Kohinanpoistoa kirjastossa

”Tarkoituksellisuus: Oman olemisen ja tekemisen kokeminen mielekkäänä, tyypillisesti itsensä toteuttamisen, muiden palvelemisen tai suurempaan tarinaan tai missioon liittymisen kautta.” Yksi teemaan liittyvistä nousevista [tulevaisuuden] ammateista on kohinanpoistaja, jonka tehtävä on edistää elämisen mielekkyyttä.

Ajatus on peräisin huhtikuussa julkaistusta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Julkaisu synnytti kolumneja ja keskustelua – ja herätti hämmennystä. Myös löykkiöläiset hiljenivät Osmo Kuusen ja Risto Linturin kirjoittaman tekstin äärellä tovin jos toisenkin. Mihin kaikkeen teknologia oikein taipuu? Ihanko todella on tulossa ajatusten lukua ja muokkausta suoraan aivoista? Nytkö viimein yleistyvät kaikkien sadan vuoden takaisten tieteisennusteiden “kevyet henkilölennättimet”?

Kun kokonaisuudet hämärtyvät ja kontekstit katoavat, kirjastolaitoksen pitkä häntä ja leveä selkä ovat tarpeen. Kirjastojen(kin) harrastama tiedon ja aineistojen kuratointi on yksi vastaus informaatiotulvaan ja vaihtoehtojen seulomiseen merkityksellisyyden tieltä: kirjastoammattilainen on kohinanpoistaja. Kirjastoammattilainen on myös tietojen luotettavuusarvioija, onnellisuusoperaattori ja metatiedon yhteensovittaja, kaikki raportissa mainittuja ’nousevia ammatteja’. Turvallisuuteen liittyvistä tulevista tehtävistä mainitaan manipulointietsivä ja valhemedian torjuja.

Havainnot ja tietäminen -teeman tai raportin käsittein arvonluontiverkoston sisältönä on “luotettavaksi ja uskottavaksi koettu tieto ihmistä henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista”. Tietämistä ja havainnointia koskeviin sovelluksiin lukeutuvat kirjalliset ja keskustelevat robotit ja tekoälyassistentit. Työtä muuttavia ilmiöitä ovatkin tekoäly, mittalaitteiden arkipäiväistyminen sekä tiedon joukkoistuminen.

Näistä muutoksista seuraavia nousevia ammatteja ovat mm. ristiriitaisen tiedon selvittäjä, tiedonhankinnan joukkoistaja, lähdeanalyytikko, kontekstimallintaja, tekoälykasvattaja, digimateriaalin tuottaja, valheenpaljastaja ja faktantarkastaja.

Kuulostaako tutulta? Näihin tehtäviin siis jatkossakin tarvitaan ihmisälyä ja inhimillistä otetta. Raportti vahvistaakin lopulta uskoa kirjastoammatillisen osaamisen tarpeellisuuteen myös tulevaisuudessa – mutta ulkopuoliset tätä yhteyttä tuskin keksivät ilman kirjastojen omaa aktiivisuutta. Kuka kertoisi tulevaisuudentutkijoille ja -rakentajille sekä päättäjille, että näitä taitoja harjoitetaan kirjastoissa!

Ruokakaupasta keittiöksi: mitä yhteistä amerikkalaiskollegoiden kanssa?

IMG_2363Parin vuoden takaisessa nuortenkirjastotyötä USA:ssa käsittelevässä raportissa (1) todetaan, että siinä missä kirjastot ennen olivat ruokakauppoja, nyt niiden on muunnuttava keittiöiksi ja lisättävä soppaan uusia aineksia.

Kirjasto ei ole vain varasto ja logistiikkalaitos, vaan aktiivinen yhteistyökumppani ja toimija, joka opettaa – yhdessä koulujen, yhdistysten, paikallisten aktiivien kanssa – robottien värkkäämistä, mobiilipelien pelaamista ja suunnittelua, ohjelmointia ja tietenkin lukemista.

Ajatus ei ole vieras meilläkään, arkipäivää monessa kirjastossa, mutta amerikkalainen vertauskuva ehkä helpottaa työpajatoimintojen perustelua.

Lisää yhteistä tarttumapintaa nykyprobelmatiikasta löytyy, kun The Guardianin Public Leaders Network -blogissa American Library Associationin Larra Clark kirjoittaa e-aineistojen tarjonnasta (2). Pohdinta kirjallisuuskentän ekosysteemistä on tuttua myös meidän oloistamme: kirjailijat, kustantajat, jakelijat, lukijat ja kirjakaupat elävät muuttuvassa maailmassa, jossa toimijoiden roolit sekoittuvat.

