Mitä tyytyväisemmät päättäjät, sitä vähemmän lisäresursseja

Aamupäivän aikana kirjastotoimen apulaisjohtaja Paula Kauppila kertoi, miten kirjasto Porissa pitää yhteyttä virkamiehiin ja luottamushenkilöihin. Tärkeää on kirjaston oma aktiivisuus sekä henkilökohtaiset kontaktit toimijoihin. Ensin kirjaston palveluiden tulee kuitenkin olla kunnossa. Kun tuote on hyvä, on  varmistettava, että koko henkilökunta ymmärtää roolinsa kirjaston markkinoijana.

Kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja Raisa Ranta lähestyi asiaa porilaisen luottamushenkilön näkökulmasta. Kuntarakenteen uudistus ja kuntien taloudellinen tilanne puhuttavat niin palveluiden tuottajia kuin rahoittajia. Mutta esimerkiksi perusturvan ja kirjastojen kustannusten vertailu on vaikeaa. Vertailulle ja vaatimuksille on esitettävä konkreettisia perusteluja. Kielenkäyttöä on täsmennettävä, toteaa Ranta. Se, että kirjastot vähentävät syrjäytymistä ei riitä. Elämänlaadun paraneminen ei riitä. On kerrottava, miten se tapahtuu.

”Mikäpä kunnallinen palvelu ei ehkäisisi syrjäytymistä.”

Ranta itse on toki lautakunnan jäsenenä kirjastomyönteinen, mutta herättää kirjastoammattilaisia terävöittämään perustelujaan. Ranta heitti useita muitakin hyviä kysymyksiä kuten ”miksi kirjasto ei ole osa [esimerkiksi] kunnan elinkeinostrategiaa?”

Keskustelussa todettiin, että mittarit ovat vaikeita. Jos esimerkiksi mielenterveystyötä mitataan käyntimäärillä, onko pieni vai iso luku hyvä? Mikä tässä olisi kirjaston rooli ja siihen sopiva mittari? Miten ilmaistaan kirjastonkäytön merkitys mielenterveyskuntoutujalle?

Ranta otti esille myös Eduskunnan kirjaston Timo Turjan havainnon  siitä, että mitä paremmin kirjastot tekevät työnsä ja mitä tyytyväisempiä kuntapäättäjät kirjastoihin ovat, sitä haluttomampia päättäjät ovat antamaan kirjastolle lisäresursseja. Tämän paradoksin ratkaiseminen on vaikeaa.  Päättäjille on kuitenkin ennen kaikkea viestittävä tiiviisti ja lyhyesti, konkreettisesti ja selkeästi. Myös lautakunnan jäsenen, jolla ei ole kirjastoalan koulutusta, pitäisi tiedon perusteella pystyä viemään asia eteenpäin.

Lautakunnan näkökulmasta valmistelutyön merkitys on suuri. Asioiden saaminen esityksiin, vaikuttaminen virkamiehiin, on tärkeä vaihe. Keskeinen rooli on kulttuuritoimen johtajalla. Porissa rooleista on keskusteltu lautakunnassa, kaupungissa on laadittu pitkän aikavälin strategia ja sen kärkihankkeet ja tämä ohjaa työskentelyä. Päätöksiä tehdään enää harvoin valtuustosalissa.

Satakuntalaisessa pienessä kunnassa tilanne saattaa olla toinen. Kirjasto valmistelee ja esittelee, lautakunta hyväksyy, mutta lautakunnan ja kunnanhallituksen välissä tapahtuu katkos. Kirjastoasiat eivät etene. Esitykset merkitään tiedoksi, mutta mitään ei tapahdu. Punakynä viuhuu joskus jo ennen kuin perusteluja päästään kunnanhallituksessa lukemaan. Juhlapuheissa kirjastoa arvostetaan, palveluita kehutaan, asiakastyytyväisyys on suuri – ja päättäjät ajattelevat, ettei enempää resursseja tarvita, koska kaikki on hyvin. Miten ihmeessä tästä päästäisiin eteenpäin?

Raisa Rannan konkreettiset ohjeet kirjastoammattilaisille kuulostavat järkeenkäyviltä:

Yritä saada eri valtuustoryhmien kokouksiin viiden minuutin puheenvuoro, jolloin toteutuu henkilökohtainen kontakti, kasvokkainen keskustelu ja keskittyminen juuri käsilläolevaan asiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s