Ruokakaupasta keittiöksi: mitä yhteistä amerikkalaiskollegoiden kanssa?

Parin vuoden takaisessa nuortenkirjastotyötä USA:ssa käsittelevässä raportissa (1) todetaan, että siinä missä kirjastot ennen olivat ruokakauppoja, nyt niiden on muunnuttava keittiöiksi ja lisättävä soppaan uusia aineksia.

Kirjasto ei ole vain varasto ja logistiikkalaitos, vaan aktiivinen yhteistyökumppani ja toimija, joka opettaa – yhdessä koulujen, yhdistysten, paikallisten aktiivien kanssa – robottien värkkäämistä, mobiilipelien pelaamista ja suunnittelua, ohjelmointia ja tietenkin lukemista.

Ajatus ei ole vieras meilläkään, arkipäivää monessa kirjastossa, mutta amerikkalainen vertauskuva ehkä helpottaa työpajatoimintojen perustelua.

Lisää yhteistä tarttumapintaa nykyprobelmatiikasta löytyy, kun The Guardianin Public Leaders Network -blogissa American Library Associationin Larra Clark kirjoittaa e-aineistojen tarjonnasta (2). Pohdinta kirjallisuuskentän ekosysteemistä on tuttua myös meidän oloistamme: kirjailijat, kustantajat, jakelijat, lukijat ja kirjakaupat elävät muuttuvassa maailmassa, jossa toimijoiden roolit sekoittuvat.

Lukijat julkaisevat omakustanteita, verkossa kirjoitetaan Wattpadin kaltaisissa yhteisöllisissä palveluissa, joista joskus ponnistaa Dimily– ja Diminy -kirjojen tekijöiden kaltaisia Estelle Maskame -ilmiöitä, kirjakaupat myös lainaavat (taas?!) kirjoja, verkkokirjakaupat avaavat fyysisiä tiloja, perinteiset ketjut myyvät kirjoja verkossa. Mikä on kirjastojen rooli? Toimijoiden yhteistyö on tarpeen ja sitähän kotimaisissa hankkeissa onkin edistetty.

Yhteisöllinen lähikirjastoajattelu ei ole Yhdysvalloissa eikä Suomessakaan enää uusinta uutta, mutta ajattelusta on edelleen ammennettavaa. Clarkin tekstissä todetaan kirjastojen olevan oman toimintaympäristönsä ja palvelualueensa yhteisöllisiä keskuksia, jotka yhdistävät toimijoita; ne järjestävät verkostoitumistilaisuuksia ja tarjoavat aloitteleville pienyrittäjille työtiloja. Kirjastot halutaan nähdä oman lähiyhteisönsä ongelmanratkaisijoina: ne tuntevat alueen toimijat, tarjoavat tiloja, aineistoja, tilaisuuksia, kohtaamisia.

Meidän oloissamme tulee helposti ajateltua, että lähes jokaisella on verkkoyhteydet ja tarvittavat laitteet kotonaan, mutta eihän se näin vielä ole. Kirjastoon tullaan myös verkon ja välineiden vuoksi ja etenkin henkilökunnan ja opastuksen takia.

Amerikkalaistyylinen työnhaun opastus, pankkipalveluiden käytön tai ”taloudellisen lukutaidon” (oman talouden pyörittämisen ja hallinnan) opettaminen ei tunnu olevan suomalaiskirjastojen tehtävä (ja sitä varten toki onkin muita julkisia ja yksityisiä palveluita), mutta yhteistyötä TE-keskusten ja pankkien kanssa sen sijaan voisi lisätä ja laajentaa.

Samaan aikaan ALA kampanjoi levittääkseen tietoa kirjastojen palveluista, merkityksestä ja vaikuttavuudesta otsikolla ”Libraries Transform Lives” (3). Kampanja tarjoaa kirjastoille aineistoja viestintään, vinkkejä asiakkaiden osallistamiseen, ideoita markkinointiin. ilovelibraries.org -sivustolla käyttäjät voivat kertoa, kuinka kirjasto on muuttanut heidän elämäänsä. Kuulostaako tutulta? Ai niin, Kirjastoseurahan julkaisi kuusitoista vuotta sitten “Kirjasto muutti elämäni” -nimisen kirjan, johon koottiin käyttäjien tarinoita.

Kyllä benchmarkkaus ja kirjastomaailman kehityksen seuraaminen kuitenkin kannattaa, vaikka kärkijoukoissa omalla alalla olemmekin. Ulkomaalaistaustaisten, maahanmuuttajien ja vähemmistökielisten palveluista voimme ottaa oppia maista, joissa väestö on pitkään ollut Suomen oloja heterogeenisempi; myöskin normikriittinen, moninaisuuden huomioiva työtapa on pitempään ollut puheena niin Yhdysvalloissa kuin naapuri-Ruotsissakin.

