Ihmisiä, eläimiä, feministejä ja fantasiaa

Birgitta Boucht kuuluu kaikkiin kirjamessuihin. Häntä kuunnellessaan löykiöläiset aina yllättyvät, virkistyvät, uskovat huonoinakin hetkinä ihmisyyteen – ja kyynelehtivät. Tänä vuonna aiheena oli Dånet i ett ensamt öra ja sen 89-vuotias päähenkilö Tessa. Bitte lupasi meille lisää luettavaa; siitä kuinka sairastaminen vaatii hyvää terveyttä ja suurta kärsivällisyyttä, tai ehkä kirjan lukuisista muistilapuista (säg nej!!! städa!!!) tai miksei värikkäiden korvakorujen tarinoista!

Seuraaviin kirjamessuihin kuuluu varmasti Maria Turtschaninoff. Jokainen löykkilöläisten kuulema haastattelu toi jotain uutta kunkin omaan lukukokemukseen.

Kun Catarina Salo ja Turtschaninoff keskustelivat Totti-lavalla feministisestä fantasiasta, ilahtuivat Löykkiön henkilökunnan jäsenet jokaisesta kommentista ja vastauksesta. Feministinen fantasia oli kuuleman mukaan alun perin brittilehdistön lyömä – erityisen sopiva – leima, joka sittemmin siirtyi meillekin.

Catarina S. heitti ilmaan mainion kysymyksen: miksi fantasia, jossa kaikki maailmat ovat mahdollisia, on kuitenkin yleensä niin heteronormatiivista ja normatiivista ylipäätään. Maria T:n fantasia ei sitä kuitenkaan ole. Kirjailija totesi, että hän haluaa tarinoidensa peilaavan todellisuutta niin, että niissä näkyvät kaikenlaiset ihmiset. Kaikkien pitäisi voida nähdä ja tunnistaa itsensä myös kirjallisuudessa, erityisesti niiden, joilla muuten ei ole kuuluvaa ääntä.

Kiinnostava juttutuokio oli myös kuvittajien Linda Bondestamin ja Jenny Lukanderin välinen keskustelu, sekin intiimillä Totti-lavalla käyty. Kotimaiset lastenkirjojen kuvittajat ovat kuvataitelijoita, yhtä tinkimättömiä kaikissa töissään – eivätkä vähiten luodessaan kuvia lapsille. Yhden kuvan tekeminen voi viedä parikin viikkoa, mutta lopputuloksesta nauttivat myös aikuiset! Ulf Starkin ja Bondestamin uutukainen Djur som ingen sett utom vi / Ennennäkemättömiä eläimiä on ansaitusti August-palkintoehdokkaana Ruotsissa. Bondestam sai messuilla ensimmäistä kertaa jaetun lastenkulttuurin Vanessa-palkinnon.

Kirjamessujen ensimmäisinä tunteina Löykkiön paikalla olleet henkilökunnan jäsenet kuulivat kaksi peräkkäistä Helena Telkänrannan esitystä. Hänen sujuvasti kirjoitetut kirjansa Millaista on olla eläin? ja Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? hätkähdyttävät, herättävät ahaa-elämyksiä, pistävät miettimään. Torstailta jäivät mieleen vasen- ja oikeatassuiset kissat ja koirat, ryhävalaiden monimutkainen lauluviestintä ja se, että tiaisten laulussa”tavujen” järjestyksellä on merkitystä.

Enempää löykkiöläiset eivät malta nyt sanoa, koska pitää päästä Naondelin ja Eläin ja ihminen -kirjojen pariin! Muista messukirjoista lisää myöhemmin, muun muassa nämä ovat ostoskassissa:

  • Ann-Helen Attianese: Vågbrytarna
  • Ann-Luise Bertell: Vänd om min längtan
  • Peter Sandström: Laudatur
  • Ulf Stark & Linda Bondestam: Djur som ingen sett utom vi
  • Sanna Tahvanainen: Lilla svarta
  • Hannele Mikaela Taivassalo: In Transit
Mainokset

Intohimobisnestä kirjamessuilla

Tuttu, samalla kertaa jännittynyt ja rento fiilis, vähän kuin jouluaattona: ensimmäisen kirjamessupäivän aamu.

