Muutos: järki vai tunteet?

kuva (17)Löykkiön kirjaston henkilökunta on ilokseen päässyt läheltä seuraamaan Kokkolan kaupunginkirjaston kehitys- ja virkistyspäiviä, joissa kirjastoammattilaiset ovat keskustelleet toimintaympäristön monista muutoksista ja siitä, kuinka ne itse kunkin työhön ja toimipisteeseen vaikuttavat.

Vaikka liikkeelle on lähdetty megatrendeistä, kansainvälisistä kehityslinjoista ja isoista esimerkeistä, on huomattu esimerkiksi IFLAn kehitystrendien ilmiintyvän myös keskipohjalaisessa kirjastoarjessa. (Aiheesta tiivis esitys Riitta Kankaan Kirjastolehdessä julkaistussa tekstissä: http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/436/think-big-act-small/)

Keskusteluissa tulivat esiin niin asiapitoiset perustelut kuin luopumisen tuska. Toisaalta huomattiin, ettei kaikki muuttuminen ole negatiivista ja ahdistavaa. Muutosta on myös uuden oppiminen, mitä jokaisen osallistujan kohdalla oli – tietenkin – viimeisen vuoden aikana tapahtunut, kun asiaa tarkemmin ryhdyttiin pohtimaan.

Mikä muuttuu kirjastossa?

Päivän aikana mainituiksi tulivat omatoimikirjastot (kuinka paljon ammattityötä kätkeytyy toimivan omatoimiaukiolon taakse: poistoja, esillepanoa, järjestämistä, reittien helpottamista), kirjastojen käyttö työn tekemisen paikkoina, värkkäyksen ja hiljaisuuden ristiriita/yhdistäminen, kohderyhmäajattelun pöllyttäminen (yksinasujat? etätyöläiset? mielenterveyskuntoutujat? virastoissa jonottajat?), kirjaston ja koulun yhteistyö (OPS2016, opettajien tukeminen, tämän päivän koululaiset huomisen aikuisasiakkaina), asiakkaiden osallistaminen suunnitteluun, kehittämiseen (ml. ongelmaratkaisu – huudetaanko vai ollaanko hiljaa?), hankintoihin.

Sen saat mistä luovut?

 

kuva 2Entä miten totuttujen, perinteisten palveluiden sekä uusien väylien ja työkalujen ja aineistomuotojen yhdistämisen ja rinnakkaiselon edellyttämät muutokset näkyvät organisaatiossa, työnjaossa, tehtävänkuvissa? Onko prosesseissa vaiheita, joista ei uskalleta tai huomata luopua, vaikkei niillä nykyisellään ole merkitystä?

Miksi leimoja pitää lyödä säädetty määrä, minkä takia poistokirjoja seisotetaan eteisessä viikkotolkulla, vaikka ne eivät ensimmäisten päivien jälkeen liiku? Tarviiko tiskissä istua varmuuden vuoksi ja pitääkö kirjastossa olla oma osasto musiikille tai elokuvalle tai tietopalvelulle, koska ennenkin on näin ollut?

Vetäjä ei kysymyksiin vastannut, surina kävi osallistujien päissä.

Miten käy asiakkaan? (Usein ei kuinkaan, jos rutiineista puhutaan) 

Kun tarkastellaan sisätöitä ja niiden vaiheita, kannattaa kysyä, miten jonkin osasen poisjättäminen tai virtaviivaistaminen vaikuttaa asiakkaan saamaan palveluun? Heikentääkö se palvelua? Parantaako se? Etenkin jos sillä ei käyttäjän kannalta ole merkitystä, sen sietää heivata yli laidan.

kuva 3Koska aamupäivä kului sisällä istuessa, keskellä päivää kaikki jakoivat kaksituntisen haluamallaan tavalla ruokailun ja ulkoilun kesken. Villa Elban meri-ilma virkisti siinä määrin, että iltapäivän ryhmäpohdinnat etenivät varsin vauhdikkaasti.

Vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua ja jotain sinistä

Lokakuun lopussa kokoontunut puolikas henkilöstöstä pohti mitä kirjastossa pitäisi olla lisää, mitä voisi vähentää, mitä uutta ottaa käyttöön ja mistä olisi mahdollista luopua.

Negatiivisuus ja vastarinta valittiin hylättävien koriin, samoin voitaisiin luopua käsikirjastosta ja ’kaikkea kaikille’ -ajattelusta toimipisteiden tasolla – kokonaisuus syntyy erilaisten, lähiympäristönsä näköisten kirjastojen ryppäästä.

