Kaikki yhdessä: m-u-u-t-o-s muutos

Kesäkuun alkupuolella Joensuussa järjestettiin alueen historian ensimmäiset kaikkien kirjastosektoreiden yhteiset kirjastopäivät, joista toivottavasti muodostuu hedelmällinen perinne. Merkkejä konseptin menestyksestä oli havaittavissa paikan päällä: innostusta ilmassa, jatkokäsittelyä vaativia ajatuksia, puheita tulevasta.

Toisena päivänä käsiteltiin muutosta, niin toimintaympäristön, osaamisvaatimusten, kehittämisen tapojen kuin eri-ikäisten johtamisenkin. Keskustelua käytiin myös vaikuttavuuden arvioinnista, erilaisten mittareiden ja aineistojen yhdistelemisestä kirjastopalveluiden merkityksen osoittamisessa. Teemat olivat siis leveitä ja pitkiä, mutta tarkoitus olikin virittää keskustelua ja saada kehittämisajatukset rullaamaan.

Massaluentoihin tarkoitettu auditorio ei rohkaise pienissä ryhmissä keskusteluun – tai keskusteluun ylipäätään – mutta olosuhteista huolimatta osallistujat aktivoituivat päivän aikana ilahduttavasti.
Vuonna 2025 kirjastosi saa vuoden kirjastokehittäjä-palkinnon. Mitä palkintopuheessa sanotaan?
Vaikka muutospuhetta nykyisin tulviikin ovista ja ikkunoista, päivän ensimmäisen IMG_2895osion päätteeksi paneuduttiin tulevaisuuteen: itse kunkin edustama kirjasto tai kimppa oli vuonna 2025 voittanut vuoden kirjastokehittäjän palkinnon. Tälle etsittiin ryhmissä perusteluja: mitä tehtiin, missä onnistuttiin, minkä vuoksi?

”Kirjastot ovat muodostaneet tehokkaan ja taloudellisen verkoston, joka pystyy tarjoamaan laajat ja moipuoliset palvelut ja aineistot asiakkaille.” Tähänhän sitä pyritään, mutta palkintopuheessa todetaan edelleen, että verkosto on määrätietoisen yhteistyön tuloksena onnistuttu laajentamaan koko maahan. Kaiken perustalla on yhteinen visio, joka on auttanut irtautumaan ”oma kirjasto – oma asiakas” -ajattelusta. Palkinnonsaajat ovatkin olleet koko Suomen yhteisen kirjastokortin aloitteentekijöitä.

Visiointi, rohkeus, päättäväisyys, määrätietoisuus ja yhteistyö ovat myös toisen onnistumisen takana. ”Epäonnistumisia ei enää pelätä!”

Yksi toisnsa jälkeen ryhmät painottivat yhteistyön merkitystä. ”Kirjasto on enemmän osana opetusta, tutkimus- ja kehittämistyötä.” Kun myös kirjastopalveluiden vaikuttavuus on pystytty osoittamaan, palkittu kirjasto on saanut lisää resursseja.

Yhteistyökykyinen itsenäinen kehittäjä haussa

Aamupäivällä keskusteltiin osaamisen kehittämisestä. Monipuolisen osaamisen takaaminen pieniinkin yksiköihin vaatii käytännössä yhteistyötä: kaikki taidot eivät voi henkilöityä yhdessä tai kahdessa ammattilaisessa.

Alan työpaikkailmoituksia tarkastellessa huomaa, että takahuoneen rauhassa tehtäviä ei voi hoitaa. Muutamasta huhti-toukokuussa jullkaistusta kotimaisesta, ruotsalaisesta ja tanskalaisesta ilmoituksesta selviää, että hakijoiksi toivotaan vuorovaikutustaitoisia, yhteistyökykyisiä, oma-aloitteisia verkostoitujia, joilla on työhönsä innovatiivinen kehittämisote. Kirjallisuudentuntemus ja pedagogiset taidot ovat substansseista useimmin mainitut. Lähes jokaisesta ilmoituksesta valtaosan lohkaisevat muodolliset, asetuksen mukaiset pätevyysvaatimukset, myös suurempien kirjastojen kohdalla.

On hyvä, että työn sosiaalinen luonne ja asiakaspalvelun vaatimukset käyvät ilmi teksteistä. Mutta onko kirjastoissa tarvetta useammantyyppiselle osaamiselle, myös alan ulkopuoliselle? Voisiko reippaampaa erikoistumista harrastaa? Alueelinen yhteistyö voisi antaa siihen lisämahdollisuuksia.

