Ruokakaupasta keittiöksi: mitä yhteistä amerikkalaiskollegoiden kanssa?

Parin vuoden takaisessa nuortenkirjastotyötä USA:ssa käsittelevässä raportissa (1) todetaan, että siinä missä kirjastot ennen olivat ruokakauppoja, nyt niiden on muunnuttava keittiöiksi ja lisättävä soppaan uusia aineksia.

Kirjasto ei ole vain varasto ja logistiikkalaitos, vaan aktiivinen yhteistyökumppani ja toimija, joka opettaa – yhdessä koulujen, yhdistysten, paikallisten aktiivien kanssa – robottien värkkäämistä, mobiilipelien pelaamista ja suunnittelua, ohjelmointia ja tietenkin lukemista.

Ajatus ei ole vieras meilläkään, arkipäivää monessa kirjastossa, mutta amerikkalainen vertauskuva ehkä helpottaa työpajatoimintojen perustelua.

Lisää yhteistä tarttumapintaa nykyprobelmatiikasta löytyy, kun The Guardianin Public Leaders Network -blogissa American Library Associationin Larra Clark kirjoittaa e-aineistojen tarjonnasta (2). Pohdinta kirjallisuuskentän ekosysteemistä on tuttua myös meidän oloistamme: kirjailijat, kustantajat, jakelijat, lukijat ja kirjakaupat elävät muuttuvassa maailmassa, jossa toimijoiden roolit sekoittuvat.

Lukijat julkaisevat omakustanteita, verkossa kirjoitetaan Wattpadin kaltaisissa yhteisöllisissä palveluissa, joista joskus ponnistaa Dimily– ja Diminy -kirjojen tekijöiden kaltaisia Estelle Maskame -ilmiöitä, kirjakaupat myös lainaavat (taas?!) kirjoja, verkkokirjakaupat avaavat fyysisiä tiloja, perinteiset ketjut myyvät kirjoja verkossa. Mikä on kirjastojen rooli? Toimijoiden yhteistyö on tarpeen ja sitähän kotimaisissa hankkeissa onkin edistetty.

Yhteisöllinen lähikirjastoajattelu ei ole Yhdysvalloissa eikä Suomessakaan enää uusinta uutta, mutta ajattelusta on edelleen ammennettavaa. Clarkin tekstissä todetaan kirjastojen olevan oman toimintaympäristönsä ja palvelualueensa yhteisöllisiä keskuksia, jotka yhdistävät toimijoita; ne järjestävät verkostoitumistilaisuuksia ja tarjoavat aloitteleville pienyrittäjille työtiloja. Kirjastot halutaan nähdä oman lähiyhteisönsä ongelmanratkaisijoina: ne tuntevat alueen toimijat, tarjoavat tiloja, aineistoja, tilaisuuksia, kohtaamisia.

Meidän oloissamme tulee helposti ajateltua, että lähes jokaisella on verkkoyhteydet ja tarvittavat laitteet kotonaan, mutta eihän se näin vielä ole. Kirjastoon tullaan myös verkon ja välineiden vuoksi ja etenkin henkilökunnan ja opastuksen takia.

Amerikkalaistyylinen työnhaun opastus, pankkipalveluiden käytön tai ”taloudellisen lukutaidon” (oman talouden pyörittämisen ja hallinnan) opettaminen ei tunnu olevan suomalaiskirjastojen tehtävä (ja sitä varten toki onkin muita julkisia ja yksityisiä palveluita), mutta yhteistyötä TE-keskusten ja pankkien kanssa sen sijaan voisi lisätä ja laajentaa.

Samaan aikaan ALA kampanjoi levittääkseen tietoa kirjastojen palveluista, merkityksestä ja vaikuttavuudesta otsikolla ”Libraries Transform Lives” (3). Kampanja tarjoaa kirjastoille aineistoja viestintään, vinkkejä asiakkaiden osallistamiseen, ideoita markkinointiin. ilovelibraries.org -sivustolla käyttäjät voivat kertoa, kuinka kirjasto on muuttanut heidän elämäänsä. Kuulostaako tutulta? Ai niin, Kirjastoseurahan julkaisi kuusitoista vuotta sitten “Kirjasto muutti elämäni” -nimisen kirjan, johon koottiin käyttäjien tarinoita.

Kyllä benchmarkkaus ja kirjastomaailman kehityksen seuraaminen kuitenkin kannattaa, vaikka kärkijoukoissa omalla alalla olemmekin. Ulkomaalaistaustaisten, maahanmuuttajien ja vähemmistökielisten palveluista voimme ottaa oppia maista, joissa väestö on pitkään ollut Suomen oloja heterogeenisempi; myöskin normikriittinen, moninaisuuden huomioiva työtapa on pitempään ollut puheena niin Yhdysvalloissa kuin naapuri-Ruotsissakin.