Vähemmän stressiä ja turhia rutiineja, kiitos, todettiin yksimielisesti. Osastojen välisiä rajoja toivottiin matalammiksi. Lisää saisi olla tapahtumia ja vierailuja, tiedotusta ja työniloa.

Uusia avauksia, kokeiluja ja kehittämiskohteita kokkolalaiset listasivat useita: sunnuntai-aukiolot, erilaiset pop up -kirjaston ilmentymät sekä infotaulu kirjastoon. Sekä asiakkaiden että henkilöstön osaamisen voisi myös tehokkaammin valjastaa kehittämistyöhön.

Kotieläintarha? Kulkukoirat, lypsylehmät ja muut muutoseläimet

kuva 2Henkilökunnan toinen puolisko osallistui virkistys- ja kehittämispäivään tänään. Samoja asioita lajiteltiin hieman erilaisiin koreihin käyttämällä Bostonin matriisia.

Tähdiksi, joihin edelleen satsataan ja jotka ovat kirjaston vahvuuksia, laskettiin henkilökohtainen asiakaspalvelu, koulun ja kirjaston yhteistyö ja kirjastoauto. Perinteisistä, tutuista lypsylehmistä uhanalaisiksi ovat siirtymässä käsin hoidettavat lainaus- ja palautustoimet, aineiston varastointi, painetut lehdet ja dvd-levyt.

Uusia avauksia, kehittämistä ja kokeiluja tarvitaan osallistujien mukaan mediakasvatuksessa ja kirjastonkäytön opetuksessa niin koulu- ja opiskeluikäisille kuin aikuisillekin. Kirjavinkkaus on vahvoilla, e-aineistoihin on kiinnitettävä huomiota ja Melinda-metatietovarantokin tuli mainittua kysymysmerkkinä, jota ei voi ohittaa.

Turha byrokratia on hylkäyslistalla – mutta vaatii vielä tarkempaa määrittelyä. Dvd-elokuvia eivät kaikki pitäneet enää tarpeellisinia; lehtien muovitus, poistokirjojen  myynti ja liikuntavälineiden lainaus keräsivät hajaääniä lakkauttamiskohteina.

Ylivoimainen ykkönen oli kuitenkin päällekkäinen varastointi: miksi säästää samoja, vähemmän lainattuja aineistoja useassa toimipisteessä, kun yhteisellä kokoelmapolitiikalla voitaisiin järkeistää tätäkin toimintaa.

Vasta herättelyä

Kehittämispäivässä ei tehty päätöksiä, eikä sovittu linjauksista. Tarkoitus oli herättää keskustelua – ihmetystäkin ehkä. Tavoitteena oli myös tutustua siihen, mitä kollegoiden päässä surraa: arjessa asioita ei ehditä samalla tavalla käsitellä, eikä kahvipöydässä muutosasioita oteta puheeksi. Nyt pyrittiin luomaan ymmärrystä ja yhteisymmärrystä henkilöstön kesken. Palaute kertoo (pian), lähestyttiinkö päämäärää.

2 thoughts on “Muutos: järki vai tunteet?

  1. Harmi vain, että ”käsin hoidettavat lainaus- ja palautustoimet” ovat lisänneet asiakaspalvelussa työskentelevän käsityötä palautusautomaatin purkamisessa. Kiireisissä vuoroissa tuntuu, ettei juuri mitään muuta ehdikään, kuin purkaa automaatin lootaa.
    ”Ei siellä tarvi koko ajan juosta pitkin päivää” oli lausunto automaatin tullessa, mutta juuri sitähän me teemme. Ja koulutusta, sekä tarvetta asiakkaiden taholta, olisi juurikin tietopalveluun siinä tiskillä!
    Vai ovatko nämä juuri niitä ”väärin organisoituja töitä”, voisivatko tämänkin hoitaa sivarit, harjoittelijat (toisaalta, houkutteleeko hakeutumaan alalle?), tai muut vailla koulutusta?

    1. Jos on harjoittelijoita/ tetiläisiä/ tilapäistyövoimaa talossa, automaatin tyhjentäminen voisi olla mielekäskin homma: mitä lainataan, mitkä aineistot liikkuvat, mihin aikaan minä päivinä palautuksia tulee paljon – tai vähän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s