Toisaalta on ymmärrettävää, ettei tarkkoja vaatimuksia haluta esittää eikä yhtä tehtävää sitoa kapeaan toimenkuvaan, kun ’rekrytoinnit tehdään kolmeksikymmeneksi vuodeksi’. Jokaisen haun yhteydessä vaatimukset pitäisi kuitenkin uskaltaa miettiä uudelleen.

Osaamisen kehittämisestä arkea

IMG_1617Joukolla keskusteltiin siitä, voisiko formaalia, järjestettyä täydennyskoulutusta korvata ainakin osaksi omaehtoisella opiskelulla, jossa hyödynnettäisiin webinaareja, Kirjastokaistan videoita, MOOCSeja tai Twitteriä. Olisiko mahdollista varata kuukaudesta sovittu määrä tunteja tai päiviä tämäntyyppiseen, omista tarpeista ja mielenkiinnon kohteista nousevaan kouluttautumiseen?

Kovin yleistä ei vielä ole esimerkiksi henkilövaihto ja työkierto, mentoroinnista puhumattakaan. Myös ikäjohtamisen haasteisiin voisi vastata juniori-seniori-työpareilla, joissa mentorointisuhde voi eri asioissa toimia
eri suuntiin: ei aina vanhemmallta nuoremmalle.

Entä oman organisaation osaaminen? Onnistuisiko kirjastossa talon sisäinen epäkonferenssi, jossa aiheet kerättäisiin henkilökunnalta? Päivän aikana käytyjen pienryhmäkeskustelujen annin voisi koota intraan, blogiin, Facebook-ryhmään tai työpaikkakokoukseen. Jokainen altistuisi useammille aiheille ja näkökulmiakin tulisi enemmän, kun kaikki olisivat mukana jutussa.

Tuoreiden tapausten näkemykset hyödyksi

IMG_0375Kirjastoissa toimii edelleen harjoittelijoita, kesätyöläisiä, työllistettyjä ja tettiläisiä.


Näiden uusin silmin asioita katselevien potentiaali jää harmillisen usein käyttämättä. Alkuvaiheessa tuoreet työntekijät katsovat palveluita ja käytäntöjä eri näkökulmasta kuin työyhteisön kokeneet ammattilaiset.

Nuori, mahdollisesti alalle aikova ihminen kannattaa ottaa mukaan palavereihin ja koulutuksiin sekä haastatella tullen mennen, ja sillä välillä.

Löykkiöläisten juttutuokioista alan opiskelijoiden kanssa on ilmennyt, että
nuoret arvostavat esimiehessä palautteen antamista (ajallaan, ei vasta jakson päättyessä), suunnitelmallista perehdytystä ja vastuun ja luottamuksen osoituksia. Myös Joensuu-päivän yleisön nuorimmat vahvistivat, että osallistuminen päätöksentekoon on heille tärkeää.

Painaako ikä?

Osaamisen kehittämiseen kuuluu toki tiedon siirtäminen iäkkäämmiltä ja kokeneilta muulle työyhteisölle. Ikääntyvien työntekijöiden näkeminen vain perinnetiedon luovuttajina ei kuitenkaan nykymaailmassa ole paikkaansapitävä olettamus.

Mitään syytä ei ole epäillä, etteivätkö 55+vuotiaiden amk-opettajien ominaisuuksia koskevat selvitystulokset sopisi myös kirjastoammattilaisiin. Ammattikorkeakoulujen opettajat osoittautuivat motivoituneiksi itsensä kehittämiseen. Kokemuksen perusteella heidän on helppo hahmottaa, mikä opetettavissa aiheissa on keskeistä. He ymmärtävät myös strategioiden merkityksen ja oman osuutensa niissä.

Ammattikorkeakoulujen iäkkäämmät opettajat kokevat kuitenkin usein, etteivät esimiehet tunnusta ja tunnista heidän kehitystarpeitaan ja -haluaan. Lisäksi hitaampi syttyminen uusiin hankkeisiin tulkitaan turhaan haluttomuudeksi uudistua. (Rutonen, Matti. Uskolliset ja yhteisölliset. Opettaja, 41. s. 27-27. 2012) 

*************************************

Paaaljon muutakin päivän aikana puhuttiin mm. digimaailman muutoksesta ja sen vaikutuksista organisaation rakenteeseen, kulttuuriin ja henkilöstöjohtamiseen, mutta tähän löykkiöläiset palaavat myöhemmin. Aiheesta vinkattakoon kuitenkin luettavaksi New York Timesin jokin aika sitten julkisuuteen vuotanutta raporttia käsittelevä Richard Bentonin kirjoitus ”The leaked New York Times innovation report is one of the key documents of this media age” (15.5.2014) http://www.niemanlab.org/2014/05/the-leaked-new-york-times-innovation-report-is-one-of-the-key-documents-of-this-media-age/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s