillä yhteistyöllä yleisen kirjaston kanssa.”

Opetussuunnitelman tarkoitus ja henki ei toteudu käytännössä ilman kirjastoa

Suomen kirjastoseuran lausunnossa huomautetaan – ja samaan viittaa myös Avi – että kirjastot ja koulut tekevät jo nyt merkittävää yhteistyötä oppilaiden tiedonhankintataitojen kehittämisessä, vaikkei sitä virallisissa opseissa huomioitaisikaan. Löykkiössä on pitkään ajalteltu, että koulun ja kirjaston yhteistyösuunnitelmat tulisi huomioida opetussuunnitelmissa, jotta käytännöt eivät ole sattumanvaraisia ja henkilöistä riippuvaisia.

”Etenkin monialaiset oppimiskokonaisuudet vaativat tiedonhankinnalta ja kriittiseltä lukutaidolta paljon, sillä perinteinen muusta opetuksesta irrallaan annettava kirjastonkäytön tai tiedonhaun opetus riitä, vaan se on integroitava laajempaan oppiaineirajat ylittävään monilukutaidon opetukseen.”

DSC_1346Tunteitakaan ei sovi unohtaa – niiden merkitys oppimiselle on huomioitu opetussuunnitelmien perusteissa ja myös tässä kirjastot, niiden ammattitaito ja aineistot voivat olla suurena tukena koulutyölle.

Löykkiöläiset ovat lausunnoista hyvillään. Niiden turvin voi keskusteluja jatkaa myös omassa kunnassa, vaikka Löykkiössä ongelmia ei paikallistasolla ole ollutkaan. Yhteistyötä on lausuntojen suuntaisesti jo tehty, mutta nyt tarttumapinnat on myös kuvattu selkeästi ja voidaan dokumentoida jatkoa varten uusiin opseihin.

 

 

Kirjastoseuran lausunto: http://suomenkirjastoseura.fi/ajankohtaista/artikkeli/385/kirjastoseura-lausuu-opetussuunnitelman/