Laatu ja suositukset syynissä Itä-Suomessa

Itä-Suomen kirjastot ovat laatuharrastuksessaan pitemmällä kuin monet muut alueet. Juuri valmistunut kirjastonjohtajien ja kuntapäättäjien laatukäsityksiä tarkastellut hanke ei ole suinkaan ensimmäinen, vaan aikaisemmin tarkastelun kohteena ovat olleet muun muassa kirjastotilat, itse laatutyö, asiakasyhteistyö ja kokoelmien arviointi. Hanketta esitteli projektia vetänyt Selene Keränen. 

Tuoreessa raportissa yleisten kirjastojen laatusuositukset on käännetty väittämiksi, joita kyselyyn vastanneet ovat arvioineet viisiportaisella asteikolla: täysin – jokseenkin samaa tai eri mieltä ja keskellä en-osaa-sanoa.

Alueen kirjastonjohtajista 63% tarttui kyselyyn ja kertoi näkemyksensä siitä, kuinka laatu ilmenee kirjaston roolissa, palveluiden saatavuudessa ja seutuyhteistyössä, kirjastojen kehittämisessä, rahoituksessa sekä henkilöstön osaamisessa ja rekrytoinnissa. Päättäjille suunnattu kysymyspatteri oli niukempi, kuten myös vastausprosentti (33%).

Niin kirjastoasioista vastaavien lautakuntien puheenjohtajien kuin kirjastonjohtajienkin mielestä kirjastopalveluiden laatu on korkea. Päättäjät olivat laatuun hivenen kirjastoammattilaisia tyytyväisempiä. Aukioloaikoja pidettiin kaiken kaikkiaan toimivina ja kuntalaisten mahdollisuuksia asiakaspalautteen antamiseen hyvinä.

Matalimmat arviot annettiin henkilöstön kouluttautumiseen liittyen. Selityksiä tälle löytynee useista suunnista. Osallistuminen ei ole helppoa, jos sijaisia ei ole eikä tule. Löykkiöläiset ovat havainneet myös osaltaan resurssipulan synnyttämää täsmämielialaa, jossa koulutukseksi valikoituvat ensi sijassa ne tilaisuudet, jotka hyödyttävät käsillä olevia työtehtäviä tiistai-iltapäivänä klo 14. Tulevaisuuteen suuntautuva, suuria kehityslinjoja pohtiva, koko kirjastolaitosta koskettava putoaa pois ensimmäisenä, kun aika tuntuu olevan vähissä.

Osaamiseen ja rekrytointeihin vaikuttavat konkreettisesti monessa kunnassa voimassa olevat rekrytointikiellot. Uutta osaamista ei voida palkata, vaikka olisi tarve ja halu.

Hankkeen pohdinnoissa käy ilmi, että laatusuositus näyttäisi toimivan parhaiten keskisuurten kirjastojen kohdalla. Kaikkein pienimissä ja suurimmissa kunnissa sen soveltaminen on hankalampaa. Tulokset vaativat kuitenkin alueellista tulkintaa: jakaumat olivat epätasaisia ja vaihtelivat mm. maakunnan ja kunnan koon perusteella.

Raportti Kuopion kirjaston verkkopalvelussa:

https://kirjasto.kuopio.fi/Gemensamt/Dokument/f359ea59-28eb-4417-9464-9c89bc47d782.pdf

Pohjanmaan kautta, osa 1

Vaasassa on tänään kokoonnuttu maakuntakirjastokokoukseen kaupunginkirjaston Draama-saliin. Päivä käynnistyi Okm:n kuulumisilla, joita tarjoili Hannu Sulin. Ajankohtaisasioissa kerrattiin osaksi ministeriön kirjastopäivillä kuultua muun muassa kirjastolainsäädännön uudistustarpeista (kirjastopäivien esitykset ovat tulossa okm:n verkkosivuille).

Anna-Maija Koskimies-Hellman kertoi tekemästään maakuntaa koskevasta kirjastoselvityksestä. Anna-Maija on haastatellut kaikkia kirjastonjohtajia yhteistyötarpeista, yhteistyön osa-alueista ja mahdollisista malleista.

Raportin tavoite on ollut kartoittaa alueen kirjastojen toimintaa ja tarkastella, mitä mahdollisuuksia yhteistyön syventämiselle on olemassa. Anna-Maija on kysynyt kirjastoilta myös, onko yhteisten e-palveluiden tarjoamiseen kiinnostusta. Selvitys liittyy myös maakuntakirjastoroolin pohtimiseen: mikä jatkossa on tärkeää hoitaa maakunnassa keskitetysti, minkälaista tukea alueen kirjastot maakuntakirjastoltaan tarvitsevat ja toivovat. Ehkä jatkossa keskeistä onkin yhteistyön koordinointi.

Pohjanmaan maakunta-alueen kirjastot jakautuvat kolmen kimpan kesken: Fredrika, Lakia ja Krannit, mutta itse Vaasa ei ole näissä mukana.

Selvityksessä on esitelty kirjastojen yhteistyömuotoja opetustoimen kanssa. Koulun ja koululaisten kanssa toimii jossain muodossa jokainen kirjasto, mutta muodot ja säännöllisyys vaihtelevat.

Perinteisten satutuntien, kirjastonkäytön opetuksen ja vinkkauksen lisäksi kirjastot järjestävät kouluikäisille monenlaista: kirjoitustyöpajoja, kirjakarnevaaleja, sanataiteen opetusta, lukuhankkeita ja Vaasassa myös esimerkiksi lasten kirjallisuusfestari Barnens Littfest.

Toinen kokonaisuus, jota selvityksessä tarkastellaan on kokoelmatyö ja -politiikka. Kirjattua kokoelmapolitiikkaa ei alueen kirjastoista kenelläkään vielä ole, mutta Vaasassa sellaisen työstämistä aloitellaan. Alueella kokoelmatyössä on tietenkin huomioitava kaksikielisyys, mikä pistää työhön lisäkierroksia moneen muuhun maakuntaan nähden. Sama aikapula kokoelmatyön (ja vaikeus poistojen) suhteen vaivaa joka puolella – samasta aiheesta on puhuttu mm. Kyyti-kirjastojen Kokoelmat eläviksi –hankkeen yhteydessä.

Anna-Maija otti puheessaan esille myös laadullisen arvioinnin vaikeudet: kuinka lukuiloa ja elämyksiä mitataan? Miten osoitetaan, että kirjasto on tuottanut hyötyä käyttäjilleen ja vaikuttanut heidän elämäänsä positiivisesti. Kävijämäärillä ja lainausluvuilla tähän ei päästä käsiksi, muuta onkin keksittävä. Sama kysymys puhuttaa myös esim. hakeutuvassa kirjastotyössä: miten osoitetaan viidelletoista mielenterveyskuntoutujalle suunnatun, työvoimaintensiivisen, aikaavievän palvelun arvo ja mihin asentoon se asettuu verrattaessa toimintaa viidenkymmenen hengen kirjailijavierailuun tai best-sellerin monisataiseen jonottajajoukkoon?

Raportissa käsitellään lisäksi kirjastojen IT-yhteistyötä ja sen tarpeita. Mitä alueella tarvitaan? Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi myös muille alueille: verkkokirjasto, sosiaalinen metadata, yhteiset tukihenkilöt, KDK? Mikä on se yhteisten palveluiden muoto, johon kannattaa satsata?

Vaikka jotkin yhteistyön aspektit saattavat arveluttaakin kirjastoja ennen toteutusta, keskusteluissa kertyneiden etujen lista oli kuitenkin pitempi kuin uhkien.