Euroja ja/vai tarinoita?

Alkuviikosta virisi J. Relanderin kolumnin jälkimainingeissa Facebook-keskustelu kirjastojen vaikuttavuuden tutkimisesta. Onko sitä, missä sitä on tehty ja minkälaisin tuloksin? Meillä alan ammattilaisilla on vankkumaton intuitiomme, jonka mukaan kirjastot, niiden tarjonta ja palvelut vaikuttavat monin positiivisin tavoin käyttäjiensä elämään – ehkä jopa ei-käyttäjienkin, mutkan kautta. Mutta niukkuuta jakelemaan värvätyt kuntapäättäjät eivät tyydy tarinoihin, vuosikertomuksiin tai intuitiivisiin vakuutteluihin, he kaipaavat euroja ja numeroita.

Kirjastojen kansallisessa käyttäjäkyselyssä, tänä vuonna kolmatta kertaa koko valtakunnassa toteutetussa, vastaajilta jkl2kysytään, onko kirjasto parantanut heidän elämänlaatuaan. On se, vakuuttaa 88 % lomakkeen täyttäneistä yleisten kirjastojen asiakkaista, joita kaikkiaan oli 16 137.  54 %:n elämänlaatu oli heidän oman arvionsa mukaan parantunut huomattavasti kirjaston ansiosta. Mutta nämäkään eivät ole niitä lukuja, jotka päättäjiin tehoavat. Mitä ne vaikutukset ovat, missä ne näkyvät? Paljonko säästyy varoja jostain muualta, kun kirjasto palvelee ja vaikuttaa – sosiaalitoimesta tai terveydenhuollosta, vaikkapa.  Onnellisuutta on vaikea mitata rahassa.

Verkko haltuun -hankkeessa aihetta pohdittiin erityisesti hakeutuvien kirjastopalveluiden ja erityisryhmien palvelemisen kantilta. Harvassa ovat ihmiset, joiden mielestä Vaasan kaupunginkirjaston ja Vaasan vankilan Iltasatuja kotiin -yhteistyö ei olisi tärkeää ja vaikuttavaa. Vaan minkälaisen mittarin pistäisit pienryhmälle, jossa muutama vankeusrangaistusta suorittava isä tutustuu lukemisen hyväätekevään vaikutukseen sekä omaan että lapsensa elämään ja kaupan päälle saa positiivisen kontaktin kotonaolevaan lapseen lukemalla cd:llä kotiin toimitettavan iltasadun ja tervehdyksen. Ehkä yhteydenpito helpottaa siviiliin sopeutumista, ehkä lapsi voi paremmin, kun kuulee isänsä ääneen ja tietää tämän ajattelevan lastaan, ehkä lukuharrastus auttaa isää itseään. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole heti nähtävissä ja etenkään ne eivät ole helposti mitattavissa.

SROI-mittaria (social return of investment) on käytetty yhteyksissä, joissa kirjastopalvelun oletetaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia. Kirjastot ovat olleet mukana järjestämässä työuupuneiden lukupiirejä ja mielenterveyskuntoutujien kirjastokerhoja. Kirjastoammattilaiset käyttävät kirjallisuusterapeuttisia keinoja Turussa syöpädiagnoosin saaneiden kanssa, Vaasassa lukemisesteiset ovat äänikirjakerhossa kuunnelleet ja keskustelleet lukemastaan. Edellämainitussa Verkko haltuun -projektissa törmättiin englantilaisesimerkkiin, jossa tämäntyyppiselle toiminnalle pyrittiin määrittelemään hinta vaikuttavuuden perusteella, postauksen puolentoista vuoden takaa voi lukea hankkeen blogista: http://verkkohaltuun.wordpress.com/2011/09/12/esimerkkeja-englannista/

Yliopistokirjastoissa vaikuttavuuden mittarit löytyvät ehkä yleisiä kirjastoja helpommin: onko tieto löytynyt nopeammin, siteerataanko kirjaston e-aineistoja käyttäviä tutkijoita enemmän, saavatko ahkerat kirjastonkäyttäjät parempia arvosanoja lopputöistään ja tutkinnostaan? Kokoelmien käytön sijaan painopiste näissäkin selvityksissä pyritään siirtämään kirjastoammattilaisten asiantuntemuksen ja kokemuksen arvoon sekä siihen, kuinka tiedonhakijan kirjastokokemukset ja vuorovaikutus henkilökunnan kanssa muokkaa käyttäjää ja hänen tietojaan, miten kirjasto ja henkilöstö vaikuttavat oppimisprosessiin.

Graham Stone ja Bryony Ramsden tarkastelivat 33 074 opiskelijan kirjastonkäyttöä ja tutkinnon arvosanoja. JISCin rahoittaman Library Impact Data Project -tutkimuksen tuloksena todettiin, että kirjaston e-aineistojen käytön, lainauksen ja kirjastokäyntien sekä opiskelijan loppuarvosanan välillä oli tilastollisesti merkittävä yhteys. Tutkijat tosin vielä tässä vaiheessa muistuttivat, ettei ole lopullista varmuutta siitä, onko suhde kausaalinen. Mutta selkeä yhteys joka tapauksessa.

piaVaikuttavuuden mittaaminen ja sen kehittäminen on hankaluuksista huolimatta tärkeää. Asiaa mietitään onneksi monella suunnalla. Yksi näistä tahoista on Kansalliskirjaston koordinoima Vaikuttavuuden arviointiryhmä, jossa mukana on kaikkien kirjastosektoreiden edustus.  Muutakin aktiviteettiä tarvitaan.

Yleisten kirjastojen tarjonnassa ja toiminnassa tarinoilla on merkittävä rooli. Ja kyllä yksityinen ja henkilökohtainen voi tapaustutkimuksessakin olla vahvaa aineistoa. Facebook-keskusteluketjussa Kirjastoseuran toiminnanjohtaja ja IFLAn puheenjohtaja Sinikka Sipilä muistutti seuran keräämistä kirjastonkäyttäjien kertomuksista, joista koottiin kokoelma ’Kirjasto muutti elämäni : kirjasto mukana elämässä. ”Kirjoituksia tuli noin 600 ja ne ovat kokonaisuudessaan säilytettävinä Kansallisarkistossa. […] Hyvän kuvan antavat kirjan lyhyet otteetkin, joiden mukaan kirjasto on monelle ollut käänteentekevä kokemus. Sieltä he ovat saaneet tietoa uusista asioista, ammateista ja ylipäätään sellaisista mahdollisuuksista, joista etenkään syrjäseudulla asuneet eivät olisi muuten tienneet.”

Vaikealta tuntuisi pistää riviin ja tärkeysjärjestykseen 500 uutuuskirjan jonottajaa, 80 kirjailijailtaan osallistujaa, 15 kirjaston IT-opastukseen osallistuvaa päihdekuntoutujaa, yksi pieni lukukoiralle lukeva lapsi ja kirjaston kirjoista omankaltaisensa löytävä trans-nuori. Kenen elämään kirjasto vaikuttaa eniten ja mikä sen vaikutuksen oikea mittari on?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s