Kansalaisyhteiskunnan napa

Balderin salissa kävi kuhina, kun kolmisenkymmentä kirjastoammattilaista paneutui kirjastolain uudistamiseen viiden teeman kautta. Ryhmissä pohdittiin lakiin ja asetukseen liittyviä tarpeita
  1. saavutettavuuden, maksuttomuuden, tasa-arvon ja kirjastoverkon
  2. kehittämisen, strategisen ajattelun ja arvioinnin
  3. osallistamisen ja kirjastojen yhteiskunnallisen roolin
  4. osaamisen ja kirjastoammatillisuuden sekä
  5. yhteistyön ja kumppanuuksien
näkökulmista.
 

Mitä, miksi, minkä tiedon perusteella?

Kustakin kysymyskimpusta pyrittiin listaamaan aiheen keskeiset kysymykset ja ilmentymät sekä erottelemaan ne, joihin pitäisi ottaa kantaa lakipykälissä. Tarkoitus oli pohtia myös miksi: mitä tapahtuu, ellei asiasta säädetä.

Aamupäivän alueellisissa puheenvuoroissa ja alustavassa keskustelussa tuli jo ilmi tilanteita, joihin kirjastoissa toivottaisiin kättä pidempää.

Ellei lakiteksti velvoita, mikä sitten? Kuinka kunnat saadaan noudattamaan annettuja asetuksia? Mikä avuksi, jos aluehallinnon interventioista huolimatta kuntaan ei palkata kirjastotoimenjohtajaa tai henkilötyövuodet laahaavat puolessa laatusuositukseen nähden?

Millaisia voisivat olla kepit ja porkkanat? Miten todennetaan, että kunnissa toteutetaan lain määräyksiä?

Ministeriö toivoi keskusteluissa käsiteltävän myös mahdollisia alueellisia erityistarpeita. Mainituiksi tulivat kielivähemmistöjen ja muiden erityisryhmien palvelut. Onko resursseja ja osaamista mahdollista keskittää maakuntakirjastoihin?

Ehdotuksia halutaan myös siitä, missä kysymyksissä käyttäjien kuuleminen on tarpeen. Missä asukas- ja asiakastieto tuottaa lisäarvoa, jota ei asiantuntijalausunnoista saada? (Löykkiöläisten kanta on selvä: asukas-, asiakas- ja asiantuntijatiedon yhdistelmä on optimaalinen. Mikään näistä ei yksin riitä.)

 

Kirjastokupla ja tasa-arvo

IMG_1617-2Aamupäivän kolme puheenvuoroa täydensivät mainiosti toisiaan. Gunnar Högnäs Turusta, Laura From Humppilasta ja Elina Koivisto Kouvolasta tarkastelivat kirjastotodellisuutta erikokoisten kirjastojen horisontista.

Monet asiat ovat kovin suhteellisia, jotkut erityisen. Näin on laita esimerkiksi varausmaksujen. Jos Humppilassa rahaa kertyy vuosittain 1000 euroa, osuus 22 000 kokonaisbudjetista on merkittävä. Pääkaupunkiseudulla varausmaksuista luopuminen ei suurten kuntien yhteenliittymässä näy yhtä drastisesti.

Lapsilta kielletty?

Gunnar oli omassa osuudessaan jo muistuttanut, kuinka asiakkaiden tasa-arvo ei kaikilta osin toteudu, kun kirjastojen käytännöt vaihtelevat. Omatoimikirjastot eivät kaikkialla palvele lapsia ja nuoria, vaan laajennetut aukioloajat ovat aikuisten herkkua. Kuinka kirjastolaki voisi edistää tasapuolista palvelujen tarjontaa?

Kouvolan terveisissä kysyttiin myös tulevaisuustyöpajojen osallistujia askarruttaneita kysymyksiä. Onko mahdollista ottaa kantaa kirjastotilojen maksuttomuuteen myös kumppanuuspalveluiden osalta? Jos Löykkiö voi kutsua paikalliset martat ja mannerheimin lastensuojeluliittolaiset tuottamaan palvelusisältöjä ilman perittäviä maksuja ja vuokria, mutta naapurikunta joutuu vastaavasta rahastamaan, kärsii kuntalaisten välinen tasa-arvo asuinkunnan perusteella.

IMG_1614

Yhteistyötä kaikilla rintamilla

Kaikkia ryhmiä puhutti yhteistyö. Itsenäiset, pienet kirjastosaarekkeet eivät pärjää. Tarvitaan paikallisia yhteistyötahoja sekä kirjastojen välistä yhteistoimintaa eri alueilla.

Miten kimpat, maakunnallinen toiminta tai alueelliset vastuut voidaan käsitellä lakiuudistuksen yhteydessä? Resursseja (erityisesti osaamista) on jaettava.

Alueellinen näkökulma tuli puheeksi myös pätevyysvaatimusten ja henkilöstön määrän yhteydessä. Millä mekanismilla voitaisiin huomioida henkilöstömäärityksissä alueellinen yhteistyö? Mille yksikölle säädöksiä tehdään, jos jatkossa itsenäisiä, yksittäisiä toimijoita on vähän ja käytännössä toimitaan erilaisissa yhteistyömuodostelmissa? Säädetäänkö asioista kirjastoyksikkö-, kunta- vai kimppatasoa ajatellen?

Kirjastolaista täsmäase

Arviointia ja kehittämistä pohtinut ryhmä totesi säädösten olevan tärkeitä myös päättäjäviestinnän ja -vaikuttamisen kannalta. Kirjastolaki voi olla myös näppärä väline kuntien painostamiseen. Sen pitäisi olla tasavertaisten kirjastopalveludien taustatuki. Mikä on peruspalvelu, on kysymys, joka vaatii kirkastamista.

Keskusteluissa pohdittiin myös asiakaspalautteen hyödyntämistä. Tarkastajat muistuttivat aluehallinnon vuosittain tuottamasta peruspalvelujen arvioinnista, jossa yleensä keskitytään tiettyyn teemaan. Seuraavaksi tarkastellaan todennäköisesti palveluiden saatavuutta.

Monistepumaska ei kuitenkaan päättäjiä ajatellen ole paras muoto esittää tietoja kirjastojen tilasta. Tilastoja on helppo visualisoida valmiin työkalun kanssa, jonkinmoista infografiikkaa olisi syytä tuottaa myös arvioinnin tuloksista. Tehokkain tapa olisi yhdistää arviointi ja käyttäjän ääni.

Iloinen uutinen oli, että Kuntaliitto ja keskuskirjasto tuottavat vielä tänä vuonna aineistoa kirjastojen vaikuttavuudesta. Aihe on vaativa, mutta välttämätön.

Strategiseksi arvopohjaksi ryhmä ehdotti norjalaismallia: käsitystä kirjastosta yhteiskuntarauhan säilyttäjänä. Samansuuntaisia ajatuskulkuja oli muissakin ryhmissä: kirjasto on kansalaisyhteiskunnan napa.

Lisää #uusikirjasto -pohdintoja ensi viikolla Tampereella järjestettävän työpajapäivän jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s