Missä teillä on roskakori? (Ja muita viihtyisän kirjaston ydinkysymyksiä)

Mitä sinun kirjastossasi näkyy, kun katselet parin hyllyrivin välissä sijaitsevaa käytävää pitkin? Jos tilanne on kuten Löykkiössä, käytävän päässä ei ole mitään, vain tyhjä seinä. Parhaassa tapauksessa siellä, aitiopaikalla, nököttää roskakori.

img_8200

Roskikset ovatkin muuten Petra Trobäckin mukaan usein ‘kuumilla paikoilla’ kirjastoissa: juuri siellä, mihin käyttäjän katse kohdistuu. Aikomus on varmasti mitä parhain, järjestyksen ihmisiä kun olemme. Täytyyhän roskiksen löytyä, kun sitä tarvitaan. Mutta muutakin siihen tärkeään pisteeseen voisi sijoittaa.

Entä hyllyjen päädyt? Vähittäiskaupassa ne ovat arvokkainta ja halutuinta pinta-alaa. Jokainen tavaramerkki tahtoisi omat tuotteensa hyllyn päätyyn! Meillä siellä on useimmiten pieni ja vaatimaton taulu, johon on listattu kyseisen hyllyn luokkanumerot ja aihealueiden nimet, nekin yleensä melko minimaalisella fontilla.

Kirjaston kiitorata

Petra Trobäck on jo vuosia tarkastellut kirjastoja sillä silmällä. Hän kehittää työkseen tavaramerkkejä ja työskentelee parhaillaan Ikeassa, mutta luennoi ja konsultoi myös kirjastoja houkuttelevien, asiakasystävällisten tilojen kehittämisessä. Petra puhui viime viikolla Solnassa järjestetyillä Mikromarc-kirjastojärjestelmän käyttäjäpäivillä.

img_8208Hänen näyttämänsä esimerkkikuvat pysäyttivät löykkiöläiset. Miksi kirjaston tehtävä, toiminta ja palvelut eivät näy talon ulkopuolella? Miksei kirjastolla ole näyteikkunaa, joka jo luo kirjaston fiiliksen tulijalle? Miten tottumattomalle selviää ulko-ovella, mistä kirjastossa on kyse?

Kun asiakas astuu ulko-ovesta, hänen askeleensa yleensä hidastuvat. Ovelta aukeava kiitorata – nyt laskeutumisalustana toimiva – ohjaa käyttäjän eteenpäin.

Vai ohjaako? Jos navigaatioapua ei tule, vieras hiipii seiniä pitkin, tavallisesti sisääntuloaulan oikeaa puolta. Käyttäjä pitäisi heti sisäänkäynnin tienoilla saada uteliaaksi, innostumaan, herätellä hänen mielenkiintonsa. ”Ai tällaistakin on nyt tarjolla!” ”Onpa kiinnostava uutuus!” Kun ensimmäinen laina on poimittu koriin, seuraava on jo helpompi ottaa mukaan, tämän me löykkiöläiset tunnistamme omasta ostoskäytöksestämme.

Joka on käynyt urheiluliike Stadiumissa, muistaa kaupan lattiaan teipatut juoksuradat. Samaa opastemenetelmää käytetään monissa sairaaloissa: reitit on teipattu lattiaan tai seiniin eri väreillä.

Entä tiskille tai automaatille jonotus sitten: onko loppumetreillä tarjolla ajankohtaista lainattavaa? “Otanpa vielä mukaan pari jouluaiheista kirjaa! Pyhinä on aikaa pelata lautapelejä, mukava kun olivat näin käden ulottuvilla!”

Vihjeet vähissä kirjastotiloissa

img_7963

Kirjastoista vaivalla piirretyt pohjakartat auttavat Petra Trobäckin mukaan kävijää vain hetken. On helpottavaa huomata, että tilasta on olemassa kartta ja siis suunnitelma. Se lieventää epävarmuutta tuokion verran ja antaa vahvistusta sille, että tottumaton kävijä on oikealla tiellä.

Kartan ohjeet ulottuvat kuitenkin vain seuraavaan etappiin ja ihmisluontoon kuuluu, ettei takaisin haluta palata. Epävarmuus sen sijaan palaa, kun poistuu kartan ääreltä. Tässä oppia voi ottaa lentokentistä. Siellä etenijän uskoa vahvistavat matkan varrella toistuvat opasteet.

Kirjastoissa vihjeet ovat yleensä vähissä. Opastetaulut ovat pieniä ja ohikulkijan on käännyttävä hyllyn päätyä kohti voidakseen lukea tekstin. Voisivatko kyltit olla toisinpäin, hyllyn jatkeena? ‘Mansikkapaikat’ kannattaa ainakin hyödyntää: hyllypäädyt, hyllyrivin päässä aukeavat paljaat seinäpinnat.

Houkuttele hypistelemään!

Kirjastojen tyypilliset aineistoesittelyt ja kirjanäyttelyt saivat Trobäckilta huutia. Jos on erikseen mainittava, että ‘kirjoja saa lainata’, jokin on mennyt pieleen. Viisi kirjaa ei ole näyttely, ei edes viisitoista. Kirjoja pitää olla röykkiöittäin! ”Katsokaa ruokakauppojen esittelypöytiä – ei siellä ole viittä juustopalaa, vaan niitä on pöydän täydeltä!”

img_6127

Ja vaikka kirjastoammattilaisesta on perin merkillistä ryhmitellä aineistoja värin mukaan, se kuitenkin toimii! Colour blocking ei ole ainoastaan muotitermi, vaan kirjatkin tulevat paremmin esille, kun pistää punaiset kirjat hyrrään tai oranssit esittelyhyllyyn. Ulkoasu houkuttelee, kirjoihin tartutaan. Toki kirjat silti voi teeman mukaan valita, molemmat lähestymistavat voi yhdistää.

Trobäck komensi myös kirjat pois hyllyjen päältä. Sinne seisoma-asentoon asetellut teokset luovat turhaan levottomuutta hyllyköihin. Jos hyllyihin asetetaan kirjoja kannet katsojaan päin (kuten kannattaa tehdä!), tehokkainta on jatkaa linjaa ylhäältä alaspäin, ei vaakatasossa.

img_7688

Yllättäkää käyttäjät! Pehmolelu keskellä hyllykköä tai kutimet käsityöhyllyssä elävöittävät ja ilahduttavat, sopivasti käytettyinä, muistutti Petra.

Esityksen jälkeen olemme pistäneet Löykkiössä tuulemaan! Pienilläkin muutoksilla saa uudenlaisen ilmeen ja toivottavasti moni käyttäjä löytää jotain uutta – ja viihtyy kirjastossa pitempään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s