Oprah uskoo, Slate Magazine ei

Kirjaan. Oprah Winfrey tosin puhuu lähinnä kaunosta ja Slate Magazinen L.V. Anderson keittokirjoista. Läheisemmässä tarkastelussa yhteistä on enemmän ja niin ennusteet kuin uskomukset ovat lähempänä toisiaan kuin otsikot antavat ymmärtää: Oprah panostaa e-kirjaan, vaikka kehottaakin kirjakerholaisiaan vielä suosimaan paikallista kirjakauppaansa. Anderson puolestaan toteaa, ettei e-versioiden luettavuus pärjää painetulle kirjalle – muut ominaisuudet sen sijaan ovat paperiseen serkkuun nähden ylivoimaisia.

Keittokirjojen elektronista lähitulevaisuuttaa Slaten ruokanumerossa perustellaan ruokakirjojen lahjakirjaluonteella: niitä ei – kuulemma – juurikaan osteta itselle. Hmm. Löykkiöläisillä on kaappi täynnä eri-ikäisiä, kokoisia ja kielisiä ruokaohjeopuksia, vaikkei niiden hankkija ole vuosikausiin tehnyt keittiössä muuta kuin paahtanut leipää.

(Anderson tosin toteaa, että nimenomaan niille kulinaristeille, jotka etsivät herkullisia reseptejä, internet on kirjoihin nähden täysin ylivoimainen: kaikkea ei tarvi testata alusta saakka kokkaamalla, kun joku muu on kuitenkin sen ennättänyt tehdä ja tuloksista vielä avautunutkin. Ja jos kuratoituja ruokaohjeita kaipaa, e-versiot ovat yhtä toimitettuja kuin painetutkin.)

Oprah-uutisen varsinaisena aiheena on talkshow-tv-viihde-lehtibisnes-multitaskerin kirjakerhon henkiinherääminen. Taannoinen kerho hiipui Jonathan Franzenin kanssa käydyn sanaharkan jälkihöyryihin, mutta syntyy uudelleen 2.0-versiona. Kerholaisille on luvassa Oprahin videoitua jutustelua valittujen kirjailijoiden kanssa, twiittejä, FB-presenssiä, mutta myös itse O:n annotoimia versioita kerhon e-kirjoista.

Kriittisiä äänenpainoja (julkkis-)kirjakerhoja kohtaan esitetään The Atlanticin jutussa: kirjakerhot eivät lisää lukemista. Ne eivät kasvata kirjamyyntiä, vaan lisäävät ainoastaan tiettyjen nimekkeiden ja kirjailijoiden myyntilukuja. Kirjakerhot eivät opeta ja edistä lukuharrastusta visuaalisen viestinnän aikana, jolloin kaiken pitää tapahtua nopeasti, eikä viipyilevä kirjallisuuden harrastaminen sovi sabluunaan. Mutta kirjojen lukijoita ne kuitenkin palvelevat.

Löykkiöläiset sitä paitsi fanittavat Oprahia, olkoonkin yli-innokas amerikkalainen bisnestätsy. Ettäs tiedätte.

Oprah relaucnes book-club, saying ”I still believe in books” (1.6.2012) http://latimesblogs.latimes.com/jacketcopy/2012/06/oprah-relaunches-book-club-saying-i-still-believe-in-books.html L.A. Times

What’s missing from Oprah’s book-club 2.0 (16.6.2012)  http://www.theatlantic.com/entertainment/archive/2012/06/whats-missing-from-oprahs-book-club-20/258141 The Atlantic

Anderson, L.V. (xx.6.2012) http://www.slate.com/articles/technology/future_tense/2012/06/the_future_of_cookbooks_they_ll_go_extinct_and_that_s_ok_.html The Slate Magazine

 

Tunnetko tehokäyttäjäsi, kirjasto?