Lukijat julkaisevat omakustanteita, verkossa kirjoitetaan Wattpadin kaltaisissa yhteisöllisissä palveluissa, joista joskus ponnistaa Dimily– ja Diminy -kirjojen tekijöiden kaltaisia Estelle Maskame -ilmiöitä, kirjakaupat myös lainaavat (taas?!) kirjoja, verkkokirjakaupat avaavat fyysisiä tiloja, perinteiset ketjut myyvät kirjoja verkossa. Mikä on kirjastojen rooli? Toimijoiden yhteistyö on tarpeen ja sitähän kotimaisissa hankkeissa onkin edistetty.

Yhteisöllinen lähikirjastoajattelu ei ole Yhdysvalloissa eikä Suomessakaan enää uusinta uutta, mutta ajattelusta on edelleen ammennettavaa. Clarkin tekstissä todetaan kirjastojen olevan oman toimintaympäristönsä ja palvelualueensa yhteisöllisiä keskuksia, jotka yhdistävät toimijoita; ne järjestävät verkostoitumistilaisuuksia ja tarjoavat aloitteleville pienyrittäjille työtiloja. Kirjastot halutaan nähdä oman lähiyhteisönsä ongelmanratkaisijoina: ne tuntevat alueen toimijat, tarjoavat tiloja, aineistoja, tilaisuuksia, kohtaamisia.

Meidän oloissamme tulee helposti ajateltua, että lähes jokaisella on verkkoyhteydet ja tarvittavat laitteet kotonaan, mutta eihän se näin vielä ole. Kirjastoon tullaan myös verkon ja välineiden vuoksi ja etenkin henkilökunnan ja opastuksen takia.

Amerikkalaistyylinen työnhaun opastus, pankkipalveluiden käytön tai ”taloudellisen lukutaidon” (oman talouden pyörittämisen ja hallinnan) opettaminen ei tunnu olevan suomalaiskirjastojen tehtävä (ja sitä varten toki onkin muita julkisia ja yksityisiä palveluita), mutta yhteistyötä TE-keskusten ja pankkien kanssa sen sijaan voisi lisätä ja laajentaa.

Samaan aikaan ALA kampanjoi levittääkseen tietoa kirjastojen palveluista, merkityksestä ja vaikuttavuudesta otsikolla ”Libraries Transform Lives” (3). Kampanja tarjoaa kirjastoille aineistoja viestintään, vinkkejä asiakkaiden osallistamiseen, ideoita markkinointiin. ilovelibraries.org -sivustolla käyttäjät voivat kertoa, kuinka kirjasto on muuttanut heidän elämäänsä. Kuulostaako tutulta? Ai niin, Kirjastoseurahan julkaisi kuusitoista vuotta sitten “Kirjasto muutti elämäni” -nimisen kirjan, johon koottiin käyttäjien tarinoita.

Kyllä benchmarkkaus ja kirjastomaailman kehityksen seuraaminen kuitenkin kannattaa, vaikka kärkijoukoissa omalla alalla olemmekin. Ulkomaalaistaustaisten, maahanmuuttajien ja vähemmistökielisten palveluista voimme ottaa oppia maista, joissa väestö on pitkään ollut Suomen oloja heterogeenisempi; myöskin normikriittinen, moninaisuuden huomioiva työtapa on pitempään ollut puheena niin Yhdysvalloissa kuin naapuri-Ruotsissakin.

PS. Tämän amerikkalaiset muuten tekevät hyvin: tarinoiden käyttäminen markkinoinnissa ja viestinnässä. Mitä tahansa dataa valaisee monin verroin havainnollisemmin asianomaisen käyttäjän kertomus. Kun John avautuu kameralle kirjaston osuudesta uuden panimonsa mainostamisessa, 3D-printterin ja makerspace-tilojen merkitys aloittelevien pk-yritysten palveluna käy selväksi <https://www.facebook.com/AmericanLibraryAssociation/videos/10154095389649771/>

****************

(1) The Future of library services for and with teens: A Call for action. Young Adult Library Services Association, 2014.http://www.ala.org/yaforum/sites/ala.org.yaforum/files/content/YALSA_nationalforum_Final_web_0.pdf

(2) Larra Clark: How US libraries are becoming community problem solvers. The Guardian. 26.3.2016 http://www.theguardian.com/local-government-network/2014/mar/26/libraries-us-digital-community-problem-solvers

(3) Libraries Transform Lives http://www.5minlib.com/2016/03/does-your-library-transform-lives.html?m=1