Löykkiöläiset kuulivat amerikkalaisilta kollegoiltaan, että Amazon avaa kirjakaupan Seattlessa. Kyllä, ihan fyysisen tilan, jossa myydään painettuja kirjoja – ja laitteita kuten Kindle ja Fire TV, Amazonin omat tuotteet. Kyseessä ei ole popup-kauppa, joten tapaus on kiinnostava.
Valikoima perustuu tietenkin Amazonin myyntitilastoihin ja sitä räätälöidään sijainnin perusteella: ensimmäinen verkkokaupan fyysinen ilmentymä avautuu tänään Seattlen ylioppilaskylässä. Liike on auki seitsemän päivää viikossa ja hinnat samat kuin verkossa.
Löykkiöläiset aikovat hyödyntää muutaman yksinkertaisen vinkin verkkojätin somistuksesta ja sisustuksesta: kirjat ovat esillä kansi katsojaan päin, jokaisen yhteydessä mainitaan lukijoiden antama pisteytys ja yksi vertaisarviointi.
Paradoksaalisthana Amazonin ilmestyminen katukuvaan kuitenkin on:
”If this first store succeeds, it’s possible that Amazon will expand its book-selling empire with the very thing that it once helped to destroy: bookstores.”
Tuttu, samalla kertaa jännittynyt ja rento fiilis, vähän kuin jouluaattona: ensimmäisen kirjamessupäivän aamu.
Prologi: Käsitys löykkiöläisten lennokkaasta ja säkenöivästä kirjallisesta älystä ja osaamisesta sai kolauksen ensimmäisellä käytäväosuudella: kun nenän alle ilmestyi radiotoimittajan mikrofoni, kirjavinkit kyllä muistuivat mieleen (etenkin kun ne oli kirjattu Evernote-tiedostoon, josta ne oli näppärä sisälukea toimittajalle), mutta yhtään perusteltua mielipidettä valintojen tueksi ei aamutuimaan kukaan Löykkiön henkilökunnasta pystynyt esittämään. ”Eiköhän tämä riitä”, tallentui Kulturtimmen-ohjelman boktips-osuuden loppukaneetiksi, joka ikävä kyllä on kuunneltavissa YleArenassa. (Kirjavinkit: Jolin Slotte: Närhelst hon kommer ja Mia Franck: Maraminne)
Aamun ensimmäinen ohjelmaosuus Suomalaiset menestyskirjailijamme maailmalla oli hyvä avaus. Leena Lehtolainen, Timo Parvela ja Salla Simukka kertoivat paitsi ulkomaanmatkojen juustosämpylöistä ja sohvamajoituksista, myös hienoista lavarakennelmista ja tunnelman virittämisestä Finlandia-hymnillä. Muissakin yhteyksissä kirjailijat ovat maininneet saksalaisyleisön hämmästyttävän hartauden alkukielellä luettujen tekstien äärellä. Leena Lehtolaisen luenta muuntuu silloin luonnostaan näytelmänomaiseksi, jotta tuntematon kieli ei kävisi kuulijoille puuduttavaksi.
Myöhemmin samana päivänä pohdittiin, mihin kustantajia tarvitaan, kun kirjailijoilla on kaikki tekniset edellytykset pullauttaa lopputulos maailmaan omin avuin. WSOY:n aina yhtä sympaattinen Anna-Riikka Carlson muistutti, että harvalukuisten kirjallisten menestysten tuotolla pystytään kustantamaan esikoisia, joiden myynti on yleensä vaatimaton. Pieni kustantamo ei myöskään ole luonnostaan hyvä ja kaunis ja iso organisaatio kokonsa takia paha, vaikka suuret kustantamot hänen mukaansa usein joutuvatkin puolustautumaan ja selittämään ratkaisujaan, kun pieniä samoista toimintatavoista kiitetään.
Crime Time -dekkariosuuskunnan perustajajäsen Harri Nykänen myönsi, että osuuskuntamuoto toimii parhaiten jo tunnettujen tekijöiden kohdalla. Yleisesti ottaen debytoivat kirjailijat hyöytyvät kustantajan tuesta ja palveluista. Anna-Riikan mukaan kustantajan tärkein tehtävä on tekstin työstäminen; käsikirjoitus on harvoin laakista valmis, vaan vaatii muokkaamista. Toinen kustantajan keskeinen rooli on lukijoiden löytäminen. Harvassa ovat ne kirjailijat, joilla lukijayhteisö on valmiiksi olemassa – verkossakin teksti jää Carlsonin sanoin helposti yksin ilman apua.
Keskustelussa oli mukana myös vuoden omakustanne, DJ-kirja. Tuoreen tiedotteen mukaan ”Suomen ensimmäisen omakustannekirjoille suunnatun kilpailun voittajaksi valittiin kotimaan dj-kulttuurista kertova DJ-kirja. Matti Niveksen ja Iina Eskon omakustantamassa teoksessa kohtasivat laadukas sisältö, tyylikäs taitto ja ennakkoluulottomat markkinointi- ja myyntitoimenpiteet.”
Intohimobisneksen tuotoksia. Ensimmäisen messupäivän saldo
Kuten tekijät itsekin totesivat, ihan tavallinen omakustanne kirja ei siinä mielessä ole, että sillä oli sekä tekijöinä että yleisönä valmis yhteisö. Kirjan tekijäyhteisössä on niin graafista, teemaan liittyvää että myyntiä tukevaa osaamista. Joukkorahoituksella kerättiin 500 niteen ennakkomyynti ja ilmestymisen jälkeen on myyty 1000 nidettä lisää. Vaikka Matti Nives ei myykään osaamistaan tuntipalkalla, vaan ”muina yksikköinä”, aikaa tekemiseen on kulunut ja rima on ollut korkealla. Sopivaa kustantajaprofiilia ei kirjaa varten löytynyt, joten yrittäjänä jo toimiville kirjan tekeminen itse oli luonteva ratkaisu. Urakan jälkeen Nives myöntää arvostavansa enemmän kustantajan töitä – kustannustoimittajan panos kävi toiseen painokseen tehtyjen korjausten yhteydessä mielessä.
*************************
Keskustelussa mainittiin käsite intohimobisnes – sitä kustantaminen varmasti useimmille osallisille edelleen on, kustantamojen omistuspohjasta riippumatta.
Löykkiön kirjastossa tapahtuu 