Kyläluuta kiertää kirjastoja: Umeå stadsbibliotek

Löykkiöläiset suuntasivat jo toisen kerran kahden kuukauden sisällä opintomatkalle Ruotsiin. Uumajassa kirjastotoimenjohtaja Ingegerd Frankki ja kirjastoauto-osaston johtaja Gunilla Brinck olivat varanneet runsaasti tapaamisaikaa suomalaisille vieraille.

Pari-kolme vuotta sitten avattu hieno kirjastorakennus on Ruotsissa aivan uudentyyppinen yhdistelmä, jossa toimii kirjaston lisäksi naishistorian museo, hotelli, elokuvateatteri, lastenkulttuurikeskus, ravintola ja muita kaupallisia toimijoita.

Turhia huolia

Yhtiömuotoinen toiminta herätti aluksi hämmennystä ja epävarmuutta niin asiakkaissa kuin henkilökunnassakin. Talon rakennuttivat yhdessä Uumajan kaupunki ja paikallinen kiinteistöyritys perustamansa Väven i Umeå -osakeyhtiön kautta. 

Erityisesti media suomi Kulturväven-taloa ankarasti alkuvaiheissa: julkishallinto oli myynyt sielunsa yritysmaailmalle, kaupallista ja kunnallista ei voi yhdistää, kulttuuri kärsii. Ingegerdin ja Gunillan mukaan henkilökunta otti kritiikin raskaasti, tuntui kuin oma olohuone olisi ollut hyökkäyksen kohteena. Tilanne kuitenkin rauhoittui – ja käyttö on vilkasta.

Ensi alkuun asiakkaat eivät myöskään olleet ihastuneita siihen, että lehtikokoelma
hajautettiin aiheenmukaisille osastoille; vain sanomalehdet on säilytetty yhtenäisellä lehtienlukualueella (missä on muuten tarjolla kokonainen hyllyllinen selkokielisiä lehtiä). Tähänkin on sittemmin totuttu.

Henkilökunnan pahimmat pelot liittyivät tilojen valvontaan. Vetävätkö (runsaslukuiset) avoimet toilettitilat piikittäjiä ja laitapuolen kulkijoita? Miten käy, kun henkilökunta ei pysty useiden sisäänkäyntien takia arvioimaan talossa kulloinkin oleskelevaa väkimäärää? Sekin arvelutti, että kun aiemmin kirjasto päätti, mitä tilassa tapahtuu ja kuinka siellä toimitaan, ”nyt tulee joku ja ripustaa tauluja seinille”, kun kumppaneita on monia. Mikään ennakkoon epäilyttävistä asioista ei ole lopulta aiheuttanut ongelmia, toteavat Ingegerd ja Gunilla.

Osuvaa opastusta

Jälleen löykkiöläisiin tekivät vaikutuksen kirjaston selkeät opasteet ja seikkaperäiset, suuret infotaulut ja pohjakartat.

Missään ei näy sanoja lainausautomaatti tai palautusautomaatti, jotka – noloa kyllä – olivat pitkään Löykiössäkin käytössä.

Pitkien ja kankeiden ilmausten sijaan käyttäjiä puhutellaan aktiivisilla kehotuksilla: låna –  lämna –  hämta. Aineiston pariin johdattavat pylväisiin maalatut tekstit kuten fakta tai fantasi. Ja täällä kuten Västeråsissa ja Sundbybergissäkin aineistoa on paljon ja väljästi esillä helppoa tutustumista varten, kaikkea ei välittömästi hyllytetä tiiviisiin riveihin.

Kaikkien kirjasto

Jotta kirjasto on esteetön palvelu mahdollisimman monelle, uusia kohderyhmiä pyritään ottamaan haltuun. Yksi tällainen ovat neurologisista oireista ja sairauksista kärsivät ihmiset: muistisairaat, aivovammaiset sekä autismin kirjon henkilöt. Kohderyhmiä määrittelevät ominaisuudet näkyvät harvoin päälle päin ja kohtaamisen harjoittelussa ja palveluiden suuntaamisessa tarvitaan yleensä ainakin aluksi asiantuntijoiden konsultointia.

Saavutettavuus ja osana sitä normikriittinen työskentelytapa onkin arkea Uumajassa. Henkilökunta pyrkii kyseenalaistamaan omat mahdollisesti stereotyyppiset ja kaavamaiset lähtökohtansa suhtautumisessaan erilaisiin käyttäjäryhmiin ja yksittäisiin asiakkaisiin. Samoin tarkastellaan totuttuja käytäntöjä. Kun aiemmin turvapaikan hakijat eivät voineet saada kirjastokorttia ilman paikallista osoitetta, tästä vaatimuksesta on luovuttu. Osoitteeksi voidaan kirjata vaikka kirjaston osoite, jotta halukkaat pääsevät lainaamaan aineistoa. Mahdollinen hävikki on arvioitu pienemmäksi pahaksi kuin potentiaalisten käyttäjien käännyttäminen lainaustiskiltä.

