Teksti on peräisin kirjasta Juhlan jäljet : kaunokirjalliset todisteet. Päivi Almgren & Päivi Jokitalo. Avain, 2017
Suomen kesä saattaa olla lyhyt, mutta juhlia siihen kuitenkin mahtuu! Monika Fa- gerholmin Amerikkalaisen tytön naiset pitävät useana kesänä huolen siitä, että En- simmäisen Niemen talon puutarhassa tapahtuu.
”Heidän vaiheillaan aaltoili juhlia, ne levisivät joka puolelle Seutua, melkein kaikkialle. Se oli sitä iloista aikaa”.
Kirjan tytöt, Doris Flinkenberg ja Sandra Wärn seuraavat usein piilostaan – elleivät ole itse mukana – kuinka puutarhan ”olohuone ruohikolla” kuhisee juhlijoita ja yksi juhla johtaa saumattomasti toiseen. Hilpeään menoon sekoittuu kuitenkin muutakin, ”jotain sumeaa ja levottomuutta herättävää, jotakin hiukan pelottavaa keskellä tuota valoisuutta, kesäisyyttä ja hauskuutta”.
Kesän korvilla on väliin tarve myös lahjoille ja muistamiselle. Vaihtoehtoja pohtii Julia Philip Teirin haikeassa mutta myös viiltävän hauskassa Tällä tavalla maailma loppuu -romaanissa. ”Pikkuleipätölkki, kukkakimppu, muutama kaunis Arabian kuppi”, jotain niistä olisi pitänyt muistaa hankkia kuusikymppiselle lastenhoitajalle ennen kuin perhe muuttaa kesäksi maalle, Pohjanmaalle. Julia havahtuu lahjantarpeeseen kuitenkin liian myöhään.
1930–1940-luvuilla Pietarsaaressa vietetyt hulppeat kesäjuhlat olivat pienen, varakkaan ja siihen aikaan käytännössä yksinomaan ruotsinkielisen väestön etuoikeus. Kalle Myllymäki, Lars Sundin tapahtumarikkaan Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanin tuleva paskakuski, kiipeää puuhun nähdäkseen, miten Schalinin perhe nauttii kesästä. Sukujuhlissa samppanjakorkit poksahtelevat, ryyppylaulut raikuvat ja sikarit savuavat.
”Juhlissa juotiin. Syötiin. Pidettiin puheita ja hurrattiin.”
Naiset olivat kauniita, keveitä ja nauravaisia, herrat komeita, musiikki vaikuttavaa. ”Kyllä on eroa ihmisillä ja ihmisillä, Kalle ajatteli”.
Lisää kirjallisia juhla- ja lukuvinkkejä Juhlan jäljet -kirjassa!