Kirjastolobbaamisen realiteetteja

Porissa vietetyn päättäjäpäivän viimeinen, vaan –  kuten tavataan sanoa – ei vähäisin, puhuja on Jukka Relander, ”yleinen yhteiskunnallinen tarkkailija ja keskustelija”, Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja ja  helsinkiläinen kuntapoliitikko.  Taloudesta puhumiselta ei voi (eikä ole syytäkään) tällaisessa päivässä välttyä ja siitä nytkin aloitetaan.

Valtionosuuksien korvamerkintöjen poistaminen kirjastojen perustamishankerahoista on kohtalokasta. Vaikeat asiat tulevat olemaan kunnissa vastakkain, kun hankelista siirtyy korvamerkitsemättömään aikaan ja kirjaston perustamiskorjaus häviää vanhustenhuollolle tai terveydenhoidolle. Kuntauudistus on myös siinä vaiheessa, että viiden vuoden suojakausi laukeaa monessa paikassa yhtä aikaa. Kriisikuntien tai Salon tai Kouvolan tilanne ei yhdistä kansakuntaa, vaan näitä kysymyksiä käsitellään yksittäisinä tilanteina. Myös Jukka R. kommentoi jo aiemmin tänään esiin tullutta paradoksitilannetta: jos kirjasto (tai yliopisto tai muu toimiala) on nykyisillä resursseilla hoidettu hyvin, lisäresurssien tarvetta on vaikea havaita.  Talouden rakenteet on syytä tuntea, jotta tiedostetaan, mikä kirjastolobbaamista hankaloittaa.

Miten poliitikkoihin sitten vaikutetaan? Ihmisten aktiivisuus synnyttää paineita, vastaa Relander kysymykseensä ja kertoo esimerkin Kumpulasta, Helsingistä. Yhtenäinen asukkaiden rintama tehoaa parhaiten. Kun alakouluikäisten parakkikoulua oltiin lakkauttamassa, aktiiviset lobbaajat jakoivat toimintavuoroja: lähetä sinä sähköpostia aalle, minä hoidan been, naapuri ceen.

Lobbaamista tehokkaampaa on pöhinän luominen.

2012-08-17 15.01.24Perinteinen lobbaus ei enää toimi – paitsi EU-tasolla, missä se on miljoonabisnestä, huomauttaa Relander. Julkinen paine ei vaikuta MEPeihin samalla tavalla. Kirjastolobbaamista pitää harrastaa yhteistoimin, EBLIDAn kautta, yhdessä. ”Ei anneta meidän rahoja Kreikalle”, on huomattavasti helpompi sanoma kuin vaikkapa ”luodaan sähkökirjajärjestelmä, joka harmonisoidaan kaikissa Euroopan maissa”. Lobbaamista tehokkaampaa on pöhinän luominen. Tämä kuitenkin toimii vain paikallistasolla, vaikka Suomessa on asioita, joihin pitäisi puuttua kansallisesti.

Pelkkä valitusvirsi ei toimi (mistä Paula Kauppila jo aiemmin tänään mainitsi). Silloin jää kertomatta, että meillä on maailman paras kirjastolaitos, muistuttaa Jukka Relander. ”Suomalainen kansakoulujärjestelmä ja kirjastojärjestelmä perustettiin samana vuonna. Ainoa tapa, jolla kansakuntaa saatettiin rakentaa, olivat kulttuuri ja taiteet sekä sivistys.”

Poliittista vaikuttamista onkin kertoa kirjastojen menestystarina, sosiaalisessa mediassa, poliittikkoja tavatessa. Mediassa ylipäätään. Kirjastoilla on ystäviä myös poliittisissa kabineteissa, mikä on syytä muistaa. On tiedettävä ja tunnettava, ketkä ovat ne poliitikot, jotka pitävät kirjastoja tärkeinä. Heille kannattaa puhua.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s