Amerikkalainen Library Journal on julkaissut ensimmäisen neljästä Patron Profiles  -aineiston osasta. Library Patrons and Ebook Usage -rarpotti keskittyy e-kirjan käyttäjiin: keitä he  ovat ja miksi he käyttävät kirjastoa? Raportissa tarkastellaan asiakkaita myös kirjan ostajina. Käytön esteitä ja yllykkeitä käsitellään, samoin kuin sitä, mitä käyttäjät kirjastoissa arvostavat.

Michael Kelley kommentoi omassa arviossaan raportin ’power patron’ -käsitettä. Sillä viitataan asiakkaaseen, joka käyttää kirjaston verkkopalvelua ainakin kerran viikossa. Vaikka tehokäyttäjät muodostivat tarkastelluista asiakkaista vain 20 prosenttia, raportti suosittelee, että heistä huolehdittaisiin asiakkaina erityisen hyvin. Siihen annetaan useita syitä.

Tehokäyttäjistä yli 60 % on hyvätuloisia naisia: puolet käyttäjäryhmästä hankkii vuodessa yli $50,000. – näillä käyttäjillä on siis vaikutusvaltaa ja he ovat hyödyllisiä myös kirjastopalveluiden puolestapuhjina.

Tehokäyttäjät  lukevat huomattavasti enemmän kuin satunnaiset käyttäjät. Tehokäyttäjän keskimääräinen lukuannos vuodessa on 47 nidettä, satunnaiskäyttäjän 18. Tehikset lainaavat vuosittain 42 kirjaa, mikä on seitsenkertainen määrä satunnaisiin käyttäjiin nähden. Lisäksi poweriasiakkaat hyödyntävät laajasti kirjaston palveluita: he lainaavat myös musiikkia, äänikirjoja ja pelejä. Koska osallistuminen on usein kasaantuvaa, nämä tehokäyttäjät myös äänestävät muita useammin vaaleissa ja ovat vakuuttuneempia siitä, että kirjasto tarjoaa verorahoille vastinetta.

Kirjakauppoja ja kustantajia varmasti kiinnostaa tieto, että tutkituista tehiksistä 40 % ilmoitti myöhemmin ostaneensa kirjan, jonka ensin lainasivat kirjastosta. Kaksi kolmannesta hankki kirjakaupoista sellaisten kirjailijoiden teoksia, joiden kirjoja he olivat ensin lainanneet.

Kvartaaleittain ilmestyvien selvitysten tilaajat saavat tietoa muun muassa nuorten aikuisten asenteista ja uusista trendeistä, muussakin kuin lukemisessa. Julkaisut sisältävät tietoa medioiden kehityksestä ja käytöstä sekä asiakkaiden käyttötottumuksista. Parilla sadalla dollarilla pääsee verkossa käsiksi koko vuoden aineistoihin. Löykkiöläisiä amerikkalaisyleisön tutkiminen ei suoranaisesti hyödytä, mutta idea on mielenkiintoinen: ajantasaista, päivittyvää tietoa käyttäjien mieltymyksistä, mediatarjonnan ja -markkinoiden kehityksestä ja asiakkaiden käyttäytymisestä.

Seuraavat osat asiakkaita profiloivien raporttien sarjassa ovat:

Mobile Devices, Mobile Content, and Library Apps (January 2012)

Library Web Sites and Virtual Services (April 2012)

Media Consumption and Library Use (July 2012)

Pienen kirjaston täytyy kuitenkin seurata ympäristöään ja sen heikkoja signaaleja muita kanavia hyödyntäen. Silti Löykkiössä vahän kutkuttaa kysellä tilaajilta, mitä ovat aineistosta saaneet irti.

Michael Kelley: Identifying and Cultivating the ’Power Patron’. Library Journal http://blog.libraryjournal.com/ljinsider/2011/10/17/identifying-and-cultivating-the-power-patron/

Lisätietoa Patron Profiles -raporteista: http://www.thedigitalshift.com/research/patron-profiles/