Tarinat kirjastoista, tarinat ihmisistä?

Kirjastoissa on lukemattomia tarinoita, sen kaikki tietävät. Ja kyllä, lukemattomia sanan monissa merkityksissä. Mutta missä kuulemme kirjastoissa syntyviä tarinoita, missä kerrotaan kirjastojen alulle panemista tapahtumaketjuista, kirjastojen edesauttamista kohtaamisista? 

Ryan Holidayn blogijuttu Good Things Happen in Book Stores vakuuttaa lukijan kirjakauppojen tarpeellisuudesta: kirjakaupoista tarttuu mukaan enemmän kuin kirjoja, sieltä kävijä löytää sisältöä elämäänsä, merkityksiä, joskus jopa elämänkumppanin. 

Löykkiöläiset ovat aivan samaa mieltä. Kivijalkakirjakaupat ovat ihania. Päämäärätön selailu viihtyisässä tilassa on ihanaa. On mahtavaa, kun samalla voi halutessaan istahtaa upottavaan nojatuoliin, unohtua lueskelemaan, hymyillä samanmielisille kanssa-asiakkaille ja ehkä juoda kupin kahvia.

Tällaisiin kirjakauppohin Löykkiön kirjaston henkilökunta on osunut Reykjavikissa, New Yorkissa, Amsterdamissa ja Oxfordissa, Suomessa entistä harvemmin. 

Holidayn blogikirjoitus todistaa, kuinka kirjakaupat ovat kirjailijan asialla. Ne nostavat esiin kirjoittajia, jotka muuten jäisivät myyntimenestysten varjoon. Kirjakaupat ovat tietenkin myös lukijan asialla: ne kuratoivat julkaisutulvaa, esittelevät, valikoivat, tarjoavat teoksille kontekstin.

Bookstores also host events. Bookstores get kids hooked on reading with weekly story time. Ethnic bookstores provide community for refugees and immigrants; feminist bookstores are a launching pad for political activism; for over a century, Christian Science Reading Rooms have provided a quiet place for prayer and study. Porter’s Square Books in Boston recently launched its own “writer in residence” program. Recovery Cafe and Bookstore in Florida hosts meetings for recovering addicts.

Holiday kirjoittaa kauniisti kirjakaupoista, joiden kirjailijaillat, kirjallisuustapahtumat, ja satutunnit yhdistävät erilaisia asiakkaita, kirjakaupoista, jotka toimivat maahanmuuttajien kohtaamispaikkoina, yhteiskunnallisen keskustelun näyttämöinä, hiljentymisen tiloina, joihin kaikki ovat tervetulleita uskonnollisesta, poliittisesta tai etnisestä taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta. 

Blogiteksti kertoo kirjakauppojen vaikuttavuudesta, joka ylittää niiden kaupallisen ulottuvuuden. Se esittelee kirjakaupat ihmisyyden tyyssijoina, joissa kaikki tarinat ovat läsnä ja joissa koko ajan syntyy uusia tarinoita. Kaikki edellä mainittu pätee myös kirjastoihin. 

Näitä tarinoita meidän pitäisi muistaa kertoa myös kirjastoista: kuinka moni nuori on kohdannut kirjaston kirjoissa kaltaisensa, kuinka moni maahanmuuttaja saanut kielikahvilassa ja läksykerhossa kosketuksen ympäröivään yhteiskuntaan, kuinka moni apua tarvitseva saanut opastusta verkkopalveluiden tai vastahankitun tabletin käytössä. Nämä tarinat avaavat tilastoja ja konkretisoivat hankeraportteja. 

Ihmisiä, eläimiä, feministejä ja fantasiaa

Birgitta Boucht kuuluu kaikkiin kirjamessuihin. Häntä kuunnellessaan löykiöläiset aina yllättyvät, virkistyvät, uskovat huonoinakin hetkinä ihmisyyteen – ja kyynelehtivät. Tänä vuonna aiheena oli Dånet i ett ensamt öra ja sen 89-vuotias päähenkilö Tessa. Bitte lupasi meille lisää luettavaa; siitä kuinka sairastaminen vaatii hyvää terveyttä ja suurta kärsivällisyyttä, tai ehkä kirjan lukuisista muistilapuista (säg nej!!! städa!!!) tai miksei värikkäiden korvakorujen tarinoista!

Seuraaviin kirjamessuihin kuuluu varmasti Maria Turtschaninoff. Jokainen löykkilöläisten kuulema haastattelu toi jotain uutta kunkin omaan lukukokemukseen.

Kun Catarina Salo ja Turtschaninoff keskustelivat Totti-lavalla feministisestä fantasiasta, ilahtuivat Löykkiön henkilökunnan jäsenet jokaisesta kommentista ja vastauksesta. Feministinen fantasia oli kuuleman mukaan alun perin brittilehdistön lyömä – erityisen sopiva – leima, joka sittemmin siirtyi meillekin.

Catarina S. heitti ilmaan mainion kysymyksen: miksi fantasia, jossa kaikki maailmat ovat mahdollisia, on kuitenkin yleensä niin heteronormatiivista ja normatiivista ylipäätään. Maria T:n fantasia ei sitä kuitenkaan ole. Kirjailija totesi, että hän haluaa tarinoidensa peilaavan todellisuutta niin, että niissä näkyvät kaikenlaiset ihmiset. Kaikkien pitäisi voida nähdä ja tunnistaa itsensä myös kirjallisuudessa, erityisesti niiden, joilla muuten ei ole kuuluvaa ääntä.

Kiinnostava juttutuokio oli myös kuvittajien Linda Bondestamin ja Jenny Lukanderin välinen keskustelu, sekin intiimillä Totti-lavalla käyty. Kotimaiset lastenkirjojen kuvittajat ovat kuvataitelijoita, yhtä tinkimättömiä kaikissa töissään – eivätkä vähiten luodessaan kuvia lapsille. Yhden kuvan tekeminen voi viedä parikin viikkoa, mutta lopputuloksesta nauttivat myös aikuiset! Ulf Starkin ja Bondestamin uutukainen Djur som ingen sett utom vi / Ennennäkemättömiä eläimiä on ansaitusti August-palkintoehdokkaana Ruotsissa. Bondestam sai messuilla ensimmäistä kertaa jaetun lastenkulttuurin Vanessa-palkinnon.

Kirjamessujen ensimmäisinä tunteina Löykkiön paikalla olleet henkilökunnan jäsenet kuulivat kaksi peräkkäistä Helena Telkänrannan esitystä. Hänen sujuvasti kirjoitetut kirjansa Millaista on olla eläin? ja Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? hätkähdyttävät, herättävät ahaa-elämyksiä, pistävät miettimään. Torstailta jäivät mieleen vasen- ja oikeatassuiset kissat ja koirat, ryhävalaiden monimutkainen lauluviestintä ja se, että tiaisten laulussa”tavujen” järjestyksellä on merkitystä.

Enempää löykkiöläiset eivät malta nyt sanoa, koska pitää päästä Naondelin ja Eläin ja ihminen -kirjojen pariin! Muista messukirjoista lisää myöhemmin, muun muassa nämä ovat ostoskassissa:

• Ann-Helen Attianese: Vågbrytarna
• Ann-Luise Bertell: Vänd om min längtan
• Peter Sandström: Laudatur
• Ulf Stark & Linda Bondestam: Djur som ingen sett utom vi
• Sanna Tahvanainen: Lilla svarta
• Hannele Mikaela Taivassalo: In Transit