Luukku 19. Peukkuja kirjastoammattilaisille

American Library Association kerää vuosittain ehdotuksia vuoden kirjastonhoitajaksi. I Love My Librarian Award on kuitenkin isompi juttu kuin vain yksilökilpailu: se nostaa joka vuosi esille tärkeitä teemoja ja kiittää julkisesti kirjastoammattilaisia heidän tekemästään tärkeästä työstä.

Tämän vuoden 10 huippuammattilaisen listalle tuhansista ehdotuksista nostettuja yhdistää muutama useimpien esittelyissä toistuva termi: safe, welcoming, inclusive. Työtä värittää siis yhdenvertaisuuden ja turvallisen palveluympäristön takaaminen ja vähemmistöjen huomiointi. Monen kohderyhmänä ovat koululaiset ja opiskelijat.

Koulukirjastonhoitaja Linda Robinsonin toteuttama One school, one read -lukukampanja poikkeaa muista vastaavista elämyksellisyydellään. Luettu teksti on mukana koulun arjessa: ruokalan henkilökunta toteuttaa kirjan teemaan tai tapahtumapaikkoihin liittyvän aterian, henkilökunta pukeutuu kirjan hahmoiksi, ruokasali koristellaan tarinaan sopivasti ja aterialle valitaan teemaan sopiva musiikki.

Tässä on yksi I Love My Librarian -palkinnon hyvistä puolista ammattilaisia ajatellen: se tarjoaa vinkkejä ja inspiraatiota teorian ja käytännön tasolla.

http://www.ilovelibraries.org/lovemylibrarian/2018/18winners

Kohinanpoistoa kirjastossa

”Tarkoituksellisuus: Oman olemisen ja tekemisen kokeminen mielekkäänä, tyypillisesti itsensä toteuttamisen, muiden palvelemisen tai suurempaan tarinaan tai missioon liittymisen kautta.” Yksi teemaan liittyvistä nousevista [tulevaisuuden] ammateista on kohinanpoistaja, jonka tehtävä on edistää elämisen mielekkyyttä.

Ajatus on peräisin huhtikuussa julkaistusta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Julkaisu synnytti kolumneja ja keskustelua – ja herätti hämmennystä. Myös löykkiöläiset hiljenivät Osmo Kuusen ja Risto Linturin kirjoittaman tekstin äärellä tovin jos toisenkin. Mihin kaikkeen teknologia oikein taipuu? Ihanko todella on tulossa ajatusten lukua ja muokkausta suoraan aivoista? Nytkö viimein yleistyvät kaikkien sadan vuoden takaisten tieteisennusteiden “kevyet henkilölennättimet”?

Kun kokonaisuudet hämärtyvät ja kontekstit katoavat, kirjastolaitoksen pitkä häntä ja leveä selkä ovat tarpeen. Kirjastojen(kin) harrastama tiedon ja aineistojen kuratointi on yksi vastaus informaatiotulvaan ja vaihtoehtojen seulomiseen merkityksellisyyden tieltä: kirjastoammattilainen on kohinanpoistaja. Kirjastoammattilainen on myös tietojen luotettavuusarvioija, onnellisuusoperaattori ja metatiedon yhteensovittaja, kaikki raportissa mainittuja ’nousevia ammatteja’. Turvallisuuteen liittyvistä tulevista tehtävistä mainitaan manipulointietsivä ja valhemedian torjuja.

Havainnot ja tietäminen -teeman tai raportin käsittein arvonluontiverkoston sisältönä on “luotettavaksi ja uskottavaksi koettu tieto ihmistä henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista”. Tietämistä ja havainnointia koskeviin sovelluksiin lukeutuvat kirjalliset ja keskustelevat robotit ja tekoälyassistentit. Työtä muuttavia ilmiöitä ovatkin tekoäly, mittalaitteiden arkipäiväistyminen sekä tiedon joukkoistuminen.

Näistä muutoksista seuraavia nousevia ammatteja ovat mm. ristiriitaisen tiedon selvittäjä, tiedonhankinnan joukkoistaja, lähdeanalyytikko, kontekstimallintaja, tekoälykasvattaja, digimateriaalin tuottaja, valheenpaljastaja ja faktantarkastaja.

Kuulostaako tutulta? Näihin tehtäviin siis jatkossakin tarvitaan ihmisälyä ja inhimillistä otetta. Raportti vahvistaakin lopulta uskoa kirjastoammatillisen osaamisen tarpeellisuuteen myös tulevaisuudessa – mutta ulkopuoliset tätä yhteyttä tuskin keksivät ilman kirjastojen omaa aktiivisuutta. Kuka kertoisi tulevaisuudentutkijoille ja -rakentajille sekä päättäjille, että näitä taitoja harjoitetaan kirjastoissa!