Löykkiöläiset kertovat vielä kesän aikana mielenkiintoisesta Brytiga böcker -hankkeesta, jonka loppuseminaariin vieraat saivat osallistua.  

 

Paluu tulevaisuuteen

Jyväskylän tulevaisuustyöpajassa käsiteltiin samoja suuria teemoja kuin kirjastolain uudistamisessakin: saavutettavuus, osallisuus, osaaminen, yhteistyö ja kehittäminen.

Tilastot kartalle!

Päivä aloitettiin maakunnan ajankohtaisilla kuulumisilla. Sekä hankeavustuspäätökset että tilastot ovat valmistuneet ja molempia konkretisoidaan ja elävöitetään visualisoinnilla. Yllätysvieras E. Lounasvuori pääsi tuoreeltaan esittelemään hienoa ja näppärää http://visualisointi.kirjastot.fi/tilastot/ -palvelua.

Valmiiden tunnuslukujen lisäksi paljon puhuvia graafisia esityksiä voi luoda myös itse kehittelemistään tunnusluvuista. Näillä sekä erilaisilla karttanäkymillä voi mainiosti värittää ja tiivistää toimintakertomuksia, hankeraportteja, päättäjille suunnattuja infografiikoita. Löykkiöläiset innostuivat mahdollisuuksista!

Puolistrukturoitu epäkonferenssi

Työpajaan oli ennakkoon ehdotettu tusinan verran erikokoisia keskustelunaiheita: ops2016 ja kirjaston ja koulun yhteistyö, monilukutaito, osaamistarpeet, tilankäyttö, poikien lukuharrastus, muistisairaat asiakkaina, omatoimi- ja monitoimikirjastot, erikoisosaamisen hyödyntäminen alueellisesti, aineistojen siirtyminen verkkoon.

Tilaisuudesta reklamoitiin aivan aiheellisesti, ettei ennakkomarkkinoinnista huolimatta ollut kyse epäkonferenssista. Alustajan puheenvuoro oli runsaan tunnin mittainen ja lukuisilla powerpointeilla höystetty (vaikka sama puhuja on kirjoittanut Powerpoint-vapaa vyöhyke -nimisen teoksen). Päivi Jii oli pyrkinyt kokoamaan puheenvuoroonsa näkökulmia ennalta esitettyihin teemoihin ja siten helpottamaan iltapäivän keskustelusessioiden käynnistymistä.

Seuraavissa vastaavissa tilaisuuksissa onkin syytä muistuttaa, että päivä oli ‘puolistrukturoitu epäkonferenssi’, jossa vain osa päivästä toimii alkuperäisen idean mukaan itseohjautuvana asiantuntijoiden ryhmätyöskentelynä. Aiheet on kuitenkin koottu niiltä, jotka ovat ilmoittautuneet mukaan. Tämä tähtää siihen, että keskustelua käydään ajankohtaisista, arjessa askarruttavista kysymyksistä. Vertaiskeskusteluissa voi jakaa kokemuksia, vinkkejä, kehittää jatkokysymyksiä, sopia asian käsittelystä lähitulevaisuudessa.

Konkurssitaitoja tarvitaan

Tunnin mittaisissa keskustelusessioissa ei isoja kysymyksiä ratkaista, mutta asioiden ytimeen pureuduttiin monessa ryhmässä. Päivän aikana muistutettiin taas siitä, että epäonnistumisistakin on opittavaa – etenkin, jos ne jaetaan naapurien kanssa: älä tee näin.

Konkurssitaitoja ei tarvita talousvaikeuksista toipumiseen, vaan ponnistusten jatkamiseen, kun suunniteltu lopputulos ei ole toteutunut. Kuinka suosta noustaan, miten dokumentoidaan epäonnisemmat vaiheet, millä tavoin käsitellään yhdessä vastoinkäymiset?

Osallistujat totesivat, että muutos on hyväksyttävä pysyväksi olotilaksi. Tarvitaan valmiuksia jatkuvaan kouluttautumiseen, heittäytymiseen, epätäydellisyyden hyväksymiseen. Jos luovumme jostakin tai teemme sataprosenttisen suorituksen sijaan 70-prosenttisella laadulla, kärsiikö asiakkaan saama palvelu? Ellei kärsi, on löytynyt luopumisen paikka. Kaikkia välineitä tai tiedonlähteitä ei enää myöskään voida hallita, mutta asiakkaat voi ottaa avuksi! Tästä pohdinta eteneekin notkeasti toiseen teemaan, osallistamiseen.