PS. Tämän amerikkalaiset muuten tekevät hyvin: tarinoiden käyttäminen markkinoinnissa ja viestinnässä. Mitä tahansa dataa valaisee monin verroin havainnollisemmin asianomaisen käyttäjän kertomus. Kun John avautuu kameralle kirjaston osuudesta uuden panimonsa mainostamisessa, 3D-printterin ja makerspace-tilojen merkitys aloittelevien pk-yritysten palveluna käy selväksi <https://www.facebook.com/AmericanLibraryAssociation/videos/10154095389649771/>

****************

(1) The Future of library services for and with teens: A Call for action. Young Adult Library Services Association, 2014.http://www.ala.org/yaforum/sites/ala.org.yaforum/files/content/YALSA_nationalforum_Final_web_0.pdf

(2) Larra Clark: How US libraries are becoming community problem solvers. The Guardian. 26.3.2016 http://www.theguardian.com/local-government-network/2014/mar/26/libraries-us-digital-community-problem-solvers

(3) Libraries Transform Lives http://www.5minlib.com/2016/03/does-your-library-transform-lives.html?m=1

Toiveammatti: kirjailija?

Nuori somesta painetun sanan maailmaan ponnistanut kirjailija Estelle Maskame on mielenkiintoinen ilmiö. Hän ryhtyi kirjoittamaan Did I Mention I Love You -kertomustaan 13-vuotiaana ja kustantaja kolkutti ovelle jo parin-kolmen vuoden kuluttua. Estelle käytti Dimily-trilogiansa tekemiseen ja julkaisemiseen Wattpadia, yhteisöllistä kirjoitusalustaa. Wattpadin käyttäjät voivat lukea ja kommentoida muiden kirjoittajien tekstejä. Sovellus kiilasi heti löykkiöläisten kokeiltavien palveluiden listalle!

Estellen markkinointistrategia oli toimiva: marketing mixiin kuuluvat Snapchat, Instagram, Facebook ja erityisesti Twitter (130 000 seuraajaa), jossa hän lähetti teksteistä tiisereitä lukijakunnalle. Tuloksena oli lopulta reilut neljä miljoonaa lukukertaa.

Fanit faktoja tarkistamassa

Ilman yhteisöllistä Wattpadia Dimily-trilogian yleisö ei olisi taatusti kasvanut yhtä vauhdilla – eikä kirjoittaja olisi päässyt kosketuksiin lukijoidensa kanssa tarinan kehittyessä. Yhteisö toimi nuoren kirjailijan mukaan myös faktantarkistuspalveluna. Maskame sijoittaa tarinansa Yhdysvaltoihin, Kaliforniaan, mutta itse hän ei ollut henkilöidensä kotiseutuja kokenut. Pienestä skottilaiskylästä kotoisin oleva nuori nainen sai tapahtumiensa miljöistä palautetta paikallisilta lukijoilta.

Kustantajalle Maskame on aarre: lukijakunta on valmiina, kohderyhmän on helppo samastua kirjailijaan, joka osaa myös itse markkinoida tekstejään lukijoille tutuissa ympäristöissä. Kaikesta päätellen maailmankiertueella matkaavaa kirjailijaa on fanien myös edelleen helppo lähestyä.

Kirjoittaa tähtien kanssa

Kun tähän saakka nuoret ovat haaveilleet pikakelauksella käynnistyvästä rock-muusikon, elokuvatähden tai mallin urasta, nyt myös kirjailijan työ kiinnostaa. Some-käytöstä voi siis seurata myös positiivisia asioita, ei ainoastaan angstia, kiusaamista ja kamaluuksia. Somesta voi löytyä innostusta lukemiseen, omaan tekemiseen, yhteys samanmielisiin kavereihin – ja kannustusta kirjoittamiseen.

Ylen haastattelemat vuosaarelaisteinit – myös niukasti lukevat – voivat kuvitella itsensä Maskamen tilanteeseen. Pöytälaatikosta ei ole pitkä matka kymmenien miljoonien käyttäjien Wattpadiin, kun julkaiseminen voi tapahtua oman huoneen suojista. Mahtavaa, jos nuori esikuva innostaa kokeilemaan niin lukemista kuin kirjoittamista!

Helsingin Sanomien haastattelussa Maskame painottaa lukijayhteisön merkitystä ja arvelee, että ilman sosiaalista mediaa hän ei olisi kirjailija:

“Nämä kirjat eivät ole pelkästään minun. Ne ovat meidän.”

Ainakaan Estelle Maskamesta ei olisi tullut ammattikirjailijaa samalla vauhdilla ilman some-pöhinää.

***************************************

Estelle Maskame verkossa: http://www.estellemaskame.com/

Skotlantilainen Estelle Maskame kirjoitti kolme kirjaa ja sai niille miljoonia lukijoita – ennen kuin täytti 18 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1454469322171

Sosiaalinen media leipoi skottiteinistä kirjallisen sensaation. Yle 3.2.2016 http://yle.fi/uutiset/sosiaalinen_media_leipoi_skottiteinista_kirjallisen_sensaation__estelle_maskamelle_satelee_kustannussopimuksia/8645881