Mitä kirjastoista tulee isoina?

Sekä samaa vanhaa että pussillinen uusia palveluita ja toimintamuotoja, vastaavat löykkiöläiset otsikon kysymykseen Tampereella järjestetyn tulevaisuuspajan perusteella. Mikä etuoikeus saada osallistua niin vilkkaaseen ja vuolaaseen keskusteluun!

Katso tilaa tuorein silmin

Tampereen uudessa hotelli Tornissa on monin tavoin puitteet kohdallaan koulutuspäiviä ajatellen, mutta logistisia lastentauteja on vielä havaittavissa. Kakkoskerroksen kokoustiloja lähestyttiin monista ovista ja useista suunnista, eikä henkilökuntakaan aina ollut varma, oliko tila varattu verovirkailijoille vai kirjastoammattilaisille.

Tässäpä muuten oiva tilaisuus asettua noviisi-asiakkaan kenkiin: miltä näyttää ennalta tuntematon tila tuorein silmin, kuinka haluttu paikka löytyy, minkälaiset opasteet – ja opastus – on tarpeen? Kirjaston aula voi sekin näyttäytyä hankalana ja hahmottomana, etenkin jos edellisestä käynnistä on kulunut aikaa, palvelutiski korvattu baarijakkaralla ja sisäänkäynnin tuntumassa päivystäjän sijaan automaatti.

Yksi epäkonferessimaisen työpajan puheenaiheiksi valikoituineista teemoista olikin kirjastotila: tilankäyttö, suunnittelu, tuunaaminen.

Mitä pitää suunnittelussa huomioida, minkälaisia muutoksia kalustuksessa kannattaa tehdä, kuinka yhdistetään hiljaisuuden tarve ja ääntä tuottavat tapahtumat ja tekeminen? Kuinka myös muistaisimme, että tila on kuntalaisten, ei kirjastohenkilökunnan. Onko tarvetta jakaa kirjastoa asiakas- ja työtiloihin?

Ryhmissä käytyjä keskusteluja yhdessä tarkastellessamme totesimme suhteellisen yksimielisesti, että monet muutoksista koskevat asenteita. Tarpeen ovat joustavuus, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Tilojen on oltava muunneltavissa erilaiseen käyttöön, erilaisille kohderyhmille. Kaikki tämä edellyttää myös arvokeskustelua: mikä on missäkin tarpeen, kenelle palveluita tarjotaan, priorisoidaanko joitakin käyttäjäryhmiä tiettyinä aikoina?

Kenen kaa?

Päivän aikana sivuttiin eri yhteyksissä myös kirjaston yhteistyökumppaneita: kenen kanssa toimitaan ja missä asioissa. Opetustoimi on luonteva yhteistyötaho ja ops2016-suunnitelmatyö otollinen aika lähentyä kouluja entisestään. Opetussuunnitelmissa puhutaan oppimisen taidoista, tvt-osaamisesta ja monilukutaidosta, joiden kaikkien määritelmissä listataan paljon kirjastoammattilaisuuden ytimeen kuuluvaa. Nyt on aika tarjoutua mukaan ops-suunnitteluryhmiin omassa kunnassa!

Kenen kanssa voitaisiin edistää nuorten palveluja? Entä vanhusten? Miten on kunnassa monikulttuurisuuden laita? Yksin ei tarvitse kaikkea hoitaa, vaan kirjasto voi hyvin hyödyntää yhdistyksiä, kolmatta sektoria, kunnan muita toimialoja. Yhteisten päämäärien hahmottaminen on tuskin vaikeaa, tasa-arvon, sivistyksen ja saavutettavuuden asialla ollaan.

Vanhusten palveluista todettiinkin, että aika lienee kypsä vanhuspoliittiselle strategialle myös kirjastotoimessa. Vaikka tämän päivän viisikymppiset eivät kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua yhtenäistä massaa olekaan (ja ovatko varttuneet koskaan olleet), on tekijöitä jotka yhdistävät tietyn ikäisiä käyttäjiä: liikkumisen, näkemisen, kuulemisen esteet, ajankäytön vapaus työssäkäyviin nähden, isovanhemmuus… Kuka tekee ensimmäisen paikallisen vai ryhdytäänkö alalla miettimään valtakunnallista dokumenttia?

Kirjasto voi tarjota tilan muiden toimijoiden tilaisuuksille ja kursseille, sisällön- ja tapahtumatuotannolle. Vapaaehtoisten roolia hyllytyksessä, tilojen siistimisessä, lukusalin aukipidossa tai omatoimiaukiolojen avustamisessa voi myös miettiä. Yhdessä käyttäjien kanssa.

Vinkkauksen ja valmennuksen välimaastossa

Mitä ovat kirjastoammattilaisten uudet roolit, kun kokoelma ei ole kirjaston omistuksessa tai fyysisiä kappaleita ei enää liikutella? Jos asiakkaat siirtyvät yhä enemmän spotifyn, netflixin ja amazonin kaltaisten palveluiden käyttäjiksi, kuinka kirjaston asiantuntemusta tarjoillaan?

Tilaisuudessa kaipailtiin kokemuksia lainaa kirjastonhoitaja -palvelusta sekä musiikki- ja kirjallisuusvalmentajien työstä. Valmentaja kuulostaa vaativalta, jos lukija kaipaa nopeampia vinkkejä. Mikä olisi vinkkarin ja valmentajan väliin sopiva titteli?

Pienoiskansalliskirjastoista toiminta-alueen palvelukseen

Kaiken kaikkiaan todettiin Pirkko Lindbergin osuneen oikeaan kommentissaan, jonka mukaan meillä on edelleen – tarkasteltavasta palvelusta riippuen – useita satoja pienoiskansalliskirjastoja, kun omaan lähialueeseen perustuva erikoistuminen olisi varsin mahdollista.

Tieto asiakkaista ja käyttäjien tarpeista ja toiveista on oleellista. Pitkät asiakastyytyväisyyskyselyt tai monisivuiset lomakkeet eivät kuitenkaan tuota kehittämisessä hyödyllistä tietoa. Erilaisten tiedonkeruutapojen yhdistely, käyttäjien kuuleminen, eri-ikäisten osallistaminen edistäisi usein kehittämishankkeita ripeämmin. Tilastollisesti kattava otanta ei ole kaikessa tarpeen. ”Osallistamisen tulee olla monimenetelmäistä ja huomioida kohderyhmiä.”

Big data tulee kuitenkin auttamaan monessa. Kun lainaustietomassan kuvioita ja käyttäjien liikkeitä toimipisteiden välillä voidaan tarkastella, palveluiden suuntaaminen, kokoelmanmuodostus ja kohderyhmien huomiointi helpottuu. Jaani Lahtisen tutkimuksesta hyötyvät jatkossa halutessaan kaikki kirjastot.

Käsittelyssä olivat myös muun muassa tietopalvelun muutokset, työnjako ja sen organisointi, alan koulutus, koulutuksen ja työelämän yhteydet ja digitointi. Epäkonferenssipäivänä lopullisia vastauksia ei lukuisiin kysymyksiin saatu, mutta keskusteluyhteys syntyi, jatkokysymyksiä kehiteltiin, kumppaneita löytyi. Sekin on paljon.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s