Nenä kiinni netissä

Lisää Hämeenlinnan seminaarissa 18.11.2011 kuultua:

Kirjaston mediakasvatustapahtumat eivät vedä yleisöä, vaikka vanhemmille tieto lasten verkonkäytöstä olisi tarpeen. Vanhempainyhdistyksissä toimivat vain harvat aktiivit. Kirjaston tietoyhteiskuntapalvelut järjestää säännöllisesti Tampereella teemakurssitusta.

Näistä lähtökohdista syntyi Nenä kiinni netissä -hanke, jossa käsiteltiin verkon palveluja, digipelejä ja verkkoyhteisöjä. Peruskoululaisten vanhempien medialukutaitoa harjoitettiin muun muassa tutustumistehtävillä (vetäjät olivat etukäteen luoneet palveluihin tarvittavat tunnukset), keskustelemalla ja vertaistuella. Tämäkin hanke on hakeutuvaa kirjastotoimintaa, jossa kohderyhmää lähestytään muulla maaperällä kuin kirjastossa – turneella hyödynnettiin mainiota tamperelaisilmiötä, Netti-Nysseä.

Lapsille ja nuorille on järjestetty myös pelipajoja. Pajoissa muun muassa kirjoitettiin blogiin peliarvosteluja ja pelattiin nettiselaimella pelattavia pelejä. Peleistä ja pelaamisesta myös keskusteltiin vetäjien kanssa, osallistujien kesken. Tyttöjä joukossa ei (juurikaan) ollut. Toiminnassa hyödynnettiin opiskelijoita, mikä on ongelmallista, kun pajojen vakinaistamista arkitoimintaan on mietitty. Miten hankkeista saadaan säännöllisiä käytäntöjä?

Nettivinkkaus on aloitettu keväällä 2011 Hervannassa. Kyseessä on 45 minuutin tilaisuus, jossa vinkataan verkon palveluja ja IT-aiheita. Tavoitteena oli synnyttää toimintamuoto, jonka valmistelu ei ole ylivoimasta, eikä vaadi useamman kuin yhden henkilön työpanosta kerrallaan.

Selvitettäviä aiheita ovat olleet liitetiedostojen liittäminen viestiin ja niiden lähettäminen, muistitikun käyttö, tulostuksen hienoudet, FB:n yksityisyysasetukset ja nettiteeveet. Sääpalvelut, Google Earth ja ilmainen virusturva ovat myös olleet käsittelyssä.  Vinkkauksiin mahtuu maksimissaan 12 osallistujaa, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Työstä tulee yhteistyötä

Käsi ylös kaikki detroit-systeemillä lainanneet ja mekaanisella kirjoituskoneella luettelokortteja naputelleet! No niin, näkyyhän siellä muitakin kuin Löykkiön kirjaston väkeä.

Työn muutosten vaiheita muistellaan parhaillaan Kouvolassa. Kirjastonhoitaja Elina Paavola-Eskola Tampereen kaupunginkirjastosta kertoo, kuinka kirjastojärjestelmä oli aluksi asiakkaiden puheissa kristallipallo, niin ihmeellistä oli aineiston etsimisen ja paikantamisen tiikerinloikka. Romput, merkkipohjaiset tietopankit ja telnet-yhteydet olivat vastaavia kvanttihyppyjä. 90-luvulla työtä kuitenkin tehtiin kuitenkin vielä oman kirjaston omin voimin.

Loppuvuonna 2002 perustettiin Pirkanmaan kirjastot, PIKI. Kaikille kimpoille on tuttua, että yhteisten käytäntöjen ja kaikkinaisten toimintatapojen muotoutuminen ja opettelu vie aikaa. Jotta yhteisistä eduista pääsee nauttimaan, on oltava valmis myönnytyksiin, muistuttaa Elina.

Yhteistyön tiivistyminen kirjastojen kesken mahtaakin olla viime vuosikymmenten suuria muutoksia, yhtä merkittävä kuin tekniikan kehittyminen – ja kulkee toki sen kanssa rinta rinnan. Myös Elina toteaa, ettei tulevaisuudessa voi puuhailla oman kirjaston seinien sisällä: tiimityö, työryhmät, keskeneräisyyden sietäminen, työnkuvien vaihtaminen, oman yksikön ulkopuolella toimiminen koskettavat yhä useampia, ellei kaikkia.

Elinan “Haa, tätä en olekaan kokeillut!” on mainio asenne työssä kuin työssä.

 

Hiljaa kirjastossa

T. Haavisto pechakuchailee lainahevosella (powerpoint-karaoke: esitä kaverin kalvosulkeiset), vaan hyvin sujuu. Tuula kertoo parhaillaan Kouvolassa, kuinka Tampereen kaupunginkirjastossa on toteutettu hiljaisuutta ja yhteyksiä uusin keinoin.

C. Oak Park Public Library / Noise zones

Työryhmän pohdintojen tuloksena kirjaston asiakastiloihin muun muassa hankittiin nk. hiljaisia tuoleja, jotka vaimentavat ympäristön hälinää vilkkaassa kirjastossa. Tuoliin saa läppärinsä piuhoitettua ja eteen avautuu taso kannettavaa varten. Rauhallisia tiloja on Tampereella toteutettu myös erilaisin sermein.

Asiaa on toisaalla ratkottu vyöhykeajattelulla. Oak Park Public Library käyttää kirjastossa eri värisiä merkintöjä erilaisille äänialueille. Punainen markkeeraa täydellistä hiljaisuutta, keltainen astetta lievempää ja vihreä vyöhyke on tarkoitettu ryhmätyöskentelyyn, jutusteluun ja pelaamiseen. Tästä lisää: http://www.oppl.org/about/innovations.htm#zones