PS. Tämän amerikkalaiset muuten tekevät hyvin: tarinoiden käyttäminen markkinoinnissa ja viestinnässä. Mitä tahansa dataa valaisee monin verroin havainnollisemmin asianomaisen käyttäjän kertomus. Kun John avautuu kameralle kirjaston osuudesta uuden panimonsa mainostamisessa, 3D-printterin ja makerspace-tilojen merkitys aloittelevien pk-yritysten palveluna käy selväksi <https://www.facebook.com/AmericanLibraryAssociation/videos/10154095389649771/>

****************

(1) The Future of library services for and with teens: A Call for action. Young Adult Library Services Association, 2014.http://www.ala.org/yaforum/sites/ala.org.yaforum/files/content/YALSA_nationalforum_Final_web_0.pdf

(2) Larra Clark: How US libraries are becoming community problem solvers. The Guardian. 26.3.2016 http://www.theguardian.com/local-government-network/2014/mar/26/libraries-us-digital-community-problem-solvers

(3) Libraries Transform Lives http://www.5minlib.com/2016/03/does-your-library-transform-lives.html?m=1

Paluu tulevaisuuteen

Viime viikkoina löykkiöläiset ovat useassa yhteydessä pohdiskelleet kirjastojen tulevaisuutta. Keskusteluissa ihanaa on ollut se, että niitä on päästy käymään sekä opiskelijoiden että kokeneiden ammattilaisten kanssa.

Muutosten moottoreita on monia, aikajänteestä riippuen: tekniikka ja sen vaikutukset työkaluihin, aineistomuotoihin ja näiden kautta vaikkapa tilankäyttöön ja asiakaspalvelun ilmentymiin, käsitykset kirjaston yhteiskunnallisesta roolista demokratian edistäjänä, oikeudenmukaisten palveluiden tarjoajana ja näkemysten yhteensaattajana sekä oppimiskäsitysten ja opetusmenetelmien muutokset, jotka näkyvät kouluyhteistyössä mutta myös tulevissa teini- ja aikuisasiakkaissa.

Paluu tulevaisuuteen

Joskus on hyödyllistä palata lähtöruutuun. Millainen oli ensimmäinen työpäiväsi kirjastossa? Minkälaisissa tiloissa urasi käynnistyi, miltä näyttivät aineistot ja välineet, keitä olivat asiakkaat ja työkaverit? Miten työt oli jaettu? Ja mitä ne työtehtävät olivat?

Isohkossa kirjastosssa kysymyksiin tulee hieman erinäköisiä vastauksia henkilökunnan ikäjakaumasta ja työhistoriasta riippuen, silloinkin kun kaikki ovat syntyneet samalla vuosikymmenellä.

Mitä ensimmäisen työpäivän työvaiheista on säilynyt tähän päivään? Mitä ehkä haikailet takaisin, mitkä haluaisit lähettää aikakoneella vuosikymmenien taakse? Oliko ennen kaikki paremmin?

Yksi kokoelma, ziljoona kirjastoa?

Marraskuussa Washington D.C.:ssä järjestettiin ainakin tuotosten perusteella mielenkiintoinen tilaisuus, Future Tense, jossa keskusteltiin kirjastojen tulevaisuudesta, kuinkas muuten.

Slate-verkkojulkaisussa asiaa mietiskelee Jim O’Donnell.  Vuoden 2100 kirjastotilanteen voi hänen tekstinsä perusteella tiivistää näin: yksi kokoelma, ziljoona kirjastoa. Hän visioi tulevaisuuden, jolloin kaikki aineistot hankitaan ja asetetaan käyttöön kerran ja vain kerran, kaikille samalla vaivalla.

Once an encyclopedia or a book or a journal or a database is in digital form, there is no good reason why it should not be made as universally and freely available as possible, and no good reason why it should not be centrally held and maintained.

Kirjastotiloja sen sijaan tässä tulevaisuudenkuvassa on yksi jokaista 3000 asukasta kohti, yhteensä 3 miljoonaa. Paikalliset fyysiset aineistot ovat erikoiskokoelmia, joita myös digitoidaan kaiken kansan käyttöön. Kirjastossa on asiantuntevaa henkilökuntaa kansalaisten tueksi ja lisäksi kanssakäyttäjiä, jotka jakavat tietojaan ja osaamistaan toistensa kanssa.

Readers will still make their way to the 3 million libraries to see whatever unique collections they have, but readers will also find in those places much of what they now go there to find: intelligent people engaged in the work of knowledge and the work of community. Librarians will be there as coaches, mentors, guides, facilitators, and other members of the public will be there as knowledge-seekers, knowledge-sharers, entrepreneurs of the spirit, and entrepreneurs of the world of business.

Tämä tulevaisuus siis tarjoaa lähikirjaston palvelut ja paikalliset aineistot sekä keskitetyn hankinnan ja kuvailun edut. Mitäs siitä sanotte?

• Jim O’Donnell: What will libraries be like in 2100? Slate. 17.11.2015 http://www.slate.com/articles/technology/future_tense/2015/11/what_will_libraries_be_like_in_2100.html