Lobbausapua kirjastoille, Kirjastoseurasta

Sattumoisin kävi niin, että Lahden päättäjäpäivän viidestä puhujasta neljällä on tiivis kytkös Suomen kirjastoseuraanPäivi Litmanen-Peitsala on viestinyt Kirjastoseuran palkkalistoilla, Jukka Relander on paitsi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen Helsingissä, myös Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja, Tuula Haavisto puolestaan toimi Kirjastoseuran toiminnanjohtajana ennen Sinikka Sipilää. Parhaillaan Kirjastoseurasta lobbaajana ja lobbaustukena puhuva Kristiina Kontiainen on parin vuoden ajan toiminut seuran toimistopäällikkönä. Tilanne kuvaa tietenkin paitsi tiivistä kirjastoalaa, myös seuran keskeistä roolia kirjastokentällä.

Lausuntoja ja kannanottoja kirjastoasian puolesta

poricamppianoOsa seuran lobbaustoiminnasta on asiantuntijalausuntojen antamista mm. valtion talousarvioista, alan ammattitutkinnon perusteista, koulukirjastoista ja tekijänoikeusasioista. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä seura päätti ottaa yhteyttä poliittisiin päättäjiin: kansanedustajiin ja ministereihin. Erityisesti seura nosti esiin uhanalaisen kirjastorakentamisen ja -autojen korvamerkityn avustuksen lakkauttamisen. Käyttöön otettiin myös kansalaisadressi, joka luovutettiin sivistysvaliokunnalle. Päättäjille suunnattu vetoomus ’kirjastojen korvamerkitty määräraha säilytettävä’ julkaistiin myös verkossa. Lobbaus on mitä suurimmassa määrin tiedonvälitystä päättäjille.

Toinen muoto julkilausumia ovat seuran ajankkohtaiset kannanotot, siihen tapaan kuin kirjastoissa käytettävään vapaaehtoistyöhön liittyvän keskustelun yhteydessä. Aiheesta puhuttiin verkossa, jäsenet toivoivat kannanottoa, Turun kirjamessuilla aihetta käsiteltiin syksyllä 2013.

Kirjastoseuran lobbaamistyöhön kuuluu myös kyselyiden ja selvitysten tekeminen. Kirjastot.fi:n kanssa kysyttiin mitä kirjastoille kuuluu – miltä näyttää toimipaikkojen ja aukioloaikojen tila. 2/3 vastasi, kirjastopäivien alla julkistettiin tuloksia, joista poiki lehtijuttuja, yhteydenottoja, taustatietojen kyselyitä. http://suoomenkirjastoseura.fi/medialle/tiedote/228/mita-kirjastoille-kuuluu .

Verkostoituminen on lobbaamista

Lobbaamista on myös seuran ahkerasti harrastama verkostoituminen. Seura kuuluu jäsenenä järjestöihin ja seuroihin, yhteistyöryhmiin, on mukana tuomassa kirjastonäkökulmaa esiin erilaisissa tilaisuuksissa.

Valtaosa työstä on kansallisen tason lobbausta, mutta yksittäistapauksiin seuran on vaikea ottaa kantaa. Tilanteet vaativat taustatietoja ja ympäristön tuntemusta, kategorista kantaa yksittäisiin keisseihin on hankala esittää. Yleisellä tasolla seura voi toki esittää vaihtoehtoja.

Lobbausta tapahtuu myös kansainvälisellä tasolla. Seuran kuuluu jäsenenä IFLA:an ja EBLIDA:an ja kuten alalla varmasti hyvin on tiedossa, kirjastoalan järjestösfäärin ylin posti on tällä hetkellä Sinikka Sipilällä IFLAn puheenjohtajana.

Tukea kirjastojen lobbaukselle

Kirjastolehden asiakaslehti tarjoaa kirjastoasiaa yleiskielellä kirjaston käyttäjille. Lehteä voi tilata kuntalaisille ja päättäjille. Seura nostaa myös asioita yleiseen keskusteluun. Lehden ammattisivut tarjoavat jäsenille kirjastoammatillista tietoa. Seuran tiedotteet, tekstit, kannanotot ovat nekin vapaasti kirjastojen käytettävissä. Seurasta voi pyytää ammattilaisneuvoja ja vinkkejä viestintään. Tekeillä on myös tukipaketti verkkoon kirjastojen tekemää lobbaustyötä varten.

 

 

 

Hys hiljaa!

Kaikkihan sen tuntevat, kirjastojen epävirallisen logon, jossa nutturapää sormi huulillaan katsoo nuhtelevasti alta kulmain. Löykkiöläisten nutturat ovat viime aikoina tutisseet lehtien yleisöosastoja seuratessa ja sama on havaittu kirjastoissa ympäri maan.

Kirjastolehdessä vihaisten asiakkaiden ajatuksia avaa Jarmo Saarti, joka on myös koonnut joukon tapoja vastata haasteeseen: kuinka pitää tyytyväisenä sekä teinit ja muut keskustelua ja äännekkäämpääkin äsköniä kirjastoon kaipaavat ja toisaalta kirjastosta, nyky-yhteiskunnan tyynestä merestä, hiljaisuutta etsivät.

Kirjasto 2011 -kirjassa jo aikoinaan esiteltiin Oak Park Public Libraryssa (ja varmasti monessa muussakin) käytetyt liikennevalo-vyöhykkeet: punainen äänettömälle, keltainen kuiskaavalle ja vihreä keskustelevalle alueelle. Vastaavia erilaisten desibelien alueita on käytännössä useimmissa kirjastoissa.

2012-08-17 15.12.30
Hiirenhiljaa?

Turun kaupunginkirjasto puolestaan ilmoitti hiljan ottavansa käyttöön hiljaiset tiistait, jolloin asiakastiloissa ei järjestetä äänekkäitä tapahtumia ja asiakkaiden toivotaan myös asioivan rauhallisesti, mikä tietysti yleisin tapa onkin. (Hauska sattuma lienee, että keskiviikkona 6.2 pääkirjastossa järjestettiin afroamerikkalaista kulttuuria esittelevän Say it Loud -nimisen sarjan ensimmäinen tapahtuma.)

Hiljaisuus-teema ei kuitenkaan ole kotimainen ilmiö, vaan samaa keskustelua käydään maailmalla. Pew Internet & American Life  –projektin Kathryn Zickuhr kertoi reilu viikko sitten hankkeen blogissa tutkimustuloksista, joiden mukaan – kuten arvata saattaa – asiakkaat haluavat paljon ja monenlaista, eri asiakkaat haluavat eri asioita ja asuinalueiden välillä on eroja kirjastonkäyttöön liittyvissä tarpeissa.  ”[…] there’s no one thing people want their libraries to be. They want their libraries to be lots of things, a place where they can study and meet with friends and attend meetings — and more.”