Prologi: Käsitys löykkiöläisten lennokkaasta ja säkenöivästä kirjallisesta älystä ja osaamisesta sai kolauksen ensimmäisellä käytäväosuudella: kun nenän alle ilmestyi radiotoimittajan mikrofoni, kirjavinkit kyllä muistuivat mieleen (etenkin kun ne oli kirjattu Evernote-tiedostoon, josta ne oli näppärä sisälukea toimittajalle), mutta yhtään perusteltua mielipidettä valintojen tueksi ei aamutuimaan kukaan Löykkiön henkilökunnasta pystynyt esittämään. ”Eiköhän tämä riitä”, tallentui Kulturtimmen-ohjelman boktips-osuuden loppukaneetiksi, joka ikävä kyllä on kuunneltavissa YleArenassa. (Kirjavinkit: Jolin Slotte: Närhelst hon kommer ja Mia Franck: Maraminne)

kirjaijat ulkomaillaAamun ensimmäinen ohjelmaosuus Suomalaiset menestyskirjailijamme maailmalla oli hyvä avaus. Leena Lehtolainen, Timo Parvela ja Salla Simukka kertoivat paitsi ulkomaanmatkojen juustosämpylöistä ja sohvamajoituksista, myös hienoista lavarakennelmista ja tunnelman virittämisestä Finlandia-hymnillä. Muissakin yhteyksissä kirjailijat ovat maininneet saksalaisyleisön hämmästyttävän hartauden alkukielellä luettujen tekstien äärellä. Leena Lehtolaisen luenta muuntuu silloin luonnostaan näytelmänomaiseksi, jotta tuntematon kieli ei kävisi kuulijoille puuduttavaksi.

Myöhemmin samana päivänä pohdittiin, mihin kustantajia tarvitaan, kun kirjailijoilla on kaikki tekniset edellytykset pullauttaa lopputulos maailmaan omin avuin. WSOY:n aina yhtä sympaattinen Anna-Riikka Carlson muistutti, että harvalukuisten kirjallisten menestysten tuotolla pystytään kustantamaan esikoisia, joiden myynti on yleensä vaatimaton. Pieni kustantamo ei myöskään ole luonnostaan hyvä ja kaunis ja iso organisaatio kokonsa takia paha, vaikka suuret kustantamot hänen mukaansa usein joutuvatkin puolustautumaan ja selittämään ratkaisujaan, kun pieniä samoista toimintatavoista kiitetään.

Crime Time -dekkariosuuskunnan perustajajäsen Harri Nykänen myönsi, että osuuskuntamuoto toimii parhaiten jo tunnettujen tekijöiden kohdalla. Yleisesti ottaen debytoivat kirjailijat hyöytyvät kustantajan tuesta ja palveluista. Anna-Riikan mukaan kustantajan tärkein tehtävä on tekstin työstäminen; käsikirjoitus on harvoin laakista valmis, vaan vaatii muokkaamista. Toinen kustantajan keskeinen rooli on lukijoiden löytäminen. Harvassa ovat ne kirjailijat, joilla lukijayhteisö on valmiiksi olemassa – verkossakin teksti jää Carlsonin sanoin helposti yksin ilman apua.

Keskustelussa oli mukana myös vuoden omakustanne, DJ-kirja. Tuoreen tiedotteen mukaan ”Suomen ensimmäisen omakustannekirjoille suunnatun kilpailun voittajaksi valittiin kotimaan dj-kulttuurista kertova DJ-kirja. Matti Niveksen ja Iina Eskon omakustantamassa teoksessa kohtasivat laadukas sisältö, tyylikäs taitto ja ennakkoluulottomat markkinointi- ja myyntitoimenpiteet.” 

Intohimobisneksen tuotoksia. Ensimmäisen messupäivän saldo
Intohimobisneksen tuotoksia. Ensimmäisen messupäivän saldo

Kuten tekijät itsekin totesivat, ihan tavallinen omakustanne kirja ei siinä mielessä ole, että sillä oli sekä tekijöinä että yleisönä valmis yhteisö. Kirjan tekijäyhteisössä on niin graafista, teemaan liittyvää että myyntiä tukevaa osaamista. Joukkorahoituksella kerättiin 500 niteen ennakkomyynti ja ilmestymisen jälkeen on myyty 1000 nidettä lisää. Vaikka Matti Nives ei myykään osaamistaan tuntipalkalla, vaan ”muina yksikköinä”, aikaa tekemiseen on kulunut ja rima on ollut korkealla. Sopivaa kustantajaprofiilia ei kirjaa varten löytynyt, joten yrittäjänä jo toimiville kirjan tekeminen itse oli luonteva ratkaisu. Urakan jälkeen Nives myöntää arvostavansa enemmän kustantajan töitä – kustannustoimittajan panos kävi toiseen painokseen tehtyjen korjausten yhteydessä mielessä.

*************************

Keskustelussa mainittiin käsite intohimobisnes – sitä kustantaminen varmasti useimmille osallisille edelleen on, kustantamojen omistuspohjasta riippumatta.