Kirjaston ystävät ja satunnaiset kaverit

Ryhmissä mietittiin asiakaskunnan eroja. Eri kohderyhmät vaativat erilaisia osallistamisen tapoja. Asiakkaissa on aktiviisia ja vähemmän aktiivisia, niitä jotka haluavat äänensä kuuluville ja heitä, joiden mielipidettä on hankalampi saada esille. Erilaiset aktivointitavat ovat tarpeen.

Toki kannattaa hyödyntää käyttäjät, jotka sitoutuvat raateihin, mutta paikkansa on myös ajankohtaisten asioiden ympärillä
käytävillä ad hoc -keskusteluilla. Entä kirjaston ystävät, miten heidän kanssaan viestitään ja pidetään keskustelukanavia yllä? Onko kunnassa kahvinkeittäjiä tilaisuuksiin, hyllyjen siistijöitä omatoimikirjastoihin?

Omatoimiset ja monitoimiset

Tuskin missään kunnassa on vältytty omatoimiaukiolojen pohtimiselta. Jos kyse on lisäpalvelusta, suunta on käyttäjän
kannalta hyvä: miksi kokoelmat ja tilat suljettaisiin kuntalaisilta, kun useat kuitenkin käyttävät kirjastoa omatoimisesti jo nyt?

Kun kulunvalvonta- ja turvallisuuskysymykset on ratkottu, suunnittelussa on mietittävä esillepanoa, mahdollisia muutoksia hyllyjärjestykseen, kokoelman käytön helpottamista. Kokoelma- ja muun ammatillisen työn osuus on tarpeen avata myös päättäjille – ja käyttäjille – jottei omatoimiaukiolo näyttäydy pelkkänä säästötoimenpiteenä.

Hengaajat ja läppärityöläiset

Kirjastojen valtti, hiljaisuus, on nykymaailmassa kovaa valuuttaa. Kuitenkin kirjastoissa myös tapahtuu: tehdään ryhmätöitä, hengataan kavereiden kanssa, keskustellaan. Uusien opsien mukaan opiskelevista saattaa kymmenen vuoden kuluessa kasvaa erilaisia kirjastonkäyttäjiä kuin tämänhetkisistä yläkoululaisista. Miten onnistutaan tarjoamaan tilaa kaikkiin tarpeisiin? Samakin käyttäjä saattaa eri aikoina toivoa erilaista äänimaisemaa.

Keskusteluissa todettiin, että kirjaston on ja sen tulee pysyä demokraattisena, turvallisena tilana. Juupas-eipäs-hiljaisuuskeskustelua kannattaakin käydä yhdessä kuntalaisten kanssa: mitä kaivataan ja mihin aikaan.

Mukana oli myös tieteellisten kirjastojen edustajia, joiden kertomasta kävi ilmi, että amk- ja yo-kirjastoissakin viihdytään. Kirjastossa on varmasti mukavaa, jos sohvilla loikoillaan ja säkkituoleissa chillataan.

Jyväskylässä onkin mietitty, kuinka eri kirjastosektoreiden tarjoamat tilat inventoitaisiin ja kuvailtaisiin asiakasystävällisesti. Voisiko verkkoon koota hakemiston, josta löytyy tieto siitä, miten kirjastoa voi käyttää? Minkälaisia työtiloja on tarjolla, missä kopiokoneet, tulostimet, avoimet verkot. Saako yliopiston tai ammattikorkeakoulun kirjastoon mennä?

Opsia ikä kaikki

Uudet opetussuunnitelmien perusteet kiinnostivat, mutta kaikissa kunnissa kirjastolla ei ole tietoa uudistuksen vaiheista. Miten mukaan? Kenen kanssa keskusteluun? Pitääkö kirjaston opettaa arjen taitoja? Kuuluuko kirjastonkäyttö niihin?

Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia yhteisissä keskusteluissa opetustoimen kanssa. Nyt on aika tunkeutua opettajankokouksiin, pirauttaa johtavalle rehtorille, viedä opettajanhuoneen ilmoitustaululle juliste yhteystietoineen ja kysellä, milloin ops-työryhmä kokoontuu!

Jälkikirjoitus

Kiitokset Kannonkosken kirjaston piakkoin eläköityvälle Pekka Termoselle, joka avasi epäkonferenssiosuuden vakuuttavalla salamapuheellaan! Antoisia lukuhetkiä ja vapaavalintaista ajanvietettä toivottaa Löykkiön kirjaston henkilökunta!