Kaikki kirjastolaiset varmasti tunnistavat pohdinnan siitä, miten yhdistää erilaiset kirjaston käyttötarkoitukset.
Miten saman katon alla saadaan toteutettua sekä hiljainen kirjasto että läksyhelpit, novellikoukut, kirjailijavierailut ja monet muut tapahtumat ja toiminnot, joihin liittyy menoa ja meininkiä.
Eri käyttäjäryhmien odotukset ja tarpeet voivat olla äänimaiseman suhteen vastakkaisia ja toisaalta yksi ja samakin asiakas kaipaa eri aikoina volyymiltään ja ääniltään erilaista tilaa.
Yleisten kirjastojen muuttuva äänimaisema -hankkeen loppuraportti on mielenkiintoista kaikkia kirjastoammattilaisia ja kirjaston käyttäjiä koskevaa asiaa. Hankkeessa on tutkittu kirjastojen olemassaolevia äänimaisemia, joista on myös kuultavissa otteita soundcloud-palvelussa. Lisäksi on kartoitettu, mitä asiakkaat kirjaston äänimaisemalta toivovat: miltä unelmien kirjasto kuulostaa. Kuten Tuula Haavisto esipuheessa toteaa, raportti sisältää myös käytännöllisen niksipirkka-osaston, jossa erilaisten kirjastilojen akustisia ongelmia ratkotaan.
Raportissa listataan tyypillisimmät viisi ongelmakohtaa kirjastotilojen akustiikassa:
Äänten leviäminen kirjastotilassa: erityisesti lasten ja nuorten äänet kuuluvat kokotilassa
- Äänten kuuluminen kerroksesta toiseen
- Taustaäänitaso, joka liian alhaisena ei häivytä häiritseviä ääniä
- Kaiunta ja erityisesti kirjastosalien häiritsevä jälkikaiunta
- Erilaisten tilojen (työskentelytilat, tapahtumatilat) puutteellinen ääneneristys
Raportissa tarkastellaan erikseen ratkaisuja palvelualueiden, kirjastosalin, lasten- ja nuortenosastojen ja pelinurkkien sekä tapahtumatilojen suunnitteluun ja tuunaamiseen.
Löykkiöläisten syvällisempi tutustuminen aineistoon on vielä kesken, mutta tässä ensimmäisiä huomioita:
- Suunniteltu äänimaisema on parempi kuin sivutuotteena muodostunut.
”Toimivaa äänimaisemaa ei huomata, mutta äänimaiseman puutteet eivät jää kuulematta.”
- Äänimaisema muodostuu myös siitä, miten koneiden piippauksiin, laitteiden huminaan, askelten kopinaan ja puheensorinaan suhtaudutaan: ”Nuorten äänet tulkitaan nopeasta epätoivotuksi ääneksi eli meluksi samalla kun pienten lasten ääniä pidetään usein hyväksyttävinä.”
- Hankkeessa tehdyn asiakaskyselyn perusteella painottui kirjaston merkitys rauhallisena työskentelytilana, perinteisen kirjastonkäytön lisäksi. ”Muualla Suomessa pidetään tärkeämpänä mahdollisuutta tavata ihmisiä, viettää aikaa ja tapahtumia kuin pääkaupunkiseudulla.” Ratkaisut myös akustisiin kysymyksiin ovatkin erilaisia eri kokoisissa, erilaisissa kirjastotiloissa ja eri puolilla maata.
Löykkiössäkin on huomattu, että kirjasto voi parhaimmillaan toimia elvyttävänä tilana, jossa käynti ”rentouttaa ja auttaa palautumaan, keräämään voimia.”
Yleisten kirjastojen muuttuva äänimaisema / Helsingin kaupunginkirjasto. Teksti: Harri Sahavirta